Tekijä: Tommi

Esra 1 Apt. 21

Onnellisuus vai kutsumus? Edellisen päivän ja myös tämän päivän teksteissä viitataan Paavalin tehtävään, hänen kutsumukseensa, vaellukseen kristittynä. Niin minä, kuin uskoakseni suurin osa ihmisistä toivoisi että vaellus läpi oman elämän tuottaisi onnellisuutta. Pidän Paavalin elämästä kirjoitettuja vaiheita tärkeinä siksi, että se muistuttaa meitä siitä että elämällä tulisi olla päämäärä, tarkoitus, varsinkin kristityllä. Se saattaa tuottaa onnellisuutta mutta varmana sitä ei voida pitää. 

Paavalin elämässä oli hetkiä, jolloin hän olisi varmaan ollut onnellisempi kun olisi saanut olla samalla paikkakunnalla. Paavalin elämässä oli hetkiä, jolloin hän varmaan olisi ollut onnellisempi kun ei olisi tarvinnut viipyä samassa paikassa vaan olisi voinut jatkaa matkaa. 

Kutsumuksensa toteuttaminen ei ole helppoa, edes Paavalille. Vaikka Paavali oli suurten ihmeiden toteuttajana ja hän näki työnsä aiheuttamaa hyvää, niin silti voin tulkita teksteistä kutsumuksen repivän Paavalia rikki. Jos Paavalilla ei ole helppoa kutsumuksen toteuttamisessa, niin ei meidänkään oman kutsumuksemme kanssa kipuilussa kannata luovuttaa. 

–Tomppa

Ps. 89 Apt. 20

Tämän päivän luvuista saa monenlaista  asiaa, tällä kertaa valitsin asian jota en ole kovin usein pohtinut. Vanhan testamentin luvussa on kohta: “Muista, Herra, kuinka lyhyt on ihmiselämä, kuinka mitättömiksi olet luonut Aadamin lapset!”

Entä jos eläisimme satoja ellei tuhansia vuosia täällä maan päällä. Tai jos pystyisimme elämään vedessä tai ulkoavaruudessa ilman teknisiä apulaitteita. Entä jos pystyisimme siirtymään minne tahansa maapallolla, tai jopa maailmankaikkeudessa pelkästään ajattelemalla… hmm..menee hieman scifin puolelle mutta jaksakaa lukea vielä hetki 🙂

Jos tilanne olisi edellä mainitun kaltainen, niin kaipaisimmeko Jumalaa? Vai pitäisimmekö itseämme hänen kaltaisenaan? Kun katsoo maailmankaikkeutta ja meidän omaa luomakuntaamme, niin on ihmeteltävä että kuinka ihminen on selvinnyt tähän asti.

Se että me emme ole kovin pitkäikäisiä ja olemme varsin heiveröisiä tässä maailmassa, saati maailmankaikkeudessa, ei taida olla pelkkää sattumaa.
Kun ihminen näkee oman heikkoutensa, niin se saa ihmisen kaipaamaan jotain suurempaa, jotain mihin tukeutua. Jumalan.
Kun ihminen näkee oman heikkoutensa, niin se saa ihmisen tarvitsemaan toista ihmistä. Se saa ihmisen myös ymmärtämään toisen ihmisen heikkouden ja avuntarpeen. 

Tätä kun pohtii, niin se että olemme heikkoja ja avun tarpeessa sisältää suurta viisautta…

–Tomppa

Ps. 88 Apt. 19

Tänään epätoivoa ja voittoja. Vaikka tämän päivän uuden testamentin luvussa Paavalin kulku on vakuuttavaa ja hyvin voitokasta, niin silti vanhan testamentin luvussa voidaan nähdä minusta tätäkin vahvempaa uskoa. Vaikka kirjoittaja kokee että Jumala on asettanut kirjoittajan epätoivoiseen tilanteeseen, niin siitä huolimatta hän lähestyy Jumalaa asenteella että Jumala on hänen pelastajansa. 

Siinäpä asennetta jota olisi hyvä pohtia pidempään. Tuntuu selvälle että mitä pidempään ja mitä vaikempaa ihmisellä (myös meillä kristityillä) on, niin ennemmin tai myöhemmin sitä tulee ajatelleeksi että miksi Jumala sallii tämän. Tai myöhemmin ehkä tulee ajateltua että Jumala on näiden hankaluuksien takana. Tällaisessa tilanteessa on on suuri houkutus hylätä Jumala sen sijaan että jatkaisi avun pyytämistä Häneltä.

Toivoisin että oli tällainen tilanne sitten sinulla tai minulla, tai jollain läheisellämme, niin emme luovuttaisi, vaan jatkamme rukousta luottaen siihen että Jumalalle jokainen meistä on tärkeä ja rakas. 

–Tomppa