Tekijä: Pirkko

Ps. 82

Tämän psalmin ensimmäinen jae selkeyttää Raamatun Jumalan ja muitten jumalien aseman. Alaviite johtaa 2 Ms 15:11 ”Kuka on sinun vertaisesi, Herra, jumalien joukossa…”. Toisaalla Raamatussa sanotaan, ettei ole olemassa muita jumalia. Nämä molemmat näkökulmat ovat tosia, vaikkakin vaikuttaa ristiriidalta. Ihminen luo itselleen jumalia, joku puusta tai metallista, joku ajatuksiinsa. Nämä rakennelmat murentuvat, mitätöityvät Raamatun Jumalan edessä. Niillä ei ole jumalista asemaa eikä voimaa yli Raamatun Jumalan. Viimeinen jae (8): Nouse, Jumala, saata maan päällä oikeus kunniaan! Meidän Jumalamme pystyy tähän.

Apt. 8

Saul (myöh. Paavali) vainosi seurakuntaa (kyllä hänellä oli varmaan vainoojakavereitakin) ja samanaikaisesti evankeliumi levisi. Olen ymmärtänyt, että tämä ilmiö on täyttä totta edelleenkin. Vainoista ja syrjityiksi tulemisista huolimatta evankeliumi leviää, mm. Intiasta olen tällaista lukenut. Tämä ilmiö on todistus evankeliumiin kytkeytyvästä voimasta. Tässäkin luvussa voimalliset teot liittyvät julistukseen. Jumalan teot olivat suurempia kuin taikuuden voiman teot. Kunpa meidän aikanammekin saataisiin nähdä ja kokea yhä enemmän evankeliumin voimaa. Jumala on sama edelleen, tänäänkin meidän arkipäivässämme.

Pirkko

2. Aik. 32

Vieraan vallan kuningas teki sotaretken Juudaan. Hän yritti käyttää lannistusmenetelmää mollaamalla Juudan Jumalaa ja kehumalla omilla menestyksillään. Jäin pohtimaan tuota lannistamisen henkeä. Sitä voi olla ja tulla milloin mistäkin. Oma ajattelukin sitä pystyy tuottamaan, menneet tappiot ja lankeemukset voivat aktivoitua mielessä lannistaen ja mitätöiden meitä, ulkoapäin voi tulla painostusta joskus jopa vainoksi asti.

Jakeessa 20 sanotaan, että ”silloin kuningas Hiskia ja profeetta Jesaja, Amosin poika, rukoilivat ja huusivat kohden taivasta.” Tässä on menetelmä, kääntyä Herran puoleen. Jae 21 jatkaa ”Ja Herra lähetti enkelin…” jakeessa 22” Näin Herra pelasti Hiskian ja kaikki Jerusalemin asukkaat…”.

Tiukassa paikassa ei ole syytä olla yksin, emmekä tietysti hengellisesti ajateltuna koskaan yksin olekaan. Silti joskus on tarpeen saada fyysisesti joku toinenkin tukemaan rukouksessa.  Tässä on meille suomalaisille yksin selviytyjille opettelemisen paikka. Suo, kuokka ja Jussi -ajatteluun olemme oppineet. Entäs jos olisi ollut Jussilla kaveri ja kaverilla oma kuokka? Tätä opetellessa tänään.

Matt. 22

Ulkoista painostusta esiintyy tässäkin luvussa. Saman päivän aikana Jeesusta painostivat niin saddukeukset kuin fariseuksetkin. Jeesusta yritettiin saada ansaan opetuksistaan. Pysähdyin tuohon saddukeusten oppiin, hehän eivät uskoneet ylösnousemukseen. Jeesus vastasi saddukeuksille pitäen ylösnousemusta totena. Vahvakaan aatesuunta tai joukkovoima ei muuta Jumalan totuuksia. Jeesus ei muokannut hengellisiä tosiasioita ulkoisten painostajien mieliksi.

