Tekijä: Pirkko

2. Kun. 19

Luku on otsikoitu Kuningas pyytää Jesajalta apua. Jesaja oli Jumalan profeetta ja siksi luotettava avun lähde kuningas Hiskialle. Nimittäin vihollisia ja vihollista asennetta oli ympärillä. Hiskia sai jopa uhkailukirjeen viholliselta. Siinä muiden kansojen aiemmilla voittamisilla kehuttiin ja uhottiin, kuinka ne oli voitettu niiden jumalista huolimatta. Uhkailija luuli, että elävä Jumala olisi voimassaan verrattavissa  muiden kansojen itsetehtyihin kivisiin, puisiin jumaliin ja siksi Israelin kansa tulisi olemaan voitettavissa yhtä lailla.

Millaiset uhkakuvat mieltämme painavatkaan, on mahdollista tehdä kuin Hiskia ja levittää uhkakuvat Herran eteen ja pyytää apua. Hiskian rukous päättyi (jae 19) ” …sinä yksin olet Herra ja Jumala.” Jesajan kautta tuli Herralta viesti: ”Minä kuulin sinua, …”. Tämä rohkaisee rukoilemaan kaikenlaisen pyörityksen ja painostuksenkin keskellä. Jumala kuulee, Hän auttaa ajallaan ja tavallaan.

Ilm. 16

Tämä luku on otsikoitu Jumalan vihan maljat. Näitä maljoja on yhteensä seitsemän. Maljat ovat laadultaan erilaisia ja ne vaikuttavat pääasiassa luonnossa.  Kun luen näitä tapahtumia, vaikuttaa siltä, ettei seurakunta enää ole maan päällä. Jumalan ylistyksestäkin vastaavat enkeli (jae 5) ja alttari (jae 7). Ajattelen, että jos seurakunta olisi maan päällä, sen kyllä kerrottaisiin huutavan Jumalaa avuksi ja saavan lohtua. Vertauskuvia tai kuvailuja tapahtumista on osin vaikea ymmärtää. Näitä lukiessa voimme täysin turvautua rakastavaan Jeesukseen. Meille tuo määritelmää jakeen viisi enkelin sanat: ” Vanhurskas olet sinä, joka olet ja joka olit, sinä Pyhä, joka annoit nämä tuomiot.” Tässä samassa Vanhurskaassa olemme turvassa Jeesuksen ansiosta.

Pirkko

2. Kun. 5

Kun luen kertomusta sotapäällikkö Naamanista ja hänen vaimonsa palvelijasta, peilautuu mieleen Joosefin elämä. Tässä kerrotaan pienestä tytöstä, joka oli ryöstösaaliina tuotu Israelista, joutunut palvelijaksi Naamanin perheeseen, vieraaseen kulttuuriin. Naaman tarvitsi parantajaa spitaalilleen. Pieni, vierasmaalainen, palvelija ja vielä tyttö, mutta hänellä oli merkityksellinen sanoma herransa tilanteeseen. Hän tiesi, että Israelissa on profeetta, joka voisi auttaa. Jakeet 4 ja 5 kertovat, että suuri sotapäällikkö ja kuningas keskustelivat pienen tytön puheista. Tuossa asemassa olevien ei luulisi piittaavan palvelustytön puheista.

Pienen tytön sanat saivat Syyrian kuninkaan kirjoittamaan Israelin kuninkaalle kirjeen, kirje sai Israelin kuninkaassa voimakkaan tunnereaktion, jonka perusteella profeetta Elisa viesti Israelin kuninkaalle omista mahdollisuuksistaan. Pienen tytön sanat saivat Naamanin palvelijoineen matkustamaan Israeliin. Ja siellä Naaman saikin avun ja lisäksi uskon Herraan. Arvelen, ettei sotapäällikkö Naamanilla ollut kokemansa jälkeen intoa uusiin ryöstöretkiin Israeliin. Pienen tytön lauseilla oli hengellinen ja ehkä myös sotilaspoliittinen vaikutus entisen kotimaansa eduksi.

