Hei arvoisa lukijamme! Vastaa kyselyymme, niin autat meitä kehittämään raamatunlukuohjelmaa: https://forms.gle/Moojsp9ctvUVp4cYA
Jeesus puhuu opetuslapsilleen viimeisellä aterialla tärkeää puhettaan. Hän itse tietää, mitää kaikkea on tulossa ja tällä puheella hän rohkaisee, lohduttaa, viitoittaa opetuslapsille tietä tulevien vaikeiden aikojen läpi.
Päivän luvussa on monia tuttuja ajatuksia. Tänään pysähdyin miettimään Jeesuksen sanoja ilosta. Hän tietää, mitä on tulossa, hän tietää lähestyvän kärsimyksensä ja kuolemansa ja kuitenkin puhuu ilosta! Ilo tuntuu aika oudoltakin tässä yhteydessä. Joskus löydän itsestäni ajatuksen siitä, että ilo on jotenkin liian kevyttä ollakseen sallittua – ainakaan näissä meidän uskovien piireissä. Ja nyt Jeesus tällaisessa kuoleman vakavassa tilanteessa itse puhuu ilosta.
”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi”, Joh 15: 11.
Ilo on siis Jeesuksen mielestä tärkeää. Ja Hän itse iloitsi. Mietin, että mitä Jeesus tarkoittaa ilolla tässä tilanteessa? Hän on puhunut hedelmän kantamisesta, tuottamisesta. Että meidät on kutsuttu olemaan hedelmää tuottavia oksia viinipuussa, Joh 15:1-8. Jokainen meistä on kutsuttu tähän. Meidän jokaisen panos Jumalan valtakunnan jutussa on tosi tärkeä. Jumala on luonut meihin tarpeen olla arvostettuja ja osaavia tekijöitä Hänen suunnitelmissaan. Silloin, kun olen omalla paikallani mukana toteuttamassa Jumalan suunnitelmaa, koen syvää iloa, merkityksellisyyttä omassa elämässni. Uskon, että Jeesuskin tunsi tätä iloa, Hänen elämänsä kutsu oli täyttymässä.
Toinen näkökulma iloon voisi olla se, että Jeesus tiesi tarkkaan, minne Hän oli menossa. Hän oli menossa takaisin Isän luokse Taivaaseen, siellähän iloa riittää! Hän näki kyllin pitkälle, vaikeiden vaiheiden yli perille asti. Näin näkivät myös monet VT:n uskovat. ”Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä oli heille luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä”, Hepr 11:13.
Iloa päivääsi!
Isä ja Jeesus ja Pyhä Henki ovat suunnitelleet kaiken hyvin tarkasti jo aikoja ennen maailman luomista. Nyt on tullut Jeesuksen ristinkuoleman aika. Ja pian on aika Pyhan Hengen astua kuvioihin oikein voimalla. Jeesus viittaa tähän ja lupaa opetuslapsille Puolustajan. ”Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Ellen minä mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne”, Joh 16:7.
Opetuslapset eivät siis tule jäämään yksin vaan saavat avun. Pyhän Hengen tehtävänä on kirkastaa Jeesusta. Hän palvelee meitä, kertoo meille siitä, millainen Jeesus on. Hän kertoo maailmalle totuuden, paljastaa synnin, ja vanhurskauden sekä tuomion. Nämä sanat ovat vähän pelottaviakin ja ehkä sen vuoksi Pyhästä Hengestä on voinut tulla pelottava kuva. Mutta Hän on meidän puolellamme, Hän on meidän Puolustajamme. Hän kunioittaa meitä, eikä riko meitä. Silloinkin, kun Hän näyttää totuuden, synnin ja tuomion, Hän myös näyttää Jeesuksen ja anteeksiantamuksen.
Mieti tänään missä kaikissa asioissa sinä tarvitset puolustusta? Missä kaikessa tarvitset Puolustajaa? Pyhä Henki, Puolustajasi, apusi, voimasi, viisautesi, rakkautesi, toivosi, rohkeutesi, suojasi…. on tänäänkin sinun kanssasi kaikessa, missä Häntä tarvitset.
Tule Pyhä Henki tähänkin päivään, mennään yhdessä!
Jeesus puhui pitkän puheen ja puheen päätteeksi rukoili opetuslasten puolesta. Myös meidän tämän ajan opetuslasten puolesta. Huikea ajatus, että Jeesus jo tuolloin rukoili meidän puolesta. Jeesus on kyllä luvanut rukoilla jatkuvasti meidän puolestamme siellä Isän oikealla puolella Taivaassa. ”…hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme”, Room 8:34.
Uskon, että oli Jeesukselle itselleenkin rohkaisevaa ja lohduttavaa rukoilla opetuslasten puolesta, Hän itse ei enää kohta olisi heidän kanssaan, ei olisi enää neuvomassa eikä johtamassa joukkoa. Pian opetuslasten olisi pärjättävä ilman häntä. Tässä rukouksessa hän jätti opetuslapset Isän hoitoon ja huolenpitoon.
