Tekijä: Tommi

Laul. l. 7 1. Tim. 4

Vähän vai jonkin verran? Tämän päivän uuden testamentin tekstissä on kohta: “Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä”. Englanninkielisissä käännöksissä “vähän” sanan kohdalla on käytetty “some” sanaa joka tarkoittaa sanakirjan mukaisesti “jonkin verran” tai “vähän”. 

“Ruumiin harjoittamisesta on vain jonkin verran hyötyä”. Miksei suomenkielisessä raamatussa lue noin? “Vähän” sanalla meidän kulttuurissamme on hyvin negatiivinen paino. Miksi tehdä jotain kun siitä on vähän hyötyä. Jos asiasta on jonkin verran hyötyä, niin motiivi tekemiseen on aivan toisenlainen.

Aikakausi, jolloin tuo lause on kirjoitettu, on sellainen että ihmiset tekivät huomattavasti enemmän fyysistä työtä. Ja kulkeminen paikasta toiseen vaatii huomattavasti enemmän fyysistä ponnistelua kuin nykyään. Kun tuon huomio, niin tuntuu ymmärrettävälle että ruumiin harjoittamisesta on vähän hyötyä (koska sitä tuli sinä aikana tehtyä muutenkin osana päivittäistä elämää).

Aikakausi, jossa me elämme, on kuitenkin erilainen. Fyysisen aktiivisuuden puute aiheuttaa paljon ongelmia, niin yhden yksittäisen ihmisen kuin koko yhteiskunnan tasolla. 

Ehkäpä tämä on korjattu seuraavien vuosikymmenten raamatunkäännöksissä 🙂
Tämä esimerkki osoittaa mielestäni kuinka tärkeää on ymmärtää aikakautta jolloin raamatun tekstit on kirjoitettu (sekä osata verrata sitä nykyaikaan). Ja toisinaan eri kielellä luettuna Raamatun sanoma avautuu eri lailla. 

– -Tomppa

Laul. l. 6 1. Tim. 3

Uuden testamentin luvussa luetellaan seurakunnan henkilöstön ominaisuuksia. Jos tänä päivänä julkaistaisiin työpaikkailmoitus niihin perustuen, niin mitenköhän kävisi?

Seurakunnan työntekijä on tärkeässä tehtävässä ja häneltä on syytäkin odottaa paljon, koska se vaikuttaa niin monen ihmisen elämään. Mutta loppujen lopuksi myös seurakunnan työntekijät ovat vain ihmisiä. Ihmisen elämään kuuluu että asiat menevät pieleen, tulee mokattua, ei saa asioita tapahtumaan, loukkaa jotakuta yms. 

Osakemarkkinoilla on kuuluisa ja tunnettu sanonta: “Historiallinen kehitys ei ole tae tulevaisuudesta”. Toisilla meistä on kiiltokuvamainen elämäntarina. Onko se takuu menestymiselle seurakunnan työntekijänä? Toisilla meistä elämäntarina on ollut mutkikas, ylä- ja alamäkiä sekä rämeikössä rypemistä. Tekeekö tämä ihmisestä soveltumattoman seurakunnan työntekijäksi?

Mietin että jättääkö moni seurakuntaa uravalintana miettivä asian sikseen sen takia koska oma menneisyys hävettää. Entä ne jotka ovat päätyneet seurakuntien palvelukseen, mutta eivät uskalla tunnustaa sitä että eivät pysty hoitamaan tehtäväänsä odotusten mukaisesti. Tässä motivaatiota rukoilla seurakunnan työntekijöiden ja niitä tehtäviä harkitsevien puolesta.     

–Tomppa

Job 34 2. Kor. 11

Uuden testamentin luvut ovat viime päiviltä pistäneet miettimään että kyllä seurakuntaelämässä oli kristinuskon alkuaikoinakin haasteita. Moni haikailee tuon ajan kirkon kasvun ja tuolloisen voimakkaan Pyhän Hengen toiminnan aikaa, mutta tämän päivän ja eilisen tekstit osoittavat että haasteita ja hankaluuksia riitti myös silloin.

Seurakunta yhä tänä päivänä on yhteisö johon kuuluu ihmisiä, kuten sinä tai minä. Siellä missä ihmisiä, siellä ristiriitoja 🙂 Mutta kristillinen yhteisö antaa sen mitä en muualta tästä maailmasta löydä, nimittäin hengellisen kodin. Kristillinen usko on yhteisöllinen asia.

Hengellinen koti ilman muita ihmisiä ei tunnu oikealle. Koti rakentuu ja pysyy yllä siellä asuvien ja sitä rakentavien ihmisten toimesta. Sen takia jokaisen osallistuminen on tärkeää. Tälle päivälle pohdittavaksi ja rukoiltavaksi: millä tavoin minä voisin auttaa seurakuntaani (hengellistä kotiani, kristillistä yhteisöäni)?

Siunausta syksyysi,

— Tomppa