Tekijä: Pirkko

Hoos. 7

Tätä lukua on vaikea kommentoida.  Huomioni kiinnittyi Jumalan kaikkitietävyyteen. Ei hänelle ollut yllätys, mihin kaikkeen hänen omansa lankesivat ja millaisia valintoja tekivät. Ihmiselle jää tavallaan vastuu Jumalan puoleen kääntymisestä, Hän odottaa. Minua kyllä aikanaan niin vedettiin Jumalaa kohti, ettei ollut oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin kääntyä, vaikka ällöttikin ajatus uskovaiseksi tulemisesta. Eipä ällötä enää.

Room. 9

Paavalikin tuskailee, kuinka saisi veljensä kääntymään Herran puoleen. Paavalilla on sama tuska kuin Herralla Hoosean kirjan luvuissa. Paavali lainaa jakeessa 20 Jesajaa, jossa on kysymys: ”Sanooko saviastia muovaajalleen: Miksi minusta tällaisen teit?” Omasta kokemuksesta vastaan: kyllä sanoo ja on sanonut monet kerrat. Samalla itseeni turhautuneena lohduttaudun, että olen Luojani luoma, hänen tekemänsä savipotti. En ole vastuussa olemassaolostani. Jos hänelle kelpasin, on siedettävä itseään loppuun asti. Tällaisenani palvelen.

Pirkko

Hoos. 6

Toiveikkuutta meille tälle päivälle jakeista 2-3. ” Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä. Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra! Hän tulee, se on varmaa kuin aamunkoitto. Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan.”

Room. 8

Tämän luvun ensimmäinen jae on yksi suosikkejani erityisesti vanhemman käännöksen mukaan: ” Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” Täyteläinen ja runsas luku päättyy: ”—eikä mikään —luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Nyt voimme tuulettaa, tästä nousee uskovan syvä ilo, lepo ja rauha.

Pirkko

Hoos. 5

Tuomio väärästä jumalanpalveluksesta on tämän luvun otsikko. Tuomio on Jumalan vastuulla ja vallassa. Valinnoilla on seurauksensa, enempää en uskalla kommentoida. Ilman lahjaksi saatua uskoa rakastavaan ja armolliseen Jeesukseen ajatus tuomiosta olisi pelottavaa.

Room. 7

Tämä luku sisältää synnin ja lain suhteen selvittelyä. Paavali turhautui, näin tulkitsen, oman luonnollisen ihmisensä, lihansa vaikutukseen elämässään. Kyllä oma syntisyys toden totta monet kerrat turhauttaa! Olen tykästynyt luvun viimeisen jakeen johtopäätökseen vanhemman käännöksen mukaisesti: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Palvellaan mekin tämmöisinämme Jeesusta!

Pirkko