Tekijä: Tiina

Tänään Paavali kertoo kohtaamisistaan Jeesuksen kanssa. Paavalin kokemukset ovat olleet hänen maailmaansa mullistavia, kaiken muuttavia kohtaamisia. Eivätkä ne mullistaneet vain hänen omaa maailmaansa vaan oikeastaan koko maailman historian. Uskoisin, että kohtaamiset Jeesuksen kanssa ovat palautuneet hänen mieleensä usein. Kuten tässäkin tilanteessa, hän kertaa ja muistelee ja kertoo toisille. Jeesus on ilmestynyt hänelle valtavalla voimalla. Ilmestyksin. Hän on kuullut Jeesusen puheen ihan äänenä. Ja toisaalta Jeesus on puhunut Paavalille toisten ihmisten välityksellä, kuten tässäkin hän kertoo Ananiaksen tulleen hänen luokseen. 

 

Millaisia kohtaamisia sinulla on ollut elämäsi aikana Jeesuksen kanssa? Minä jäin muistelemaan omaa elämääni ja omia kohtaamisiani Jeesuksen kanssa. Ensimmäiset muistikuvani näistä kohtaamisista minulla on kansakuoluikäisenä tyttökerhojen sisaruspiiristä. Lauloimme Tule kanssani Herra Jeesus ja rukoilimme yhdessä Herran siunauksen. MInut täytti ihanan turvallinen ja rauhallinen olo. Tunsin Jeesuksen läsnäolon. Toki en tuolloin sitä näin osannut sanoittaa. Uskoontulo nuorena rippikoulukäisenä oli merkittävä juttu, vaikkei kokemukselliseti mitenkään mullistava. Raamattua lukiessani olen monta kertaa kokenut Jeesuksen puhuvan jonkun tietyn kohdan kautta. Näihin kohtiin olen sitten usein palannut ja rohkaistunut uudelleen. Joskus taas keskeneräisten asioiden kanssa olen ripustaunut näihin Jeeseksen lupauksiin. Ja silloin, kun raamatun lukeminen ei jostain syystä ole oikein maistunut, niin tällaiset ”omat kohdat” ovat olleet tärkeitä. Joskus rukoustilanteissa joku toinen on sanonut sellaisia ajatuksia, jotka ovat osuneet, rohkaisseet, kantaneet, tuoneet toivoa ja ymmärryksen siitä, että Jeesus on mukana. Sanat ovat uponneet sydämeen. Joskus kohtaamiset ovat olleet arkisten tilanteiden keskellä tavallisia kahden keskisiä hetkiä Jeesuksen kanssa. Joskus taas voimakkaita kokemuksia isossa joukossa. Muistan elämäni varrelta muutaman merkittävän konferenssitilanteen, joissa olen kokenut Jeesuksen kutsuvan ottamaan seuraavan askeleen. Nämä tilanteet ovat olleet minulle tarpeellisia, että olen uskaltanut jatkaa Jeeusksen kutsussa.

 

Vanhan testamentin puolella pystytettiin kiviä merkittäviin Jumalan kohtaamisen paikkoihin, etteivät nämä kohtaamiset unohtuisi, Joos 4. Olisiko siinä ideaa meillekin? Tavalla tai toisella muistaa näitä tärkeitä kohtaamisia, etteivät nämä tärkeät kohtaamiset unohdu. Muistellessani näitä kohtaamisia Jeesukseen kanssa rohkaistun. Hän on ollut uskollinen ja tuonut tähän päivään. Eikö Hän olisi edelleen uskollinen ja veisi aloittamansa työn loppuun asti, Fil 1:6. Niin sinun kuin minun kuin meidän läheistenkin elämässä.

”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt”, Ps 103:2 

 

Paavalin reissut jatkuvat kohti Jerusalemia. Ja taas välillä hän matkaseurueensa kanssa pysähtyy paikallisten uskovien luokse. Rukoillaan. Armolahjat toimivat. Paavalin puolesta rukoillaan ja hänelle profetoidaan. 

