Tekijä: Tommi

Tuom. 16 1. Kor. 10

Tänään vanhan testamentin luvussa Simsonin tarina tulee päätökseen. Hän oli tuomarina 20 vuotta. Ja nämä kohdat hänen elämästään ovat jääneet jäljelle. Vetää jotenkin hiljaiseksi ja mietteliääksi olon. Mistä haluaisin että minut muistetaan? Mistä haluaisit että sinut muistetaan? 

Ainoa asia josta toivon minut muistettavan on Jeesuksen vaikutus elämääni. Ilman Jeesusta en olisi sellainen kuin nykyään olen. Jos joku ansaitsee kunnian siitä kaikesta mitä olen saanut aikaan (tai jättänyt saavuttamatta), niin se on Jeesus.

Uudessa testamentissa jatketaan saman teeman äärellä kuin toissapäivänä. Ja luvun rakenne on samanlainen. Kannattaa ehkä lukea luvun viimeinen jae ensin. Samoin kuin toissapäivänä, niin valitettavan usein viimeinen jae jää huomioimatta, kun lukuun vedotaan.  

–Tomppa

Tuom. 15 1. Kor. 9

Tämän päivän vanhan testamentin luku tiivistyi mielessäni tähän: “Simsonin sekoilut jatkuvat”. Tätä lukiessa tulee mieleen että mistä tämä kaikki on lähtenyt. Jollet lukenut eilistä lukua, niin nyt olisi hyvä tehdä niin. Mietin että käykö näin myös omassa elämässä. Laitan jotain liikkeelle hetken mielijohteesta, (huonojen) tunteiden vallassa ja se kasvaa kuin märässä lumessa rinnettä alas pyörivä lumipallo. Ja että osaanko nähdä taaksepäin riittävän kauas ja tarpeeksi selkeästi ymmärtääkseni että asiat joiden kanssa joudun kamppailemaan ja joita yritän korjata, ovat peräisin siitä minkä olen itse laittanut liikkeelle.

Onko minulla nöyryyttä tunnustaa aiempi virheellinen toiminta? Onko minulla nöyryyttä pyytää apua Jumalalta ja muilta ihmisiltä asian korjaamiseksi? 

Uuden testamentin luvussa Paavali selventää miksi hengellistä työstä pitäisi saada maallista palkkaa minkä muun tahansa työn kaltaisesti. Tämän kohdan äärellä on hyvä pohtia, miten voisin omalta osaltani olla Jumalan valtakunnan työssä. Onko kutsumukseni jo niin kova että voisin irtautua maallisista töistä. Toivoisin näin olevan yhä useamman kohdalla. Vai olisiko minun syytä auttaa taloudellisesti hengellisen työn tekijöitä. Tämäkin on tärkeä asia. Pienilläkin avustuksilla seurakunnalle ja lähetystyölle on tehty merkittäviä asioita.  

–Tomppa

Tuom. 14 1. Kor. 8

Päivän vanhan testamentin lukua en ymmärrä. Tai oikeastaan sen hengellistä sanomaa. Käyttäytyykö Simson niin kuin Jumalan miehen kuuluisi? Käyttääkö hän Jumalalta saamansa voimaa oikein? Käyttäytyykö hän läheisiään kohtaan niin kuin kuuluisi? Käyttäytyykö hän oikein niitä kohtaan jotka eivät ole hänen kansaansa?
Näin yksittäisenä lukuna kokonaisuudesta irrotettuna, Simson vaikuttaa mieheltä jonka suurin vihollinen on hän itse. 

Tässä tälle päivälle pohdittavaa, olenko toimissani/elämässä/ihmissuhteissa tämän luvun Simsonin kaltainen? 

Päivän uuden testamentin luvun toivon ymmärtäväni. Kirjoitin alkuun toivon sijaan luulen mutta jos luet tuon luvun niin ymmärrät miksi korjasin sen 🙂 

Tässä puhutaan syömisestä ja epäjumalista (toisista uskonnoista). Kuitenkin tämä kohta monesti yleistetään koskemaan kaikkea kristittyjen käytöstä. Ja kyllä se sellaisena toimiikin. Jos (uskovalla) ystävälläsi on alkoholiongelma, niin ei ole sopivaa tarjota hänelle viiniä illallisella tai kaljaa saunan yhteydessä. Siinä mielessä tämä on hyvä esimerkki miten toteuttaa lähimmäisen rakastamista hyvin yksinkertaisella tavalla.

Valitettavasti tätä kohtaa olen myös kokenut käytettävän keinona omien mielihalujen toteuttamisessa. Että miten syön, juon tai käyttäydyn ei ole väliä, Jumala on antanut meille vapauden. Ja siinä yhteydessä unohtuu tuo heikomman veljen tukeminen. Uskoisin että tämän luvun sanoma nimenomaan on siinä että osataan asettautua ja tukea niitä jotka ovat meitä heikommassa asemassa.  

–Tomppa