Tuom. 8, 1. Kor. 2

Tuom. 8 1. Kor. 2

Korintti oli suuri kauppakaupunki Kreikassa. Korintin seurakunta oli syntynyt Paavalin vierailun seurauksena todennäköisesti toisella lähetysmatkalla v 50. Tämän ensimmäisen kirjeen Paavali kirjoitti kuultuaan Korintin seurakunnan haasteista v 55 ollessaan Efesossa.
 
 Päivän luvussa Paavali jatkaa muistuttaen käynnistään Korintissa. Siihen asti lähetysmatka oli ollut rankka. Matkalla ennen Korinttiin saapumista Paavali ja Silas olivat olleet jo vangittuina, Apt 16. Ateenassakin hänen puheilleen ivailtiin, Apt 17:32. Tällaisten tapahtumien jälkeen hän saapui Korinttiin heikkona jopa arkana ja pelokkaana. Kyse ei 
ollut Paavalista ja hänen erinomaisuudestaan, viisaudestaan tai puhelahjoistaan. Kyse oli Jeesuksesta ja Jumalan voimasta, ettei kenenkään usko perustuisi Paavaliin vaan 
vain Jeesukseen. 
 
Pyhä Henki kutsuu ihmistä Jeesuksen yhteyteen ja auttaa uskomaan ja luottamaan Jeesukseen. Kun ihminen kiinnostuu syystä tai toisesta Jeesuksesta, niin Pyhä Henki  häntä ensin etsinyt ja kutsunut. Pyhä Henki opettaa meitä tuntemaan Jeesusta aina vain paremmin ja luottamaan Häneen aina vain syvemmällä tasolla. 
 
 Efesolaiskirjeessä Paavali rukoilee, että efesolaiset oppisivat tuntemaan Jeesusta paremmin. Tämä rukous on sopiva myös muinaisille korinttilaisille ja tänä päivänä meillekin.
”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen Hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän 
valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja 
miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan 
hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa.”Ef 1:17-20.

 

Tiina

Tuom. 7, 1. Kor. 1

Tuom. 7 1. Kor. 1

Luin Tuomarien kirjaa. Olen usein aikaisemminkin miettinyt, että miksi ihmeessä VT:ssä on niin monta lukua erilaisista sodista ja riidoista! Sitä kyselin mielessäni Jumalalta nytkin. Mieleeni tulvi ajatuksia. Ihmisten käyttäytyminen ei ole vuosisatojen aikana muuttunut yhtään parempaan suuntaan. Sotia ja riitoja riittää meidän aikanammekin eri puolilla maailmaa ja ihan minun omassa sisikunnassanikin. 
 
Tuntui lohduttavalta ajatella, että me tiedämme jo enemmän kuin ihmiset Tuomarien kirjan aikaan. Tänään voimme lukea VT:n tapahtumia UT:n tapahtumien valossa, Jeesuksen kautta. 
 
Tiedämme, että vaikka kuinka myllertäisi, niin Jumala hallitsee koko ajan ja hänen suunnitelmansa toteutuvat vääjäämättömästi suuressa mittakaavassa, oli elämä eri aikakausina kuinka rikkonaista ja riitaisaa tahansa. Tämä näkökulma helpotti minua ja selitti myös nämä VT:n sotakertomukset. Ne auttavat näkemään Jumalan huolenpidon ja Hänen suunnitelminesa totetumisen – kaikesta huolimatta. Tahdon olla mukana Hänen hyvässä suunnitelmassaan. Tahdon, että Hänen hyvä suunnitelmansa toteutuu minunkin elämässäni.
 
Korinttilaiskirje alkaa vähän samoissa tunnelmissa. Seurakunnassa osataan olla eri mieltä. Jumala oli alun alkaen kutsunut korinttilaisetkin Jeesuksen yhteyteen, juurtumaan Jeesukseen ja kasvamaan Hänen tuntemisessa. 1 Kor 1:9. Mutta he olivatkin riitaantuneet keskenään ja liittoutuneet paavalilaisiin, keefaslaisiin, apolloslaisiin, kristuslaisiin. Tässä kirjeessä Paavali haluaa palauttaa alkuperäiset asetukset seurakuntaan. Hän auttaa heitä muistamaan, kenen yhteyteen heidät on kutsuttu ja palaamaan siihen. 
    
  ”Hän antaa teille voimia loppuun asti, niin että olette moitteettomia sinä päivänä, kun hän saapuu. Jumala on kutsunut teidät olemaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen, 
 meidän Herramme, yhteydessä. Jumalan uskollisuuteen voitte luottaa.” 1.Kor 1:8,9 UT2020
 

Tiina

Ps. 40, Matt. 11

Ps. 40 Matt. 11

Tämän päivän Matteuksen luvun otsikkona on tuhannen taalan kysymys: Kuka Jeesus on? Olemme muutama viikko sitten aloittaneet Alfan ja ensimmäisellä kerralla pureuduimme juuri tähän aiheeseen. Kuka Jeesus on? 
 
Johannes Kastaja oli Jeesuksen serkku. Johanneksen kutsuna oli raivata tietä serkulleen, eli kertoa siitä, että Jeesus, luvattu Messias on tulossa. Mielenkiintoista, että hänen täytyi vielä tarkistaa, että onhan tämä Jeesus se luvattu tyyppi. Jeesuksen vastaus oli se sama kohta kirjoituksista, minkä hän oli lukenut ensimmäisessä julkisessa puheessaan Nasaretin synagogassa, Luuk 4:16-22. Tuo kohta on Jesajan kirjan 61. luvusta ja se on kirjoitettu jo n 700 v ennen Jeesuksen syntymää. Jeesuksen kohdalla nämä eivät olleet vain sanoja, vaan hän teki kaikkea tätä. Kaikki saattoivat nähdä ja kuulla, että Jeesuksen elämässä nämä lupaukset toteutuvat. Sokeat saavat näkönsä. Rammat kävelevät. Spitaaliset puhdistuvat. Kuurot kuulevat. Kuolleita herätetään. Köyhille julistetaan ilosanomaa. Johannes sai itse päätellä tästä, kuka Jeesus oikein on.
 
Monet Jeesuksen aikalaiset näkivät Jeesuksen teot ja kuulivat hänen puhuvan. Mutta eivät kaikki halunneet uskoa Jeesuksen olevan Jumalan poika, luvattu Messias. Vapahtaja. Kuka mistäkin syytä torjui Jeesuksen. Mitä sinä ajattelet Jeesuksesta? Kuka hän on sinulle? 
 
Kunpa mahdollisimman moni saisi kuulla sanoman Jeesuksesta ja turvaisi Häneen omana Vapahtajanaan ja löytäisi levon Jeesuksessa. Jeesus kutsuu meitä elämään lähellään: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja kuormani on kevyt.” Matt 11:28-30.

Tiina