Tekijä: Tommi

2. Sam. 1 1. Tim. 1

Kirjoitin muutama päivä sitten luopumisesta, nöyrtymisestä. Että aina ei ole hyvä taistella. Mutta minkä puolesta sitten tulee taistella. Tämän päivän uuden testamentin kohta vastaa siihen: usko ja hyvä omatunto.

Suurin taistelu tapahtuu ihmisen sisällä. Ennen kuin kääntyy suuntaamaan taistelunsa ulospäin: toisia ihmisiä, vieraita uskontoja, poliittisia liikkeitä (vastustajista ei ole tässä maailmassa pulaa), olisi hyvä tarkastella että olenko minä sisäisessä taistelussa voitolla. Onko Jeesus voitolla minun sielustani? Sisäisestä kamppailuista tuskin koskaan tässä maallisessa vaelluksessa pääse eroon, mutta hyvä olisi että olisi tällä, sisäisellä henkisellä puolella Jeesus olisi tukevasti voitolla, ennen kuin lähtee uusiin taisteluihin. 

Paavali ei ilman syytä varoita vieraista opeista. Kun omassa sisäisessä kamppailussa on jäämässä alakynteen, niin on helppo tarttua mihin tahansa joka vaikuttaa tuovan helpotuksen, parannuksen, muutoksen. Moni viisas ja/tai vahva ihminen on ajautunut tässä väärille poluille. Siksi on hyvä että pidämme Jeesuksen mukana elämämme pienissä ja isoissa hetkissä, joka päivä.

–Tomppa

1. Sam. 31 2. Tess. 3

Tämän päivän vanhan testamentin luvussa ollaan hyvin synkissä tunnelmissa. Uuden testamentin luku taas tuo toivoa, antaa suuntaa ja sisältää neuvoja miten elää.

Tuohonkin pieneen uuden testamentin lukuun sisältyy mielestäni paljon viisautta, paljon sellaista joista jo useat sukupolvet ovat ottaneet opiksi. Miksemme siis myös mekin.

Tämän päivän uuden testamentin luku toi myös hymyn kasvoilleni. Mietin mitä joutavia ihmiset siihen aikaan puuhasivat, josta Paavalin piti mainita. Mietin myös tätä aikaa, omaa elämääni. Mitä joutavaa minä puuhaan? 

Tämän päivän uuden testamentin luvussa on kohta joka pysäytti minut tämän kaiken joutavan keskellä. Paavali puhuu siitä että Herra ohjaa ihmisen sydäntä rakastamaan Jumalaa. Hyvä kysymys on että annanko minä Herran ohjata? Paavali myös puhuu siitä että odotetaan kestävinä Kristusta. Hyvä kysymys on että onko minulla kärsivällisyyttä siihen? Ymmärränkö edes mitä Kristuksen odottaminen on? Tai mitä kestävyydellä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Pitäisikö tänään jättää hieman vähemmälle jokapäiväiset puuhat ja miettiä näitä… 

–Tomppa

1. Sam. 30 2. Tess. 2

Ketä sinä seuraat? Tämän päivän teksteissä puhutaan vääryyden ihmisestä, joka nimensä mukaisesti johtaa ihmisiä harhaan. Tänään myös seurataan miten David menetteli kun hänen läheisiään kohtasi vääryys. 

Jeesuksen jälkeen on tullut jo monia vääryyden ihmisiä jotka ovat johtaneet ihmisiä, myös kristittyjä harhaan. Enemmän ja vähemmän tuhoisin seurauksin. Esimerkeistä ei ole pulaa. Jos tulossa on vielä näitä pahempaa, niin on syytäkin olla huolissaan ja tarkkana kenen antaa johtaa.

Mutta on hyvä muistaa että Jeesuksen jälkeen on tullut paljon ‘oikeuden’ ihmisiä, jotka ovat pitäneet seuraajistaan huolen. Ihmisiä jotka ovat elävät todeksi sitä mitä raamattu hyvistä johtajista kertoo. Tämän päivän luvussa ne jotka olivat Daavidin joukossa eivät päässeet vähällä. Eivät olleet yksimielisiä. Riitelivät. Väsyivät. Mutta lopulta kuitenkin oli parempi että olivat mukana kuin ulkopuolella. Samoin on meidän kanssamme, usko on yhteisöllinen juttu. Ja jonkun tulee johtaa yhteisöä. 

Näinä aikoina moni vetäytyy yhteisöjen ulkopuolelle. Harhailee eri yhteisöjen ulkokehällä. Ei sitoudu. Ei tutustu muihin yhteisön jäseniin. Ehkä tämän taustalla on se että ei halua olla siinä porukassa jota johdetaan harhaan. Mutta kuka on helpommin harhaan johdettava, yksittäinen ihminen vai joukko ihmisiä joilla läheiset ja rakastavat välit toisiinsa? 

–Tomppa