Tekijä: Tiina

Tämän päivän luvussa on monta tuttua, paljon siteerattua kohtaa. Tällaiset tutut kohdat lukee helposti liian nopeasti pysähtymättä. Tulee olo, että tiedän tämän. Ehkäpä tänään kannattaa kuitenkin pysähtyä ja kuulostella, mitä joku tuttu kohta voisi tälle päivälle merkitä?

 

Minä jäin miettimään ihan tuota luvun alkua. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi…Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?…” Matt 7:1-5. Miten helposti huomaankaan toisten virheet. Vaikkapa sellaiset pienet arkipäivän jutut, joita toinen tekee. Vaikkapa omenankannan jättäminen pöydälle. Eihän se iso juttu ole, mutta pistää silmään ja ärsyttää. Ja samaan aikaan lojuvat omat tavarani pitkin huushollia. Ne ei minun silmääni iske eikä minua haittaa. Puhumattakaan isommista asioista ja laajemmassa mittakaavassa. Kuinka helposti näen toisen tai toisten virheet ja mittaan ja luokittelen heidät sen mukaan. Ja näin olen leimannut toiset, tuominnut heidät mielessäni jonkinlaisiksi. Joko kelvollisiksi tai kelpaamattomiksi. Tähän minulla ei ole oikeutta eikä lupaa. 

 

Asenteeni ja ajatukseni kaipaa oikaisua. Että sydämeni kovuus sulaisi ja näkisin jokaisen ihmisen Jumalan luomana ja rakastamana, Jumalan kunnioittamana yksilönä. Nähdä jokaisessa sen Jumalan kuvan, joksi jokainen meistä on luotu ja kutsuttu. Että myös itseni voisin nähdä Jumalan silmin. Jeesuksen eteen on nyt hyvä pysähtyä ja kuulostella Häntä. 

 

Tämän tiistain teemaksi minulle nousi Jumalan huolenpito. Matt 6:25-34. Olen kertonutkin siitä, että olen hyvä huolehtimaan. Enkä tarkoita tällä pelkästään positiivista asiaa. Osaan murehtia ja pelätä. Ehkäpä sinäkin? Olemme kyllä samassa veneessä vaikkapa opetuslasten kanssa, kun he olivat huolissaan ja peloissaan myrskyn keskellä veneen keikkuessa ja Jeesuksen vain nukkuessa. Matt 8:23-27.  Huolehtiminen on luottamuksen puutetta, epäuskoa. Joskin hyvin inhimillistä.

 

Olen opetellut luottamusta elämän aallokossa. Myrskyn tullessa yritän muistuttaa itselleni sitä, miten hyvin Jeesus on aikaisemmat myrskyt rauhoittanut. On selvitty, on tullut tyyntä. Asiat on järjestyneet, Hän on auttanut. Hän on pitänyt hyvää huolta. Tai tartun johonkin raamatun lupaukseen, lukien sitä uudelleen ja tai toistaen sitä mielessäni. Joskus etsin raamatusta niitä  ”omia kohtia”, joiden kautta Jeesus on aikaisemmin rohkaissut. Joskus rukoilen ääneen Jeesusta, muistuttaen häntä lupauksistaan. Ääneen sanominen on muuten aika tehokasta. 

 

Viime aikoina olen usein toistanut mielessäni myös tämän luvun yhtä jaetta. ”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” Matt 6:27. Tämän jakeen äärellä tulee olo, että ”näinhän se on” tai ”jo järkikin sen sanoo”. Toki voin murehtia ja huolehtia vaikka kuinka paljon, mutta mitä se auttaa? Ei mitään, vie vain ilon tästä päivästä ja kuluttaa voimat. Parempi luottaa Jeesukseen ja hänen huolenpitoonsa. Tilanteessa kuin tilanteessa. 

 

Jeesus, kiitos huolenpidostasi – myös tänään.

 

ps Tässä luvussa Jeesus opettaa Isä meidän – rukouksen. KohtaamisPaikassa on tänä syksynä ollut opetussarja Isä meidän -rukouksesta. Voit kuunnella sen Youtube kanavalta KohtaamisPaikka Jyväskylä

Tänään aloitamme Vuorisaarnan lukemisen. Päivän Matteuksen luvussa on paljon asiaa. Mitä sinä jäit tänään miettimään?

 

Minä pysähdyin luvun loppuosassa ajatukseen siitä, että Jeesus kutsuu rakastamaan – myös vihamiehiä. ”Teille on opetettu: Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiestänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta…” Matt 5:43,44. Jeesus heittää aikamoisen haasteen. Rakastaa kaikkia, myös niitä ihmisiä, jotka ovat minulle vaikeita.

 

Jatkojakeissa kerrotaan, että Jumala antaa auringon paistaa kaikille, niin hyviksille kuin pahiksillekin. Lopulta olemme hänen silmissään kaikki samalla puolella, pahiksia. Me ihmiset luokittelemmme helposti toisemme eri kategorioihin. Milloin milläkin perusteella jakaudumme leireihin ja olemme tukkanuottasillamme toistemme kanssa. Mutta meillä ei Jumalan edessä ole valtaa eikä lupaa erotella eikä tuomita toinen toisiamme. Olemme Jumalan, Luojamme silmissä, kaikki samassa veneessä. Olemme kaikki Jeesuksen sovittamia ja lunastamia. Tarvitsemme anteeksiantamusta, mikä Jeesuksen sovitustyön tähden kuuluu meille kaikille. Myös sille vihamiehelle tai sille vainoajalle. Tai sille, jota minun on vaikeaa kestää. Ihan yhtä paljon kuin minullekin.

 

Ehkäpä se, että olen Jumalan edessä samalla viivalla myös sen ihmisen kanssa, josta minun on vaikea luontaisesti pitää, tai myös sen, joka on minua loukannut, voi auttaa tässä. Voin kääntyä Jumalan puoleen, pyytää anteeksi kovuuttani ja rakkaudettomuuttani. Pyytää rakkautta kohdata ja siunata myös niitä, minulle vaikeita lähimmäisiäni. Pyytää Pyhää Henkeä täyttämään sisimpäni rakkaudella, että voisin rakastaa. 

 

Ehkäpä tänään on hyvä rukoilla yhdessä Herran siunausta, yhteisesti meille kaikille myös meidän vihamiehillemme ja niille, jotka meitä vainoavat.

”Herra siunaa meitä ja varjele meitä. 

Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. 

Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi….tähän kohtaan voit vielä lisätä nimeltä ne, joita erityisesti tänään haluat siunata. Ehkäpä sen vaikean henkilön nimen …

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen”