Viikko 52

MaanantaiPs. 128 Ilm. 14

Tälle jouluviikolle osuu psalmeista edelleen matkalauluja. Oikein sopiva teema, kun joulun aikaan on usein niin paljon matkustamista. Meneepä matkat rattoisasti, kun on laulut jo valmiina vuosituhansien takaa. Hiukan harmillista on, kun melodiat eivät ole tiedossa, mutta toki se tuo vapauden säveltää psalmit itselleen sopiviin rytmeihin ja muihin musiikin elementteihin.

Tämän viikon Ilmestyskirjan luvut ovat vahvaa Jumalan Sanaa, vaikkakin vaikeahan näitä on kommentoida. Minulle on epäselvää, missä vaiheessa nämä näiden lukujen asiat tapahtuvat, missä seurakunta on, kun nämä kaikki todentuvat. Vai onko jotain jo tapahtunut? Vaikea on myös tietää, mikä on kuvakieltä ja mikä konkretiaa. Helpottavaa on luottaa siihen, että Jumala on vastuussa näiden tapahtumien kulusta ja ajoituksesta. Näitä vastuita ei jätetty meille ihmisille.

23.12.2019

Ps 128

Joulun aatonaatto ja niin paljon on monella vielä tekemistä juhlan valmisteluissa. Joulun valmistajat alkavat ehkä jo vähitellen jopa väsyä. Tämän psalmin mukaan saat nauttia työsi hedelmistä, koska onnellinen on se, joka vaeltaa Herran teitä. Kuudennessa jakeessa luvataan, että saat nähdä lastesi lapset. Joulun aikaan tavataan usein sukua ja suvun sukupolvia. Erityistä voimaa ja kärsivällisyyttä niille, joilla näihin perhesuhteisiin liittyy vaativia asetelmia joko ylenevissä tai alenevissa sukupolvissa. Toivotus ”Siionin Herra siunatkoon sinua” (5) koskee ihan jokaista meitä, ihan nyt.

Ilm 14

Tässä luvussa jae 7 kehottaa kumartamaan häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesilähteet. Itämaan tietäjillä oli ymmärrys siitä, kuka Jeesus oli. Se sai heidät kumartamaan. Kunpa meidänkin sukupolvilla vielä selkä, polvet ja sydän taipuisivat kumartamaan Raamatun Elävää Jumalaa. Joulun aikaan ainakin on mahdollista kuulla evankeliumia, monet osallistuvat hengellisiin tapahtumiin enemmän kuin muina vuoden aikoina. Herramme ilmestyköön tänä jouluna vahvasti eri tilaisuuksissa.

 

TiistaiPs. 129 Ilm. 15

Jouluaatto. Jo pelkkä sana tuo monenlaisia muistoja mieleen. Jouluun liittyykin paljon muistelemista: lapsuuden joulut, edesmenneitten läheisten muistelu, Jeesuksen syntymään liittyvien asioiden muistelu. Rauhoittuminen mahdollistaa muistelemisen vai aiheuttaako muisteleminen, ajassa taaksepäin katseleminen pysähtymisen ja rauhoittumisen. Mitähän asiaa Jeesuksella on sinulle ja minulle tänä jouluna, kuunnellaan.

Päivän psalmi 129 on otsikoitu: Herra on vainotun auttaja. Joku väsynyt joulun valmistelija, yksinäinen tai sukulaisiin uuvahtanut voi tuntea kuin tämän psalmin kirjoittaja, että hänen selkänsä on vakoja täynnä, kuin kyntäjän jäljiltä. Psalmi päättyy ”Me siunaamme teidät Herran nimessä” (8). Siunaaminen Jumalan Sanan mukaisesti muuttaa aina jotain, vaikka sitä ei heti näekään. Näin uskon.

Ilmestyskirjan luvussa 15 on vahva ylistyslaulu, Mooseksen virsi jakeissa 3-4: ”Suuret ja ihmeelliset ovat tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas! Kuka ei sinua pelkäisi, Herra, kuka ei ylistäisi sinun nimeäsi? Sinä yksi olet pyhä. Kaikki kansat tulevat eteesi ja kumartavat sinua, sillä sinun oikeat tuomiosi ovat tulleet julki.” Aamen.

