Hoos. 4 1. Tess. 5

Hoos. 4

1. Tess. 5

Jeesuksen paluu on tosiasia, joka tulee tapahtumaan joku päivä. Tarkkaa ajankohtaa emme tiedä, eikä tiedä Jeesuskaan. Yksin Isä tietää. Meitä kutsutaan olemaan valmiina tähän. Mitä kaikkea valmiina oleminen, valvominen voisi ollakaan? Jeesukseen turvaaminen omana Vapahtaja on se juttu. Hänessä meillä on anteeksiantamus ja Hän on tie Isän luokse. Voin elää jokaisen päivän ja nukkua jokaisen yöni luottaen Jeesukseen.
 
Psalmi 139 kertoo mielestäni hyvin siitä turvallisuudesta, mikä meillä Jeesuksen seuraajina on. Hän on luonut meistä jokaisen, Hän tietää jokaisen ajatuksen ja sanan, näkee jokaisen askeleen. Emme pääse pois Hänen huomiostaan. Daavid kysyy:”Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?” Ja lopulta hän päätyy toteamaan: ”Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.” Jeesuksen kanssa voimme elää täysillä jokaisen meille annetun päivän ja voimme turvallisesti liittyä myös Daavidin rukoukseen psalmin lopussa:”Tutki minua, Jumala,katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.” (Ps 139:23,24) 

Tiina

Hoos. 3 1. Tess. 4

Hoos. 3

1. Tess. 4

Tänään Paavali kutsuu meitä elämään Jumalan mielen mukaan. Ja jatkaa vielä, että pitäisi pyrkiä vielä paremmin elämään Jumalan mielen mukaan. (1 Tess 4:1) 
En tiedä sinusta, mutta minussa tämä herättää helposti lievää ahdistusta. Omasta sisimmästä löytyy niin paljon kaikkea muutakin kuin Jumalan mielen mukaisia ajatuksia. Eikä kyllä kaikki aina jää edes ajatuksen tasolle, kyllä sanani ja tekonikin kertovat tästä. Miten ihmeessä pystyn parempaan? Pinnistelmällä? Olemalla kiltti ja hymyilemällä aina? Lukemalla Raamattua ja rukoilemalla enemmän? Taitaa suoritusten kautta kierrokseni vain lisääntyä ja joudun lain alle. Miten päin tämä nyt oikein menee? 
 
Roomalaiskirjeen luvut palaavat mieleen. Niistä löytyy lohtua ja apu tähänkin. Synti roikkuu ja riippuu minussa, lihassani kiinni. En pääse siitä itse irti. Mutta Jumala on antanut meille Pyhän Hengen, joka haluaa luoda meissäkin uutta Jumalan mielen mukaista elämää. (Room 7:18-25 , Room 8:1-5) Jeesuksen tähden saan anteeksi syntini ja Pyhä Henki vaikuttaa elämässäni Hengen hedelmää. Rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä, itsehillintää. Jeesuksen kaltaisuutta.(Gal 5:22,23)
 
Kaikki lähteekin siitä, että Jeesus kohtaa minut rakastaen. Antaa anteeksi ja puhdistaa. Siitä kumpuaa halu toimia oikein ja siihen haluun Pyhä Henki antaa voiman toimia oikein. ”Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin Hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.” (Room 8:1)

Tiina

Ps. 149, 1. Kor. 15

Ps. 149

1. Kor. 15

Juttelimme pääsiäisen tapahtumista lastenlasten kanssa. Huomasin, että Jeesuksen kuoleman syystä meidän syntien tähden oli jotenkin vaikeaa kertoa niin pienille. Keskityimme pääsiäisaamuun ja ylösnousemukseen. Jeesuksen kuoleman selitin ylösnousemuksen ja kuoleman voittamisen kautta. Mutta ensin tämäkin tuntui vaikealta selittää. Miten ihmeessä puhun kuolemasta lapselle? Miksi Jeesuksen piti kuolla? 
 
Mieleeni tuli ystäväperheen isin kuolema muutama vuosi sitten, mikä oli tuttu asia. ”Jeesus kuoli ja heräsi sitten taas eloon, että NN pääsisi taivaaseen. Koska jokainen ihminen kuolee, niin myös jokaisen ihmisen puolesta Jeesus on voittanut kuoleman. Ja jokainen ihminen uskoessaan Jeesukseen pääsee taivaaseen. Eikä siellä enää kukaan ole kipeä tai sairas tai surullinen.” Tämä näytti olevan tyydyttävä ja hyvä selitys ja jatkoimme muihin juttuihin.
 
Jeesus kuoleman voittajana tuo upean toivon näkökulman tähän elämään. Oli elämäni lyhyt tai pitkä, niin kuollessani saan turvata Jeesukseen. Hän on mennyt edeltä, voittanut kuoleman ja avannut tien taivaaseen. Kerran perillä iloitaan Jeesuksen kanssa. Joskus mietin sitäkin, että saan nähdä oman mummonikin, joka kuoli kun olin 4v….mikä ilo sekin on! 
 
 

Tiina