Tekijä: Tiina

Päivän luvun äärellä jäin miettimään sitä, että miten helposti itse ripustaudun siihen, mitä teen tai saan aikaiseksi. Miten syvässä minussa onkaan se asenne, että yritän ansaita ja saavuttaa jotain, jotta sitten olisin hyväksytty, rakastettu, kuuluisin joukkoon. Näin näyttää olleen Pietarillakin! Psykologit osaavat paremmin selittää, miten nämä mekanismit ihmisen sisimpään syntyvätkään ja miten voimakkaasta ne ohjaavat käyttäytymistä. Mutta viime kädessä lienee kyse siitä, että elämme syntiinlangenneessa maailmassa, jossa yhteys Jumalaan on rikki. Alunperin ihminen luotiin läheiseen ja avoimeen suhteeseen Jumalan kanssa. Kaikki oli hyvin. Kunnes ihminen halusi olla kuin Jumala, tietää kaiken. Tuli syntiinlankeemus ja kaikki rikkoontui. Tästä lähtien ihminen on sekä paennut Jumalaa, että etsinyt ja kaivannut pääsyä takaisin läheiseen yhteyteen. (1 Moos 3)

 

Kaikki uskonnot omalta osaltaan kuvastavat tätä tilannetta. Ihminen etsii tietä takaisin Luojansa yhteyteen. Yrittää keksiä keinoja, miten saisi Jumalan lepytettyä ja saisi rauhan Jumalan kanssa. Kaikissa muissa uskonnoissa ihminen ikäänkuin yrittää itse kiivetä tikapuita pitkin taivaaseen onnistumatta siinä, koska tikapuut eivät vain yllä niin korkealle. Kristinuskossa Jumala itse laski taivaasta alas tikapuut ja tuli itse niitä alas ollakseen ihmistä lähellä, rakasti ja rakastaa. Ja viimein Jumala itse kantaa ihmisen taivaan kotiin. ”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.” (Room 5:1)

 

Taas kerran muistutan itseäni siitä, että olen rakastettu. Jeesus rakastaa minuakin. Opettelen ottamaan vastaan rakkautta. Ja tältä pohjalta voin opetella rakastamaan toisia. 

”Sen elämän, jota tässä ruumissani vielä elän, elän uskoen Jumalan poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.” (Gal 2:20-21)

 

Paavali kirjoitti kirjeensä Galatalaisille 50 -luvulla jKr. Kirje on suunnattu Galatian alueella  – nykyisen Turkin aluettta – oleville pienille kodeissa kokoontuville seurakunnille, jotka olivat syntyneet alueelle Paavalin toisen ja kolmannen lähetysmatkan aikana. (Apt 16:6 , Apt 18:23) Paavalin jälkeen oli seurakuntiin tullut opettajia, jotka julistivat uskoa Jeesukseen eri painotuksin. Uusien oppien mukaan pelkkä usko ei riittäisikään pelastamaan vaan sen lisäksi pitäisi noudattaa joitakin sääntöjä. Tätä vastaan Paavali puolustautui tällä kirjeellä korostaen Jeesuksen sovitustyön rittävyyttä ainoana perustana pelastumiselle. (Gal 1:6-10)

 

Tämän ensimmäisen luvun äärellä jäin miettimään Paavalin elämänkaarta: ”Kristus on kutsunut Paavalin apostoliksi”. Paavali kertoo, että Jumala oli hänet valinnut kertomaan Jeesuksesta jo silloin, kun hän oli äitinsä kohdussa! Hän jatkaa kertaamalla taas kerran omaa elämäänsä. Hän oli oppinut, tunsi todella hyvin VT:n kirjoitukset ja noudatti niitä pilkulleen vainoten Jeesukseen uskovia. Kunnes Jeesus ilmestyi Paavalille ja hänen elämänsä sai uuden suunnan. Jumalan kutsui hänet apostoliksi. 

 

Jumalalla on hyvä suunnitelma meidän jokaisen elämään ennen kuin olemme edes syntyneetkään! Mikä ajatus! ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme….sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Ps 139:13-16)

Tämä näkökulma tuntuu rohkaisevalta. Jumalalla on meille jokaiselle hyvä suunnitelma elämämme varalle. Saamme elää Hänen lähellään. Kokea elämän mielekkäänä ja merkityksellisenä, yltäkylläisenä ja rikkaana. (Joh 10:10)  Toki elämä ei aina ole näin suoraviivaista, ei se ollut Paavalillakaan. Mutta raamatussa luvataan, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa. (Room 8:28) Ja aina voin palata etsimään ja kysymään Jumalan hyvää suunnitelmaa kuten tuhlaajapoikakin palasi isänsä luo. (Luuk 15:11-32)

 

Tänään rukoilen, että Jumalan hyvä suunnitelma saisi toteutua. Sinun ja minun elämässä. Läheisten ihmisten elämässä. KohtaamisPaikassa…. Tapahtukoon Sinun tahtosi.

 

Ja nyt Paavali pääsee kuningas Agrippan edessä todistamaan Jeesuksesta. Paavali toteaa olevansa todella onnellinen päästessään kertomaan kuninkaan eteen todistustaan.

 

Tämän päivän luvun äärellä mietin taas kerran omaa elämääni, uskoontuloani. Omaa todistustani. Meillä jokaisella on oma tiemme Jeesuksen yhteyteen. Jotkut meistä ovat pikkuhiljaa vakuuttuneet Jeesuksesta ja huomanneet sitten jossain vaiheessa uskovansa Jeesukseen. Toisilla meistä voi olla voimakkaitakin kokemuksia uskoontulosta. Oli niin tai näin, niin tärkeintä on se, että tänään seuraan Jeesusta. Olemme erilaisia ja joillekin meistä on helppoa kertoa Jeesuksesta toisille. Toisille meistä taas sanallinen kertominen, todistaminen, on isonkin kynnyksen takana. On hyvä, että meitä on moneen junaan, koska me ihmiset olemme erilaisia. Kuulijat, kysyjät ja etsijät  ovat erilaisia.

 

Meidän jokaisen todistus omasta uskosta Jeesukseen on tärkeä. Todistus Jeesuksesta on kokonaisvaltainen asia. Ystävyys, rukous, hymy, auttaminen ja huomioiminen ovat avaamassa tietä myös mahdollisille kysymyksille ja keskusteluille. Ehkäpä välillä on hyvä pysähtyä muistelemaan ja miettimäänkin omaa uskoontuloa. Mitkä asiat minua itseäni ajoivat etsimään Jeesusta? Miten voisin sanoittaa omaa etsintääni ja löytöjäni?  Jotta olisin valmiina silloin, kun joku kysyy. ” …pyhittäkä Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmmit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti…” 1 Piet 3:15,16.