 

KeskiviikkoPs. 130 Ilm. 16

Joulupäivä. Vanhastaan tänään ei käyty kylässä, ainoastaan aamutuimaan joulukirkossa. Psalmi 130 sopii hyvin rauhalliseen päivän viettämiseen ja mietiskelyyn. ”Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi.” Odottaminen herkistää aisteja, mitähän Jumala haluaa sanoa ja miten. Nykyisin tosin monet ovat tänään jo ehkä jopa kolmannessa kyläpaikassa herkuttelemassa, kun kaikki suku haluaa tavata toisiaan. Tuokoon tämä matkalaulu rauhaa matkoille.

Ilmestyskirjan luku 16 kertoo Jumalan vihan maljojen vuodattamisesta. Olen tästä saanut joskus opetusta, ettei seurakunta olisi ottamassa vastaan Jumalan vihaa maan päällä enää tässä vaiheessa, koska Kristus on jo lunastanut meidät Jumalan vihasta. Maa vaikuttaisi tämän luvun perusteella vielä olevan olemassa. Suuria luonnon ilmiöitä ja maantieteellisiäkin muutoksia ja mullistuksia tapahtuu. Jumalan teot ovat siis suuria ja ihmeellisiä – ja täysin Hänen vastuullaan.

 

TorstaiPs. 131 Ilm. 17

Tapaninpäivä. Tämän päivän matkalaulu psalmi 131 on varsin lyhyt, vain 3 jaetta. Psalmi on otsikoitu: Osaansa tyytyvän rukous. Psalmi päättyy: ”Israel, pane toivosi Herraan nyt ja aina.” Herraan toivon paneminen oli tarpeen muinoin Israelille yhtä lailla kuin nykyisin meille kaikille.

Ilmestyskirjan luku 17 kuvaa Babylonin tuomiota. Mitä kaikkea tapahtuukaan, jae 14 lohduttaa: ”…mutta Karitsa voittaa heidät, sillä hän on herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas. Hänen kanssaan saavat voiton hänen uskollisensa, kaikki kutsutut ja valitut.” Tähän luotamme tänään, Jeesuksen ansiosta.

PerjantaiPs. 132 Ilm. 18

Ps 132 ei kokonaisuudessaan minulle avaudu, kerrotaanko siinä pelkästään kuningas Daavidin suvun siunauksesta, hänen pojistaan ja Siionin osasta Jumalan valittuna vai jopa suuremmasta, tulevasta jälkeläisestä Jeesuksesta (17). Joka tapauksessa Daavidin ja Siionin on Herra valinnut ja sitä tässä julistetaan. Kyse on Jumalan vastuulla olevasta valinnasta, asiasta ei ole ollut kansanäänestystä. Ei sinua ja minuakaan Jumalan omiksi ole vaaleilla tai suosittelijoiden sanojen auktoriteetilla valittu. Jeesus valitsi, ja Hän tiesi kenet valitsi.

Ilm 18

Babylonin tuho on tämän luvun otsikko. Mikähän tuo Babylon oikein vertauskuvana onkaan. Siitä kerrotaan kuin persoonasta, sitten kuin se olisi kaupunki tai jopa valtio, voisiko olla jopa elämänfilosofia, arvomaailma. No joka tapauksessa tämä luku muistuttaa, että kaikki voi kadota hetkessä. Pysähdyttävää. Miten usein mitättömät, ei-kestävät asiat saavat osakseen arvostuksemme. Ja kaikki voi menettää arvonsa hetkessä. Meillä on turva siinä, ettei Jeesus katoa eikä hän jätä meitä (Hepr. 13:5-6).

 

LauantaiPs. 133 Ilm. 19

Viattomien lasten päivä, joka on muistona Herodeksen järjestämästä lasten murhasta, kun hän yritti saada Jeesusta pois päiviltä. Lapset siitä kärsivät, äidit ja perheet kohtasivat surua. Jeesus, rukoilemme tänään maailma lasten puolesta. Ilmesty pelastajana kaikkialla maailmassa.