Jäin miettimään, onko nykyisin kuoleman jälkeisen elämän kieltäjät samoilla linjoilla saddukeusten kanssa. Joskus tuskastuttaa, kun ei tiedä, miten viestisi muille ihmiselle, että Jeesus on totta ja ettei elämä lopu kuolemaan, vaan kuollessa siirrytään ajasta ikuisuuteen.

Ikuisuudessa ketään, jolla on Jeesuksen antamat häävaatteet, ei heitetä pois kuninkaan Pojan häistä (jakeet 11-12). Kuningas kuulemma varusti vieraansa vaatteilla (näin muistan joskus kuulleeni opetusta tästä kohtaa). Omissa nutuissa ei ollut asiaa kuninkaan häihin. Me olemme puetut vanhurskauden viittaan Jeesuksen työn tähden. Monen muunkin soisi vastaanottavan tämän asun. Tämä asu ei ole suoraan Pariisista, tämä vaate on Golgatalta, Jumalan designia. Tulisipa vain enemmän muotiin.

Pirkko

2. Aik. 13

Tämä luku kertoo kuningas Abian ajasta Juudan kuninkaana. Abialla oli johtajuudessaan identiteettinä Daavidin suvun kuninkuus. Jakeista 8-12 voisi rakentaa oikein kunnon parannussaarnan meille ja nykyajan maailmalle. Kuinka paljon onkaan luulemista, että Jeesus on jotain muuta kuin lopullinen voittaja ja että inhimillisellä mielipiteellä olisi voimaa Hänen ylitseen. Kuinka paljon ”sonnipatsaita ” on, joihin turvaudutaan ja joita arvostetaan, kuinka paljon asetammekaan itsellemme ”pappeja”, poimimme erilaisia ismejä mielenrauhoittamiseksi, rikastumiseksi ja ties mihin tarpeeseen.

Uuden testamentin puolelta nouseva käsitys yleisestä pappeudesta ei tarkoita, että julistaisimme itsemme papeiksi ja eläisimme omien oppiemme mukaan. Tärkeää on suuntautua sen mukaan, että meidän Jumalamme on Herra (jae 10) ja Jumala johtaa meitä. Mikä suoja omalle elämälleni onkaan, kun voin kuulla Sanan opetusta ja saada seurakunnalle annettuja ”taistelumerkkejä” (vrt. jae 12), joita ovat vaikkapa rohkaisu, rukousvastausten kuuleminen, toivon ja näyn vahvistuminen.

Matt. 8

Luvun alussa Jeesus tuli alas vuorelta ja suuri ihmisjoukko seurasi häntä. Jeesus paransi spitaalisen ja kielsi häntä kertomasta tästä kenellekään. Jeesus kehotti miestä menemään näyttämään itsensä papille ja uhraamaan, mitä parantuneen kuului Mooseksen lain mukaan uhrata. Hiukan outoa, ettei mies saanut kertoa, kun Jeesusta seurannut suuri joukko vaikuttaisi olleen näkemässä. Josko se olikin merkityksetöntä, mitä ihmiset ympärillä puhuivat, oleellista oli, mitä Jeesuksen kohtaama mies ei puhunut.

Ehkä tässä on tarkoituksena saada spitaalista parantuminen kunnolla lain mukaan loppuun hoidetuksi. Kun prosessi vietiin loppuun asti lain kirjaimen ja käytännön mukaan, miestä kohdeltiin parantuneena ja hän sai sosiaalisen asemansa takaisin. Näin arvelen.

Tuleepa tästä mieleen pääsiäinen ja sitä seuranneet tapahtumat: uhri uhrattiin, pääsiäisaamun ylösnousemus ja vieläpä helluntaina Pyhän Hengen vuodatus. Jumala vei meidän puhdistamisen loppuun asti. Täydellinen uhri, täytetty työ, ylösnousemus ja täydellinen hengellinen varustus elää. Kuinkahan tämän todentuu meidän elämässä tänään arjen taas alettua?

Pirkko