Miten mitättömäksi, pieneksi, jonkun järjestelmän orjuuttamaksi itsemme koemmekaan, meillä on silti sanoma. Sanoman tuoja voi olla vaikka lapsi, joka tietää, että Jeesus parantaa ja auttaa. Sanoma on oleellinen, ei sen välittäjän asema. Kenen olisi tänään tarpeen kuulla Jeesuksen mahdollisuuksista?

Ilm. 2

Tässä luvussa on viesti neljälle eri seurakunnalle, jotka olivat vinoutuneet eri tavoin. Oli vinksahdus mitä tahansa, lääkkeeksi tarjottiin ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnalle…” (jakeet 7, 11, 17 ja 29). Tulkitaan näitä Ilmestyskirjan seurakuntia tuohon aikaa eläneiksi, seurakunnan historiana ja elämänkaarena tai mitä niitä tulkintoja onkaan, Jumala äänen kuuleminen on seurakunnalle tärkeä ominaisuus. Jeesus on seurakunnan pää. Seurakunnalle tarkoitettua Jumalan ääntä, Hengen puhetta voi tulla kuulemaan yhteisiin kokoontumisiin. Jumala puhuu tavalla ja toisella. Kuuntelemisiin!

Pirkko

1. Kun. 13 
Tässä luvussa kerrotaan Juudan profeetasta, joka oli saanut Herralta ohjeet olla syömättä ja juomatta Beteliin suuntautuneen työmatkan aikana. Profeetta oli tullut Juudasta Beteliin Herran lähettämänä (jae 1). Profeetan työtehtävien jälkeen kuningas pyysi häntä aterialle, mutta profeetta kieltäytyi vedoten Herran antamiin ohjeisiin. Mutta sitten paikallinen Betelin profeetta kuuli tapahtumista, otti selkoa Juudan profeetan kotimatkasta ja kertoi valheellisesti saaneensa enkeliltä Herran sanan, että Betelin profeetan pitäisi tuoda Juudan profeetta taloonsa syömään ja juomaan. Liekö tässä ollut taustalla ammattikateus: ylikylän profeetta oli kutsuttu, vaikka paikallinenkin toimija olisi ollut. Itselleen vahingoksi Juudan profeetta uskoi valheen ja toimi toisin kuin Herra oli häntä ohjeistanut. Ylhäältä oli saatuna Herran ohje, mutta viereltä tullut valhe kuulosti Juudan profeetan korvaan uskottavalta. Olihan viesti tullut mieheltä, joka esittäytyi kollegaksi.

Raamatun alkulehdillä asetelma on samankaltainen. Ylhäältä Herra oli antanut Aatamille ja Eevalle ohjeet, mutta Eeva kuunteli viereensä tullutta käärmettä. Noin korvan korkeudelta tuleva viesti vaiensi Herran antaman ohjeen. Tämän ilmiön kanssa mekin elämme. Raamatun väitetään vanhentuneen ja mitä kaikkea Jumalan Sanaa vähättelevää kuulemmekaan korvamme korkeudelta. Mitätöivien viestien vakuudeksi vedotaan milloin mihinkin. Se mitä Herra on sanonut pitää ja kestää. Sen mukaan voimme rakentaa ajatteluamme, työstää vakaumuksia ja tehdä valintoja, nostaa katse ja ojentautua ylösnousemusvoimassa tänäänkin, oli elämämme tilanne mikä hyvänsä.

Joh. 17
Jeesuksen jäähyväisrukous tai ylimmäispapillinen rukoushan se tässä.  Kommentointi lienee turhaa, joten luetaanpa tämä oikein ajatuksella. Annetaan Jeesuksen rukouksen siunata ja nostaa meidät ylösnousemuksen näköalaan.

Pirkko