Ps 133 on sovinnon ja ystävyyden ylistys. Mieheni viittaa tähän (jae 1) joskus arjen väännöissä, kun sovintoa ja ystävyyttä tarvitaan. Kummallista, että juuri nuo kaksi asiaa ovat kautta aikain olleet niin kovin vaikeasti saavutettavia ja kovin uhattuja. Ihmissuhteet ovat vaikea laji, kun me syntiset sähläämme täällä. Armon asenne unohtuu helposti, Jumalan tahto on kuitenkin sovinto ja ystävyys ja sitä kautta on koettavissa yhteys.

Ilm. 19

Tässä luvussa kerrotaan ensin, mitä Johannes kuuli taivaassa tapahtuvan. Enkeli saneli Johannekselle (9), mitä piti kirjoittaa mm. ”Nämä ovat tosia Jumalan sanoja.” Jakeessa 10 enkeli ikään kuin varusti Johannesta ja muita ihmisiä, että te olette Jumalan todistajia. Jumalaa sinun tulee kumartaa. Jakeen lopussa on vielä lause ”Jeesuksen todistajissa on profetoimisen henki” kuin tiedotusasiana. Kiitos, en sitä osaisi pyytää tai tuottaa itse. Samalla kysyn, miten sen kanssa viisaasti toimitaan todistajan tehtävässä.

Johannes näki taivaan avoinna (11-). Valkoinen hevonen, jonka selässä istuu Jumalan Sana ja jonka viitassa lukee nimi kuninkaiden Kuningas, herrain Herra. Joskus hiukan huolettaa ja jopa pelottaa alkaa uutta vuotta. Uutta vuosikymmentä kohti menemme kuitenkin armon varassa kuninkaitten Kuninkaan ja herrojen Herran kanssa, ovat elämän tapahtumat sitten mitä tahansa.

SunnuntaiPs. 134 Ilm. 20

Ps 134 on kolmen jakeen pituinen psalmi ja otsikoitu Yöpalveluspsalmi. Yöpalvelussa vaikuttaisi olleen paljon Herran kiitosta ja ylistystä. Yöllä voisi ajatella olevan paljon mahdollisuuksia ylistykseen, kun päivän vastuut ja ihmismassat eivät ole koko ajan läsnä. Näin vuoden viimeisinä päivinä varustakoon meitä psalmin jae 3 ” Siionin Herra siunatkoon sinua, hän joka on luonut taivaan ja maan”. Tällaisella siunaajalla on voimaa ja valtaa.

Ilm 20

Tuhatvuotinen valtakunta, Saatanan lopullinen tuomio, viimeinen tuomio ovat tämän luvun teemoja. Vuoden loppuun ajoittuvat luettaviksemme tulevaisuuden isot tapahtumat. Lisäksi mainitaan ensimmäinen ylösnousemus ja toinen ylösnousemus – vaikeita asioita kommentoitaviksi. Tyydyn vain lukemaan nämä sellaisina kuin ne on Raamattuun kirjoitettuna. Onkohan Pyhän Hengen vaikutusta, kun näistä lukeminen ei ole pelottavaa. Luottamus Jeesuksen täytettyyn työhön tuo luottamuksen myös Taivaalliseen Tuomariin ja Hänen ehdottomaan oikeudenmukaisuuteensa tuomitsijana, päätökset ovat selkeitä, Hän ei niissä jahkaile.

Jeesus, kiitos kuluneesta vuosikymmenestä kaikkine tapahtumineen, suruineen ja iloineen. Jeesus, ilman Sinun varustustasi en uskalla enkä halua elää. Sinuun luottaen ja sinun kanssasi, Jeesus.

Pirkko

Viikko 41

MaanantaiJes. 39 1. Tim. 6

Tämä Jesajan kirjan luku päättää Jesajan kirjan ensimmäisen osan. Luku kertoo, kuinka kuningas Hiskia näytti aarteensa viholliskansan lähettiläille kuin luottaisi heihin. Jesaja tuli ja kertoi, että Hiskian jälkeen kaikki aarteet ja enemmänkin joutuisivat tuon vieraan kansan käsiin. Hiskia oli itsekkäästi huojentunut, ettei tämä onnettomuus tapahdu hänen elinaikanaan.

