Tekijä: Tommi

Esra 3 Apt. 23

Tämän päivän teksteistä ja osittain eiliseen tekstiini liittyen tuli mieleeni: vanhasta irti pääseminen. Vanhan testamentin tekstissä osa haikaili vanhan temppelin perään vaikka uuden tekeminen oli menossa. Uuden testamentin luvussa juutalaiset reagoivat todella voimakkaasti Paavaliin ja niihin uusiin uskonnäkemyksiin joita hän oli tuomassa.

Mistä sinun on vaikea päästää irti? 

Ihminen kokee turvattomuutta. Oli siihen syytä tai ei. Me sidomme itsemme toisiin ihmisiin, tottumuksiin, käytäntöihin, aatteisiin, paikkoihin (ks.edellisen päivän kirjoitukseni kotiseudusta) yms. Näiden avulla saavutamme turvaa ja rauhan. Ja se ei missään nimessä ole huono asia. 

Mutta toisinaan irti päästäminen on edellytys eteenpäin menemiselle. Irti päästämistä saatetaan tarvita myös siihen että saa rauhan asettua aloilleen, pysyä siinä missä on tällä hetkellä. 

On ymmärrettävää että irti päästäminen ei ole helppoa. Ja se on prosessi joka voi kestää pitkään. Jeesus ja Pyhä Henki on tässä meidän kanssamme. Yksin ja omin voimin meidän ei tarvitse käydä läpi irti pääsemisen tuskaa ja uuteen siirtymisen turvattomuutta. Kiitos Herra että olet hyvä meitä kohtaan. 

–Tomppa

Esra 2 Apt. 22

Tämän päivän teema: paluu kotiseudulle. Uuden testamentin puolella Paavalin paluu ei ole mennyt hyvin. Vanhan testamentin puolella paluuta oli pitkään ja hartaasti kaivattu ja nyt oli se oli tapahtunut. 

Mistä sinä olet tullut? Mikä on sinun kotiseutusi?

Osa meistä ei halua palata kotiseudulleen. Osa haluaisi mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Osa palaa omasta halusta. Osa palaa kun on pakko. 

Paluu sinne missä synnyimme ja/tai kasvoimme voi olla myös henkinen tapahtuma. Pitkin elämää, vanhuuteen saakka palaamme toisinaan kotiseudulle ajatuksissamme. Osalle se on hyvä asia, osalla ei.

Minne tahansa me kuljemme niin fyysisessä maailmassa kuin ajatuksissamme, niin sinne Jeesus kulkee kanssamme. Ja tämä on hyvä muistaa. Voimme luottaa siihen että Jeesus myös ohjaa meitä jos vain sen sallimme. Joko palaamaan, pysymään paikoillaan tai menemään eteenpäin. Yksin ja omin voimin meidän ei tarvitse olla ja pärjätä, mikä on hyvin rohkaisevaa.  

–Tomppa

Esra 1 Apt. 21

Onnellisuus vai kutsumus? Edellisen päivän ja myös tämän päivän teksteissä viitataan Paavalin tehtävään, hänen kutsumukseensa, vaellukseen kristittynä. Niin minä, kuin uskoakseni suurin osa ihmisistä toivoisi että vaellus läpi oman elämän tuottaisi onnellisuutta. Pidän Paavalin elämästä kirjoitettuja vaiheita tärkeinä siksi, että se muistuttaa meitä siitä että elämällä tulisi olla päämäärä, tarkoitus, varsinkin kristityllä. Se saattaa tuottaa onnellisuutta mutta varmana sitä ei voida pitää. 

Paavalin elämässä oli hetkiä, jolloin hän olisi varmaan ollut onnellisempi kun olisi saanut olla samalla paikkakunnalla. Paavalin elämässä oli hetkiä, jolloin hän varmaan olisi ollut onnellisempi kun ei olisi tarvinnut viipyä samassa paikassa vaan olisi voinut jatkaa matkaa. 

Kutsumuksensa toteuttaminen ei ole helppoa, edes Paavalille. Vaikka Paavali oli suurten ihmeiden toteuttajana ja hän näki työnsä aiheuttamaa hyvää, niin silti voin tulkita teksteistä kutsumuksen repivän Paavalia rikki. Jos Paavalilla ei ole helppoa kutsumuksen toteuttamisessa, niin ei meidänkään oman kutsumuksemme kanssa kipuilussa kannata luovuttaa. 

–Tomppa