Tekijä: Tommi

1. Sam. 30 2. Tess. 2

Ketä sinä seuraat? Tämän päivän teksteissä puhutaan vääryyden ihmisestä, joka nimensä mukaisesti johtaa ihmisiä harhaan. Tänään myös seurataan miten David menetteli kun hänen läheisiään kohtasi vääryys. 

Jeesuksen jälkeen on tullut jo monia vääryyden ihmisiä jotka ovat johtaneet ihmisiä, myös kristittyjä harhaan. Enemmän ja vähemmän tuhoisin seurauksin. Esimerkeistä ei ole pulaa. Jos tulossa on vielä näitä pahempaa, niin on syytäkin olla huolissaan ja tarkkana kenen antaa johtaa.

Mutta on hyvä muistaa että Jeesuksen jälkeen on tullut paljon ‘oikeuden’ ihmisiä, jotka ovat pitäneet seuraajistaan huolen. Ihmisiä jotka ovat elävät todeksi sitä mitä raamattu hyvistä johtajista kertoo. Tämän päivän luvussa ne jotka olivat Daavidin joukossa eivät päässeet vähällä. Eivät olleet yksimielisiä. Riitelivät. Väsyivät. Mutta lopulta kuitenkin oli parempi että olivat mukana kuin ulkopuolella. Samoin on meidän kanssamme, usko on yhteisöllinen juttu. Ja jonkun tulee johtaa yhteisöä. 

Näinä aikoina moni vetäytyy yhteisöjen ulkopuolelle. Harhailee eri yhteisöjen ulkokehällä. Ei sitoudu. Ei tutustu muihin yhteisön jäseniin. Ehkä tämän taustalla on se että ei halua olla siinä porukassa jota johdetaan harhaan. Mutta kuka on helpommin harhaan johdettava, yksittäinen ihminen vai joukko ihmisiä joilla läheiset ja rakastavat välit toisiinsa? 

–Tomppa

1. Sam. 29 2. Tess. 1

Kun kaikki ei mene odotusten mukaan. Kun minua ei hyväksytä. Miten kestää ahdingossa ja toisten vainoaminen. Suuria, merkittäviä asioita. Niihin tämä päivän tekstit koettavat vastata.

Minua puhuttelee tämän päivän teksteissä nöyrtyminen. Mitä suurempi missio, tavoite, elämäntehtävä, haave, unelma niin sitä vaikeampaa on luopua siitä. Ja kun luopuminen ei tapahdukaan omasta lähtökohdista, vaan jonkun jolle olet vastuullinen toimesta. Oli sitten kyseessä esimiehesi, vanhempasi, puolisosi. Ja entä jos luopumisen takana on epäoikeudenmukaisuus, väärinkäsitys yms.

Läpi historian ja varsin voimakkaana edelleen tänä päivänäkin nousee esiin oman aatteensa, haaveensa, lähipiirinsä puolesta taisteleminen. Tarinoissa nämä nousevat sankarin ja voittajan asemaan. Myös kristityillä on omat sankarinsa ja voittajansa. 

Siitä joka luovuttaa, perääntyy, sopeutuu jne. harvemmin kerrotaan. Tai pystytetä patsaita.

Taistelulle on joskus oikeutus, mutta kristityn vaellukseen täällä maan päällä paljon useammin kuuluu nöyrtyminen, perääntyminen, luovuttaminen. Saatetaan jopa päätyä sinne minne Jumala on meidät tarkoittanut. Olenko väärässä? Ehkä, mutta tätä myös sinun olisi hyvä pohtia rukouksen, raamatun ja muiden uskovien kanssa.

–Tomppa

1. Sam. 28 1. Tess. 5

Tämän päivän luvut täydentävät toisiaan. Vanhan testamentin luvussa Saul palaa vanhoille teille. Hakee ratkaisua vanhoista tavoista. Kuinka moni meistä uskoon tulleista on kokenut samaa. Sitä tuntee ja tietää oikean tavan toimia Jumalan lapsena. Raamattu, seurakunta ja rukoileminen ovat vieneet jo pitkään oikeaan suuntaan elämässä. Mutta sitten, kun vastoinkäymiset tulevat, niin kovin helposti sitä sortuu palaamaan vanhoihin tottumuksiin. 

Emme siis voi mielestäni moittia Saulia tai kokea olevamme häntä parempia. Kun Jeesus joutui ristille, niin mitä opetuslapset tekivät aika pian sen jälkeen. Menivät kalaan. Toisin sanoen palasivat tekemään sitä mikä on tuttua ja turvallista. 

Paluu vanhaan voi tuntua pahalle, pettymykselle, epäonnistumiselle. Mutta kuten edellä todettu, niin sattuu sitä paremmissakin piireissä 🙂

Tärkeintä on tiedostaa tämä ja ei jäädä vellomaan vanhojen tapojensa orjana, vaan pyrkiä takaisin Jumalan osoittamalle tielle mahdollisimman pian. Jeesus ja Pyhä Henki kyllä auttavat tässä(kin).

–Tomppa