Jeesus, rukoilemme nykyisten ja tulevien sukupolvien puolesta. Siunaamme meitä ja heitä, vaikka emme tiedä yksityiskohtaisesti, millaisia elämäntilanteita on kohdattavana. Luotamme siihen, että huolenpitosi ja armosi riittävät.

Paavali muistutti Timoteusta kirjeessään, ettemme ole tänne mitään tuoneet, emmekä voi täältä mennessämme mitään viedä. Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri. Ei siis raha, vaan sen himo. Todelliset aarteet ovat niitä, joita on kerätty taivaaseen. Keruumenetelminä vaikuttaisi olevan antaminen ja kaikenlainen hyvän tekeminen. Rikkauden lähde on, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Usko on yksi ajallinen aarre. Timoteus sai Paavalilta, mentoriltaan kehotuksen: ”Pidä tallessa… se, mikä on uskottu sinun haltuusi.” Voittona on todellinen elämä. Täyttä elämää Herrassa tänäänkin.

 

TiistaiJes. 40 2. Tim. 1

Jesajan 40. luku aloittaa toisen osan Jesajan kirjaa, joka heijastaa rakenteeltaan koko Raamattua. Nyt siis siirrymme ”uusitestamentilliseen osaan”. Luin lähdekirjastani, että Jesajan kirjan lukujen määrä alku ja loppuosassa täsmää Raamatun lukujen määrään VT:ssa ja UT:ssa. Jesajan kirjaa neuvottiin lähdeteoksessa lukemaan todellisen Raamatun Kirjoittajan kautta.

Tässä luvussa on erilaisia vertauskuvia Jumalan suuruudesta. Nautin näistä vastakohtaisista mielikuvista, mittamenetelmistä Jumalan suuruuden kuvaamiseksi esim. ihmisen koura ja meren vesimäärä, tomuhiukkanen vaa´assa. Miten mitättömiä ovatkaan ihmisen tekemät jumalankuvat verrattuna elävän Jumalan mahdollisuuksiin. Tälle päivälle voimme omistaa lupauksiksi: ”Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.” ”Kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman.” 

Meille ei ole annettu pelkuruuden, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan henki. Paavali muistutti Timoteusta pyhästä kutsusta. Omassa pyhässä kutsussamme eteenpäin.

 

Keskiviikko: Jes. 41 2. Tim. 2

Omistetaanpa tästä Jesajan luvusta tälle päivälle tämä: ” Sinä olet palvelijani, minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt. – älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi.”

Paavali muistutti Timoteusta armosta. Vahvistu armossa on vanhemman käännöksen ilmaus. Armon syvyyttä ja kattavuutta emme taida ihan käsittää, mutta siinä voi vahvistua. Jae 13 on yksi mielijakeitani vanhemman käännöksen mukaan: ”… jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena, sillä itseänsä kieltää hän ei saata.” Sanalla uskoton on kaksoismerkitys, molemmissa merkityksissä on lohdullista olla osallinen Jumalan uskollisuudesta. Paavali kehotti Timoteusta muistuttamaan tästä. Tarpeellinen muistutus meillekin tälle päivälle.

 

TorstaiJes. 42 2. Tim. 3

Jesajan luvun alkuosaa lukiessa tulee eittämättä mieleen Jeesuksen olemus. ”Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen… murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.” Kuulin joskus opetusta tästä suitsevasta kynttilän sydämestä ja särkyneestä ruo´osta (vanhempi ilmaus). Muistan opetuksesta vain sen, että tällainen suitsevainen, sammumaisillaan oleva ruoko haisee pahalle. Kirjeessään Timoteukselle Paavali kuvaili viimeisten aikojen ihmisiä. Tällaista ihmisyyttä on helppo nähdä ympärillään. Entä mitä katsoo peilistä – joskus taitaa haista ja kärytä. Hän ei sammuta siltikään, vaikka uskossamme ja elämäntilanteiden alla käryäisimme hiipumispisteessä.

Paavali kertoi Timoteukselle vainotuksi joutumisestaan ja kärsimyksistään. Ja niistä kaikista Herra oli Paavalin pelastanut. Lohduttavaa, saman Jumalan omia mekin olemme.

