Tekijä: Tommi

2. Kun. 25 Ilm. 2

Tälle päivälle pakkosiirtolaisuutta, pakolaisuutta ja seurakuntien ristiriitoja. Nuo kaksi ensimmäistä on meille Suomessa syntyneille aika vieraita asioita mutta seurakuntien ristiriidat ja ongelmat kyllä tuntee täällä Suomessa melkein kaikki, valitettavasti. Nyt kun seurakuntiin tulee yhä enemmän pakolaisia, niin luulisin että tämä tuo uutta näkökulmaa seurakuntiin ja niiden toimintaan. 

Näiden raamatunkohtien äärellä minua puhuttelee se, kuinka tärkeä on ihmiselle on kuulua yhteisöön. Kuinka tärkeää on pitää huoli toisistaan yhteisössä. Pakkosiirtolaisuuden ajasta kertominen osoittaa minulle hyvin se tosiasian, että me ihmiset saatamme joutua kauaksi siitä minkä koemme kodiksi ja palaaminen voi kestää vuosikymmeniä tai sitä ei tapahdu yhden ihmisen eliniän aikana. Jos se osuisi sinun kohdallesi, niin eikö olisi hienoa että mihin tahansa päädyt, niin siellä olisi kristillinen yhteisö ja/tai mukanasi kulkisi ihmisiä jotka ovat sinulle nykyisestä yhteisöstä tuttuja.

Meidän seurakuntamme piiriin tulee jatkuvasti ihmisiä jotka ovat irtautuneet aiemmista yhteisöistään. Joku saattaa olla pakolainen, joku lähtenyt työn perässä, toinen opintojen perässä… jne. Siksi olisi hyvä että meistä jokainen pohtii että jos olisin tuon yhteisöä kaipaavan asemassa, mitä kaipaisin, miten saisin yhteyden jne. Sekä toisin päin, miten omalta osaltani voisin auttaa näitä vaeltajia. Näitä asioita pohtien luulisin monen seurakuntia repivän riidan jäävän taka-alalle tai kokonaan puhkeamatta, kun on (yhteinen) tavoite ja tarkoitus.

–Tomppa

2. Kun. 24 Ilm. 1

Toinen kuningasten kirja ja Ilmestyskirja eivät ole sitä helpointa osaa raamatusta. Ne kuitenkin tuovat minulle hyviä muistoja mieleen 🙂 hmm…lienee syytä hieman avata tätä.

Aikanaan alfa-kurssin jälkeen perustimme ‘melkein nuorten miesten raamattupiirin’ joka kokoontui reilun 10 vuoden ajan. Jollen väärin muista niin tuolloin yhdessä vaiheessa luimme 2.kuningasten kirjaa ja Ilmestyskirjaa yhtä aikaa. Välillä meillä oli sisällöstä paljonkin sanottavaa ja ammennettavaa. Välillä taas vähemmän, kuten minulla tämän päivän teksteistä 🙂 

Mutta jos edelleen harhaudutaan aiheesta, niin nuo kokoontumiset Jumalan sanan äärellä olivat merkityksellisiä. Näin vuosia jälkikäteen voin sanoa että tuo ryhmä ja siihen osallistuneet ihmiset oli merkittävässä roolissa siinä että pääsin elämässäni tasapainoon ja kehityin niin ihmisenä kuin kristittynäkin. En tiedä oliko paras sanavalinta mutta toivottavasti saitte kiinni mitä tarkoitin. 

Ryhmämme toiminta oli kaukana täydellisestä. Välillä oli vaikeuksia saada aikaan kokoontumisia, välillä aihe hukassa, ryhmän jäseniä tuli ja meni. Mutta siitä huolimatta nuo yhteiset kokoontumiset toivat meitä lähemmäksi toisiamme ja lähemmäksi Jumalaa. Siksi kristilliset ryhmät ovat tärkeitä, oli ryhmän tavoite ja tarkoitus mikä vain. Tämä meidän raamatunlukuohjelma on hieno juttu, mutta toivoisin että kaikki meistä löytäisivät ihmisiä, joiden kanssa lukea raamattua yhdessä. 

Löysin listan ryhmämme jäsenistä (jotkut olivat mukana pitkään ja osa hetken aikaa) ja olihan teitä vuosien aikana aika monta. Kiitos yhteisistä hetkistä: Aki-Matti, Ismo, Ville, Olli, Teemu, Ari, Martti, Esa, Heikki, Jouni, Tuomas, Seppo, Kimmo, Risto, Lauri, Mika, Marko, Mikko, Lauri, Antti, Ari, Juho, Mika, Kai, Matti, Hannes, Asko, Janne ja kaikki muut joiden nimet olen saattanut unohtaa.

–Tomppa

2. Kun. 23 Juud.

Tämän päivän raamatun luvut puhuvat monenlaisesta väärästä. Ja siitä kuinka tärkeää on pitää kiinni uskostaan, Jumalan laista ja rakkaudesta. Vanhan testamentin luvun alku suorastaan henkii hengellistä heräämistä, silmien avautumista. Sitä lukiessa jotenkin alkoi kaipaamaan että tällaista tapahtuisi tänä päivänä, että koko kansakunta heräisi ja havaitsi kaiken sen missä mennyt pieleen.

Kun tuo kansakunnan herääminen ilahdutti niin hieman kyllä alkoi kaivertaa että siinä prosessissa todennäköisesti huomaisi omat väärät tapansa. Ja se ei olekaan enää niin mukavaa 🙂 

Tässäkin yhteydessä on rauhoittavaa turvautua Jumalan armoon. Että ei tarvitse piileksiä tai ruoskia itseään kun on elänyt vahingollisella tavalla. Vaan voi kääntyä luottavaisesti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen puoleen.

–Tomppa