Tekijä: Tommi

2. Sam. 2 1. Tim. 2

Tänään vanhan testamentin luvussa kerrotaan sodasta Davidin ja Saulin sukujen kesken. Mietin onko näissä menneen ajan tapahtumissa mitään sellaista, jota voidaan rinnastaa kiistoihin eri kristillisten liikkeiden, kirkkojen, seurakuntien välillä?

Voisimmeko oppia jotain olennaista näistä vanhan testamentin luvuista. Löytää se mikä on yhteistä, eikä sitä mikä erottaa.

Uuden testamentin luku taas sellainen josta kristillisyyden vastustajat saavat ‘bensaa liekkeihin’. Aika moni kristittykin sivuuttaa tällaiset luvut. Moni teologiaa ja/tai historiaa osaava pyrkii selittämään tämän, lyhyen ja selkeästi sanotun kohdan monimutkaisesti ja pitkään. 

Vaikka raamatun teksteissä on kohtia, jotka eivät sovi nykymaailmaan, kuten tämän päivän uuden testamentin luku, niin ei se silti tarkoita että sitä tulisi ohittaa. Näissä kohdissa on monesti myös viisautta, joka rakentaa. On myös syytä muistaa että että ihmisillä on näistä kohdista montaa eri mielipidettä. Pitäisikö näidenkin äärellä löytää se mikä on yhteistä, mikä vahvistaa ja yhdistää kuin väitellä siitä mikä erottaa.

–Tomppa

2. Sam. 1 1. Tim. 1

Kirjoitin muutama päivä sitten luopumisesta, nöyrtymisestä. Että aina ei ole hyvä taistella. Mutta minkä puolesta sitten tulee taistella. Tämän päivän uuden testamentin kohta vastaa siihen: usko ja hyvä omatunto.

Suurin taistelu tapahtuu ihmisen sisällä. Ennen kuin kääntyy suuntaamaan taistelunsa ulospäin: toisia ihmisiä, vieraita uskontoja, poliittisia liikkeitä (vastustajista ei ole tässä maailmassa pulaa), olisi hyvä tarkastella että olenko minä sisäisessä taistelussa voitolla. Onko Jeesus voitolla minun sielustani? Sisäisestä kamppailuista tuskin koskaan tässä maallisessa vaelluksessa pääse eroon, mutta hyvä olisi että olisi tällä, sisäisellä henkisellä puolella Jeesus olisi tukevasti voitolla, ennen kuin lähtee uusiin taisteluihin. 

Paavali ei ilman syytä varoita vieraista opeista. Kun omassa sisäisessä kamppailussa on jäämässä alakynteen, niin on helppo tarttua mihin tahansa joka vaikuttaa tuovan helpotuksen, parannuksen, muutoksen. Moni viisas ja/tai vahva ihminen on ajautunut tässä väärille poluille. Siksi on hyvä että pidämme Jeesuksen mukana elämämme pienissä ja isoissa hetkissä, joka päivä.

–Tomppa

1. Sam. 31 2. Tess. 3

Tämän päivän vanhan testamentin luvussa ollaan hyvin synkissä tunnelmissa. Uuden testamentin luku taas tuo toivoa, antaa suuntaa ja sisältää neuvoja miten elää.

Tuohonkin pieneen uuden testamentin lukuun sisältyy mielestäni paljon viisautta, paljon sellaista joista jo useat sukupolvet ovat ottaneet opiksi. Miksemme siis myös mekin.

Tämän päivän uuden testamentin luku toi myös hymyn kasvoilleni. Mietin mitä joutavia ihmiset siihen aikaan puuhasivat, josta Paavalin piti mainita. Mietin myös tätä aikaa, omaa elämääni. Mitä joutavaa minä puuhaan? 

Tämän päivän uuden testamentin luvussa on kohta joka pysäytti minut tämän kaiken joutavan keskellä. Paavali puhuu siitä että Herra ohjaa ihmisen sydäntä rakastamaan Jumalaa. Hyvä kysymys on että annanko minä Herran ohjata? Paavali myös puhuu siitä että odotetaan kestävinä Kristusta. Hyvä kysymys on että onko minulla kärsivällisyyttä siihen? Ymmärränkö edes mitä Kristuksen odottaminen on? Tai mitä kestävyydellä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Pitäisikö tänään jättää hieman vähemmälle jokapäiväiset puuhat ja miettiä näitä… 

–Tomppa