PerjantaiJes. 43 2. Tim. 4

Jesaja kuvaa Jumalan ainutlaatuisuutta ja mahtavuutta kutsua ja pelastaa. Yksi mielikohtani ovat jakeet 18-19: ” Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.” Tie autiomaassa tai korvessa tai joki kuivuuden keskellä tai erämaassa (käännöksiä 1933 ja 1992) puhuvat minulle kulkureiteistä. Joki tuo lisäksi elintärkeän veden. Jos ajattelemme kulkemista korvessa tai erämaassa, riittää, että on jokin reitti tai kulkuväylä. Ympärille katsoessa on erämaata, korpea, kuivuutta, mahdotonta kuljettavaksi, mutta Jeesus valmistaa reittiä eteenpäin.

Paavalilla oli paljon ohjeita Timoteukselle, hän mentoroi Timoteusta ja oli kovin huolissaan opista ja sotkuista. Olen usein ihmetellyt, kuinka sittenkin vuosisatoja ja parisen tuhatta vuotta kestänyt sukupolvien sähläys kristinuskon kanssa ei ole onnistunut tuhoamaan Raamattua eikä häivyttämään Jeesusta – ei sittenkään. Olikohan Paavali liikaa huolissaan vai kantoiko hän jo tuolloin tietoisesti vastuutaan?

Paavalin lopputervehdykset kirjeissä ovat niin lämmittäviä. Kuinka tarpeen onkaan kuulla, että ystävät jatkavat Herrassa ja ovat olemassa.

 

LauantaiJes. 44 Tit. 1

Tässä Jesajan luvussa on hulvatonta huumoria, kun Jesaja kuvailee, kuinka jumalapatsaita tehdään polttopuuksi kelpaavasta puusta ja sitten niitä kumarrellaan ja uskotaan niiltä mykiltä ja kuuroilta saatavan apua. Puupölkkyäkö pitäisi kumartaa. Jumala muistuttaa, kuka hän on ja mihin hän kykenee.

Varsin surkuhupaisaahan moni asia meidänkin ajassa on. Säälittävän hullunkurista on esimerkiksi rauhan ja rentouden etsintä mitä moninaisimmilla keinoilla. Osa niistä varmaan toimiikin, edes jotenkin, mutta mitä hyötyä niistä on ajan ja iankaikkisuuden rajalla. Todellinen lepo ja rauha tulevat siitä, että tiedämme, että Herra on lunastanut, pelastanut ja osoittanut kirkkautensa.

Tiituksen kirje on yksi Paavalin ns. pastoraalikirjeistä (kirjeet Timoteukselle kuuluvat samaan sarjaan). Titus oli kuulemma kreikkalainen, joka oli tullut uskoon, siis pakanakristitty. Paavalin suhtautui Titukseen hengellisenä poikanaan. Titus vaikuttaisi olleen organisointikykyinen ja ilmeisesti auktoriteettiakin hänellä oli, kun sai käytännön asioita järjestettäväkseen Kreetalla. Tarpeellinen lahja, otetaanpa käyttöön, jos on saatu tällainen armoitus.

 

SunnuntaiJes. 45 Tit. 2

Tähän aikaan sopiva ja näkyä nostattava Jesajan kirjan kohta on jakeesta 20 eteenpäin, kun profeetan kautta Jumala kehotti kokoontumaan yhteen ja kutsumaan muukalaiskansoista eloon jääneet. Heillä oli puiset jumalankuvat. Jesaja kehotti keskustelemaan yhdessä ja muistelemaan Jumalan tekoja. Vahvana viestinä oli Jumalan sanat: ”Minä olen vanhurskas pelastaja, ei ole ketään muuta.”  

Paavali tuki Titusta tehtävässään ja antoi yksityiskohtaisia neuvoja, millainen toimintatapa olisi terveen opin mukaista. Kristinusko ei silti ole käyttäytymisuskonto, jonka avulla Jumalalle kelpaavuutta terästettäisiin. Kelpaamme Jeesuksen tähden ja siitä käsittääkseni nousee vapaus valita vaikkapa terveen opin mukaisia toimintatapoja ja suhtautumisia toisiin. Jeesus ”antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää.” Kristityn vapautta meille tämän sunnuntain aiheen mukaan.