Tänään liitän itseni ja läheiseni tähän Jeesuksen rukoukseen. Rohkaisevaa ajatella kaikkia oman elämän ja läheisten, tuntemieni ihmisten elämän kysymyksiä ja tarpeita tästä näkökulmasta tietäen, että Jeesus itse rukoilee koko ajan. Rauhoittavaa tietää, että vaikken itse pysty pitämään huolta kaikista läheisteni asioista, niin Jeesus haluaa ja pystyy. Voin levätä tässä tietoisuudessa ja luottamuksessa.
Kiitos Jeesus, että rukoilet meidänkin puolesta. Ja kiitos, että kaikki minulle rakkaat ihmiset ovat myös sinulle rakkaita ja sinäkin rukoilet heidän puolestaan.
Joulu, Jeesuksen syntymäjuhla, lähestyy. Jeesus syntyi pienenä vauvana tähän maailmaan Jumalan valtavaa kutsua toteuttamaan. Minkä matkan hän on kulkenutkaan seimestä näihin viimeisten päivien tapahtumiin, Getsemanen kautta oikeuden eteen ja viimein Golgatallle.
”Jeesus tiesi kaiken, mikä häntä odotti”, Joh 18:4. Miltähän Jeesuksesta on mahtanut tuntua? Miksi Hän halusi sitoutua tähän? Miten Hän rohkeni astua eteenpäin ja suostua kaikkeen siihen, mitä oli edessä?
Oletko katsonut Mel Gibsonin elokuvan ”Passion of the Christ”? Siinä kuvataan ilmeisen totuuden mukaisesti Jeesuksen viimeisiä hetkiä. Kuulustelut, ruoskimiset, ristin kantaminen, kuolema. Muistan, kun itse katsoin ensimmäisen kerran elokuvaa teatterissa, miten koskettava ja toisaalta vaikeaakin oli sitä katsoa. Itkin ja ihmettelin, miten ihmeessä iho niin rikki ruoskittuna Jeesus pystyy ristiään kantamaan ja menemään loppuun asti. Jossain vaiheessa Simon Kyreneläinen kyllä auttoikin Jeesusta ristin kantamisessa, Luuk 23:26. Mietin Jeesuksen sitoutumista tehtäväänsä, päätöstä viedä tehtävä loppuun asti. Mikään ei saanut jäädä kesken! Tämä päättäväisyys ja sitoutuneisuus kertoi minulle syvällä tavalla Jumalan ja Jeesuksen rakkaudesta meitä kohtaan.
Meidän kutsumme ei ole mitenkään verrannollinen Jeesuksen kutsuun ja tehtävään. Mutta voimme oppia Jeesuksen asenteesta, sitoutumisesta sekä päättäväisyydestä. Ja siitä, miten kaiken motiivina oli ja on rakkaus.
”Olkoon teillä sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tui ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä, ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti”, Fil 2:5-8.
Tänään pyydän itselleni Jeesuksen mieltä.
Tämän päivän Johanneksen luvussa Jeesus ristiinnaulitaan ja hän kuolee. Jeesus sanoi ristillä tutut, monta kertaa luetut ja kuullut sanat: ”Se on täytetty”, Joh 19:30. Jäin miettimään näitä Jeesuksen viimeisiä sanoja.
Ristinkuolemallaan Jeesus kärsi rangaistuksen meidän puolestamme. Olisimme itse ansainneet tuon rangaistuksen, mutta Jeesus asettui sijaiseksi, Jes 53:4-6. Tämän seurauksena meidän syntimme je syyllisyytemme on sovitettu. Jumala on antanut anteeksi. En siis voi tehdä muita kuin Jeesuksen sovittamia syntejä. Kaikki millä olen tähän päivään asti Jumalaa, toisia ja itseäni vastaan rikkonut, sanoin, teoin, ajatuksin, asentein. Ja kaikki synnit, mitä ikinä tulen vielä tekmäänkään tai mitä en itse edes tajua tehneeni, ajatelleeni, sanoneeni. Kaikki syntini Jeesus sovitti tuolloin ristillä. Anteeksiantamus on totta.
Mikä huikea asia tämä onkaan! Sinun kaikki syntisi ja minun kaikki syntini on sovitettu. Meillä on rauha Jumalan kanssa. Taivastoivo on totta.
Ainut mutta on oma suhtautumiseni tähän. Otanko tämän lahjan vastaan?
”Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden”, 2 Kor 5:20,21.
Kiitos Jeesus!
Tänään Johanneksen evankeliumissa ollaan jo pääsiäisen tapahtumien paremmalla puolella. Jeesus on ylösnoussut. Kuolema on voitettu. Pikkuhiljaa asia alkaa selvitä myös Jeesuksen ystäville ja opetuslapsille.