 

Miten tärkeää onkaan, että armolahjat toimivat seurakunnassa edelleen. Ne tuovat Jeesuksen lähelle. Tekevät Hänestä elävän. Niiden välityksellä kohtaaan Jeesuksen. Ymmärrän, että Hän rakastaa minua, on elämässäni läsnä. Pitää huolta, johdattaa, auttaa. Rohkaisee. 

 

On tärkeää, että meillä KohtaamisPaikassakin muistetaan tämä. Ollaan avoimia ja opetellaan itsekukin kuuntelemaan Jeesuksen puhetta. Raamatun kautta Jeesus puhuu meille, mutta hän puhuu myös monella muulla tavalla. Meidän on hyvä opetella tuntemaan hänen äänensä.  ” …lampaat seuraavat häntä, koska he tuntevat hänen äänensä”, Joh 10:4.

 

Emme taida tässä koskaan tulla valmiiksi, mutta aina voimme opetella lisää. Bruce Collins sanoi joskus KohtaamisPaikan alkuaikoina, että kun opettelemme kuuntelemaan Jumalan puhetta, niin alkuun voi 20% olla Jumalalta tulleita ajatuksia ja loput 80% meidän omia hyviä ajatuksia. Kun harjoittelemme prosentit voivat kääntyä toisin päin. 

 

Opetellaan yhdessä. Ollaan kuulolla tänäänkin. Mitä tämän päivän tekstit sinulle puhuvat?

 

Paavali jatkaa reissujaan, Efesoksen mellakan laannuttua hän jatkaa kohti Makedoniaa. Joka paikassa, minne sitten matkustikin, hänen kerrotaan rohkaisseen kuulijoita, Apt 20:12. Jäin miettimään tätä. Jeesuksen seuraajina meidätkin on kutsuttu olemaan rohkaisemassa kaikkialla. Tuomaan toivoa, lohduttamaan, nostamaan alaspainettuja, kulkemaan rinnalla. 

 

Olet varmaan toiminutkin rohkaisijana. Mitkä tavat on sinulle luontevia? Osa meistä on kutsuttu Paavalin tavoin puhumaan Jumalan sanaa isoillekin joukoille kerrallaan, osa meistä taas rohkaisee pienemmillä estraadeilla, välillä kulissien takana. Meitä kaikkia tarvitaan. Tärkeintä lienee se, että olen paikallani uskollinen. Ja herkkänä Pyhän Hengen vinkkaamisille, kun hän kutsuu rohkaisemaan.

 

Somessa kaverin komppaaminen, hymiölläkin voin rohkaista ja kertoa rukoilevani hänen puolestaan. Whatsappi, tekstarit toimivat nopeasti viestin viejinä. Voin kysyä kaverilta, mitä hänelle kuuluu? Tai voin itse pyytää rukousta. On varmaan hyvä välillä kertoa kaverille, että rukoilen hänen puolestaan. Ja jos mieleeni on tullut joku rohkaiseva raamatunlause, ajatus tai kuva, niin voin jakaa sen. Tieto siitä, että joku rukoilee, rohkaisee. Älä ole liian ujo tai väärällä tavalla vaatimaton, ettet voisi kertoa kaverille rukoilevasi hänen puolestaan! Kirkossa rukousvastausten jakaminen on myös tärkeä rohkaisun keino. Itse olen monta kertaa rohkaistunut kuullessani jonkun kertovan omaa rukousvastaustaan. Oma asiani on vielä vaiheessaan, mutta joku toinen on saanut jo vastaavaan asiaan vastauksen, miksen siis minäkin saisi?! Joskus Pyhä Henki tuo mieleen jonkun ihmisen ja kun ottaessani yhteyttä huomaan sen yhteydenoton olleen tärkeä. Tai joku on yhteydenotollaan rohkaissut minua. Olet varmaan itsekin kokenut tätä? Emme olekaan yksin vaan olemme seurakuntaperheenä rohkaisemassa ja kantamassa toinen toistamme. Porukalla mennään!

 

Ketä tänään voisin rohkaista?