 

Pirkko

Viikko 29

15.7. Maanantai: Job 40 1. Kor. 3

Jumala puhui paljon kärsineelle Jobille. Jumala ilmoittaa suuruuttaan esimerkein, mihin kaikkeen Hän pystyy. Jumala kertoo luoneensa virtahevon ja krokotiilin. Kun luen kuvauksia näistä elikoista, luulen, että kyse on silti jostain suuremmista ja vahvemmista otuksista kuin virtahepo ja krokotiili. Toki ei näitäkään meidän tietämiämme eläimiä lemmikkeinä pidetä. Näistä esimerkeistä Job sai mittasuhteita omaan kokoonsa ja voimaansa. Jumala on suurempi, paljon suurempi kuin meidän tilanteemme ja ongelmamme.

Korinttilaiskirjeen kohtakin käsittelee Paavalin kirjeen kautta ihmisen mittasuhteita suhteessa Jumalan suuruuteen. Ihmisviisaus, tämän maailman viisaus vesittyy Herran viisauden rinnalla. Kaiken perustus on Jeesus Kristus. Sen päälle voimme rakentaa kaiken. Rukouksessa voimme tänäänkin jättää kaikki viritelmämme Jeesukselle, se perusta kestää.

16.7. Tiistai: Job 41 1. Kor. 4

Jobin kirjan luku jatkaa muinaisen otuksen kuvailua. Osin kuvattu eläin vaikuttaa kuin lohikäärmeeltä tulta suihkivine suineen. Peloton petojen kuningas, silti Jumalan luoma. Luoja on vahvempi kuin luomansa otus. Näitä eläimiä ei eläintarhaan voisi vangita. Minulle tulee mieleen Jumalan suuruus Kristuksessa, jota hauta ammattitaitoisine vartijoineenkaan ei pidätellyt nousemasta kuolleista eikä kuolema saanut Häntä saaliikseen. Se on Jumalan suuruutta.

Korinttilaiskirjeessä Paavali jatkaa Korintin seurakunnan opettamista, mikä on inhimillistä rehentelyä ja mikä on Kristuksen palvelijan asema ja koko. Kristukseen uskovina heillä Korintissa ja meillä edelleen on vain yksi Isä (jae 15). Jae 20 toteaa: ”… Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana.” Rehentelijöiden puheet häviävät Jumalan voimalle.

17.7. Keskiviikko: Job 42 1. Kor. 5

Jobin ymmärrys ja tunnustus Jumalan puheen jälkeen on jakeessa 2 …”kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.” Tämä on lohdullinen ajatus. Jumalalla on suunnitelma sinun ja minun elämälle, seurakunnalle, koko tälle maailmalle. Hän johdattaa ja vie asiansa päätökseen.

Tämä Korinttilaiskirjeen luku kuvaa, millaista voi olla, kun evankeliumi viedään sinne, missä sitä ei ole ennestään tunnettu. Alkuperäisen kulttuurin ilmentymät tunkevat seurakuntaan ympäröivästä maailmasta. Toki seurakuntiin tunkevat vaikka millaiset opit ja asiat sotkemaan ajattelua, jos Jumalan sanalla ei ole sille kuuluvaa asemaa ja julistajaa. Yhtenä syntisyyden ilmentymänä Paavali mainitsee ahneuden muiden syntisyyden ilmentymien listassa. Ahneus taitaa olla melko lailla vaiettu synnin muoto. Voisiko nousta #jotainsullekin -liike vastareaktiona mullekaikkihetijapaljon -ajattelun nujertamiseksi? Mitä kaikkea käytännössä tarkoittaa Jumalan Sanan voima? Mikä muuttuu Sanan voimasta, ehkä jo tänään?

18.7. Torstai: Sananl. 1 1. Kor. 6

Sananlaskujen avulla on kautta aikojen yritetty säilyttää ja siirtää elämänviisautta. Seuraavan sukupolven varjeltumista toivotaan erehtymisiltä, hölmöilyiltä ja jopa synniltä on heti tässä ensimmäisessä luvussa. Jae 8: ”Poikani, kuule isäsi neuvoja, älä väheksy äitisi opetusta.”