Minua puhutteli se, että Jeesus ilmestyi ensimmäisenä juuri Magdalan Marialle. Raamatussa kerrotaan, että Jeesus oli vapauttanut Marian, ajanut hänestä seitsemän riivaajaa pois,
Mark 16:9. Maria on oli niiden joukossa, jotka olivat läheltä seuranneet Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja kuolemaa, Joh 19:25. Ja nyt hän oli ensimmäisenä todistamassa Jeesuksen ylösnousemusta, Joh 20:1, 11-18. Hänen elämänsä oli ollut todella vaikeaa ja Jeesus oli hänet vapauttanut. Varmaan Maria rakasti Jeesusta todella paljon ja myös tiesi tarvitsevansa Jeesusta paljon. Jeesus tunsi Marian läpikotaisin ja tiesi Marian surun ja kaipauksen, ehkäpä hädänkin. Hän halusi näyttäytyä Marialle, ettei tämä menettäisi toivoaan eikä rohkeuttaan. Jeesus halusi rohkaista ja vakuuttaa Marialle, että hän elää. Mikä ihana jälleennäkeminen.
Mietin tämän soveltamista tähän päivään. Tietenkin iso sanoma on siinä, että Jeesus voitti kuoleman! Mutta mietin näitä Marian tuntoja ja ajatuksia. Ehkäpä jollakin meistä on juuri tänään se kokemus, ettei tiedä, missä Jeesus on? Jeesus tuntuu kaukaiselta tai poissaolevalta. Oma olo voi olla aika hämillinen tai pelokas, joskus epätoivoinenkin. Uskon, että Jeesus haluaa ilmestyä meillekin. Tavalla tai toisella viestiä olevansa lähellä, olevansa kuoleman voittanut Vapahtaja. Sinua ja minua rakastava Herra.
Me kaikki tarvitsemme aika ajoin Marian lailla kokemusta siitä, että Jeesus tulee lähelle ja ilmaisee itsensä. Että jollain tavalla ymmärrämme sen, että Jeesus rakastaa, auttaa ja pitää huolta. Niin mekin voimme todeta ja kertoa toisille: ”Minä olen nähnyt Herran!” Joh 20:18.
Tänään jäin miettimään Pietaria ja sitä matkaa, minkä Pietari oli tähän asti Jeesuksen seurassa kulkenut. Aikamoinen seikkailu jo tähän asti ja mitä vielä hänellä olikaan edessään, siitä voimme lukea Apostolien teoista.
Pietari on tavallinen kalastaja, jonka Jeesus kutsui suureen tehtävään. ”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni”, Matt 16:18. Pietarin kalansaaliin myötä Jeesus kutsui hänet ihmisten kalastajaksi, Luuk 5:1-11. Pietari kuului opetuslasten ydinjoukkoon, Sebedeuksen veljesten, Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Hän pääsi mukaan Kirkastusvuorelle, Matt 17:1-8. Hän oli se opetuslapsi, joka sanoi Jeesukselle: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat”, Joh 6:68. Kolmen vuoden ajan Jeesus kouluttaa Pietaria ja muita opetuslapsia kädestä pitäen. Pietarilla oli vahva kokemus Jeesuksesta ja hän oli innokkain Jeesuksen seuraaja, joka halusi viimeiseen asti puolustaa Jeesusta. Hän oli valmis antamaan henkensä Jeesuksen puolesta, Joh 13:37. Ja hän tarttuikin miekkaan Jeesusta puoleustaessaan, Joh 18:10. Mutta kuinka ollakaan, tosi paikan tullen hän kielsi Jeesuksen kolmesti, Joh 18.
Pietarin ajatukset omasta suorituksestaan eivät varmaan olleet kovin korkeat. Hän kiirehti haudalle yhdessä Johanneksen kanssa varmaan vielä aika sekavin tuntein. Ennen tämän päiväistä ilmestymistään Tiberiaan järven rannalla Jeesus oli jo ilmestynyt opetuslapsille kahdesti. Jeesus järjesti Tiberiaan kohtaamisen varmaan erityisesti Pietaria varten. Taas toistuu kalansaalis ja Jeesuksen kutsu Pietarille. Kolme kertaa Jeesus kysyy ja kolmesti Pietari vastaa. Korvaava kokemus jokaiselle kieltämiselle. Lopulta Pietari sanoo:”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas”, Joh 21:17 Ja tämän jälkeen Jeesus lopuksi sanoo: ”Seuraa minua”, Joh 21:19. Jeesus tiesi, että Pietari tarvitsi vielä tämän erityiskohtaamisen, että pystyi antamaan itselleen anteeksi sen, että kielsi Jeesuksen.
Sekä Jeesus että itse Pietari tiesivät ja tunsivat Pietarin ja kuitenkin kutsu oli voimassa: ”Seuraa minua. Sinä olet ihmisten kalastaja. Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni”. Näiden kokemusten jälkeen Pietari oli entistä vakuuttuneempi Jeesuksesta ja entistä syvemmällä tavalla sitoutunut Jeesuksen seuraamiseen. Hän tiesi, kenellä on ikuisen elämän sanat.
Tätä Jeesusta kannattaa seurata!
Tiina