Tekijä: Tiina

Paavalin oikeuskäsittely jatkuu. Hän pääsee kertomaan Jeesuksesta maaherra Festuksen eteen. Tämä ei kuitenkaan havainnut Paavalin tehneen mitään rikosta, josta hänet voitaisiin tuomita. Oli kyse Jeesuksesta ja riitaa siitä, kuka Jeesus oikein onkaan!  Ja luvussa kerrotaan, että Paavali on vetoaa keisariin ja hänet luvataan viedä keisarin vielä keisarinkin eteen Roomaan. Kesareaan tuli vielä kuningas Agrippa, joka kuultuaan Paavalin tutkinnasta oli itsekin kiinnostunut kuulemaan Paavalin todistusta.   

 

Jokaisen ihmisen sisimmässä on kaipaus Jumalan yhteyteen. Onhan meidät luotu ja tarkoitettu läheiseen yhteyteen Isämme kanssa. Oli sitten ihminen missä asemassa tahansa, niin hänen sisimmässään on tämä tarve. Olipa herra tai narri. Kuningas tai palvelija. Rikkain tai köyhin. Tervein tai sairain. Mitä sanapareja keksitkään, niin kaikki me kaipaamme ja tarvitsemme läheistä yhteyttä Jumalaan, luojaamme ja Isäämme. Tässä läheisessä yhteydessä on meidän jokaisen kotimme.

 

Olen ennenkin tainnut kertoa siitä, että seuraan kuninkaallisia somessa. Minua puhuttelee se, kinka Englannin kuningatar Elisabet käy kirkossa joka sunnuntai. Hänen nöyryytensä ja uskollisuutensa koskettaa. The Crown -sarjassa kerrottiin siitä, kuin hän aikoinaan ystävystyi Billy Grahamin kanssa ja kuinka he keskutelivat uskon asioista. Tuntuu vähän suurrelliselta ajatella, että rukoilisin kaikkien maailman päättäjien puolesta, mutta varmaan niinkin voin tehdä. Ja ennen kaikkea rukoilla myös oman maamme päättäjien puolesta. He tarvitsevat rukouksiamme. 

Tänään ihmettelen sitä, että miksi ihmeessä Apostolien teoissa kerrotaan näin tarkkaan näistä tilanteista, kun Paavalia syytetään oikeuden edessä? Ohitan helposti tällaisen luvun. Mutta mitä tämä luku voisi puhua?

 

Minä jäin miettimään Paavalin elämää kokonaisuudessaan. Hän oli ilmeisen hyväosainen juutalainen ja koki voimakkaan kääntymisen kohdattuaan Jeesuksen. Ehkäpä hänen elämästään olisi voinut kirjoittaa myös voittoisan elämän tarinan, josta olisi siloiteltu pois elämän kivut ja vaikeudet? Mutta olisiko se ollut silloin totta? Ehkäpä tämän luvun yksi opetus meille voisi olla vaikka siinä, että elämään kuuluvat sekä hyvät että vaikeat asiat. Kaikilla ihmisillä, myös meillä Jeesuksen seuraajilla. Joskus ne haasteet tulevat ihan siitä, että seuraan Jeesusta ja toiset eivät sitä hyväksy. Joskus kohtaan vaikeuksia omien huonojen valintojeni seurakuksena, joskus toiset ovat aiheuttaneet minulle vaikeuskia. Joskus taas syytä ei edes pysyt löytämään. Elämä vain on sellaista tässä syntiin langenneesa maailmassa..

 

Paavali ei näytä mitenkään jääneen minkään vaikean asian vangiksi, valittelemaan kohteluaan tai kutsuaan. Ruoskimiset, vangitsemiset, syytökset, ajojahdit eivät häntä lannistaneet. Hän näyttää kääntäneen kaikki tilanteet parhain päin. Uskon, että Jeesus haluaisi meidänkin toimivan näin. Oli tilanteeni mikä hyvänsä, haasteeni ja vaikeuteni millainen tahansa, niin meillä on aina siitä ulospääsy. Emme ole koskaan hylättyjä emmekä umpikujassa. Omasta kokemuksestaan Paavali kirjoittaa: ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hyättyjä, maaahanlyötyjä mutta emme tuhottuja”, 2 Kor 4:8,9.

 

Emme ole missään tilanteessa yksin. Saamme kohdata kaikki elämämme jutut, hyvät ja pahat yhdessä Jeesuksen kanssa. Hän antaa voimaa ja auttaa nostamaan pään pystyyn ja selviämään tilanteista. Kuten hän auttoi Paavaliakin. Ja tähän loppuun Paavalin sanoin: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakstavat Jumalaa ja jotka hön on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen”, Room 8:28.

 

Päivän luvussa ollaan haastavissa tunnelmissa. Porukat ovat eri puolilla ja selvästi ollaan eri mieltä asioista. Toinen on vihollinen. Taistellaan. Paavalista halutaan päästä eroon. Hänet halutaan tappaa. 

 

Maahanuuttajien kautta tämä todellisuus on avautunut meidänkin silmien eteen ihan uudella tavalla. Moni ystävä on joutunut todellisen valinnan eteen halutessaan seurata Jeesusta. Oma perhe ja suku on hylännyt. Joku on saanut tappouhkauksia. Näitä Jeesuksen seuraajia kiusataan täällä Suomessakin. Jos ja kun tieto kääntymisestä on kiirinyt kotimaahan asti ja oma perhe on asian hyväksynyt, on siellä kotimaassa oleva perhe joutunut vaikeuksiin.

 

Jäin miettimään, miksi tämä vastakkain asettelu oli näin tiukkaa Apostolien aikoina? Miksi maahanmuuttajat joutuvat kokemaan näin kovia uhkauksia? Viime kädessä on kyse Jeesuksesta. Kuka Jeesus oikein on? Ja siitä, miten minä häneen suhtaudun? On kyse hengellisestä todellisuudesta.

 

”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima….Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille niin juutalaisille kuin kreikkalaisille, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus, 1. Kor 1:18, 23,24.

 

Oli taistelu miten tiukkaa tahansa, mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta! Minun ei tarvitse taistella tai provosoitua. Voin luottaa Jeesuksen huolenpitoon. Paavalin sanoin: ”Mikä voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”, Room 8:37-39.