Jakeesta 20 alkaa viisaus puhua, siis Viisaus kuin erisnimenä ja persoonana. Viisaus huutaa kaduilla, toreilla, katujen kulmissa ja markkinapaikoilla, näin meille tässä kerrotaan. Viisaus ei kai saa huomiota huutamatta, vai turhautuneenako huutaa kansan valintojen tähden.

Jae 23 ”Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni.” Meillä on Raamattu ja Sanan opetusta, Jumalan puhetta suoraan meille. Mitä meille Viisaus tänään puhuu?

Korinttilaiskirjeessä Paavali muistuttaa seurakuntaa, että sen jäsenet ovat pestyjä puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalan Hengen voimasta (jae 11). Seurakuntalaisten käytännön elämässä oli ongelmia, jotka eivät tätä totuutta heijastaneet. Viisastumista ei liene vuosisatojen aikana kaikilta osin nähtävissä, samaa säätöä on edelleenkin. Ja silti Herra on meille uskollinen. Kunpa ymmärtäisimme Jumalan pyhyyden sekä arvomme ja valitsisimme tänään pyhästi ja puhtaasti.

19.7. Perjantai: Sananl. 2 1. Kor. 7

Sananlaskujen toinen luku on otsikoitu: Viisaus varjelee pahasta. Viisaus tulee Herralta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen (jae 5 b). Kun näitä jakeita lukee, tulee eittämättä mieleen, että Viisaus on kuin Pyhä Henki. Kokeilepa lukea tämä luku niin, että Viisauden sijaan vaihdat Pyhän Hengen.

Korinttilaiskirjeen luvussa Paavali käsittelee avioliittoa ja naimattomuutta. En ala nyt kommentoimaan näitä Paavalin ohjeita, en edes osaa.  Jae 23 on perustavaa laatua: ”Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Älkää ruvetko ihmisen orjiksi.” Me emme ole alennusmyynnissä, alehintaisia, oli tarinamme, elämän tilanteemme, perhesuhteemme ja siviilisäätymme mitä sorttia tahansa. Selkä suoraksi tänään, ojentautuminen Jumalan totuuksiin ja mahdollisuuksiin.

20.7. Lauantai: Sananl. 3 1. Kor. 8

Tästä Sananlaskujen luvusta poimin jakeen 5: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksen varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.” Kaikkien muitten jakeitten ohjeet ja niiden kuvaama elämä on ilmentymää tästä jakeesta 5.

Korinttilaiskirjeessä Paavali käsittelee epäjumaliin liittyviä asioita. Hän toteaa selvästi, että on olemassa vain yksi ainoa Jumala, Isä, josta kaikki on lähtöisin, ja Hänen luokseen me olemme matkalla. Miten moni maailmassa palvookaan jotain, jota tai mitä ei lopulta olekaan olemassa. Tänään olen kiitollinen siitä, että evankeliumia on julistettu ja minäkin olen sen kuullut ja saanut vastaanottaa. Sitä kautta olen päässyt tutustumaan Kaikkivaltiaaseen Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

21.7. Sunnuntai: Sananl. 4 1. Kor. 9

”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde.” (Jae 23). Miten tämä varjeleminen käytännössä tehdään, entä jos en osaa? Pelastuksemmehan on Jeesuksen varassa, ei meidän omien ponnistelujen varassa. Ehkä kyseessä on sydämen asenne Jumalan edessä: Herra minä tahdon olla varjeltu ja tiedän, että sinä olet innokkaampi varjelemaan kuin minä varjeltumaan. Tässä olen.

Korinttilaiskirjeen teeman voisi kiteyttää ”Työmies on palkkansa ansainnut”. Palkat seurakunnassamme saadaan kokoon yhteisistä lahjoituksista, myös heinäkuun lomakulujemme aikana. Opetellaan rohkeasti lahjoittamaan, Jumala ei jää kenellekään mitään velkaa. Tämä on yksi tapa olla Herran palveluksessa tämän sunnuntain aiheen mukaisesti.

Pirkko