Tekijä: Topi Viitasalo

Tuom. 7

Taas tätä Jumalan logiikkaa. Jumala selvästi haluaa näyttää, että hän on liikkeellä, eikä ihmisen voima. Israelin 33 000 miehen armeija karsitaan erikoisella prosessilla 300 miehen armeijaksi ja sillä sitten lähdetään hyökkäykseen. Midianilaisten leirissä on sen sijaan väkeä ”kuin heinäsirkkoja” ja kameleitakin on ”kuin hiekkaa meren rannalla”. Oleellista ei ole se, kummalla on enemmän inhimillistä voimaa, vaan se, kenen puolella Jumala on. Israel karkottaa viholliset.

”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room. 8:31)

1. Joh. 1

Johanneksen kirjoitus on usein asioiden, välillä korkealentoistakin, ”teologista pyörittelyä”. Kirjeensä alussa hän sitoo kuitenkin kaiken konkreettiseen todellisuuteen. Hän puhuu Jeesuksesta, ”elämän Sanasta”, jonka hän on nähnyt omin silmin ja jota hän on koskettanut omin käsin. Tämä on Johanneksen julistuksen pohjana.

Sitten hän alkaa kirjoittaa hengellisistä lainalaisuuksista, joihin kaikki tämä johtaa. Toisaalta hän viittaa koko ajan näihin konkreettisiin asioihin: Jeesuksen ”veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä”. Jeesuksen veri vuosi konkreettisesti ristillä. Kuitenkaan tuon veren vaikutukset eivät jääneet ristille. Jeesuksen veren vaikutukset ovat voimassa joka hetki ja tänäkin päivänä. Näihin vaikutuksiin pääsemme kiinni tunnustamalla syntimme ja vaeltamalla valossa. Jeesuksen veren kautta meidät on vanhurskautettu.

Yksi englanninkielinen opettaja kuvasi mitä vanhurskautettu (justified) tarkoittaa. Justified = just as if I had never sinned. Jeesuksen veri puhdistaa meidät niin puhtaaksi, kuin emme olisi koskaan tehneet syntiä. Jeesus ei koskaan tenhyt syntiä ja me saamme itseemme Jeesuksen vanhurskauden. ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.” (2. Kor. 5:21)

Topi

Tuom. 6

Usein, kun Israelin kansa kärsii, se saa kuulla Jumalalta tämän saman riipaisevan perustelun tilanteelle: ”Mutta te ette kuunnelleet minun ääntäni.” (jae 10 RK-käännös) Jumala on tahtonut kansalleen hyvää, mutta israelilaiset eivät ole seuranneet hänen ääntään.

Nyt Jumala tahtoo kääntää tilanteen taas hyväksi kutsumalla Gideonin. Tämä on taas yksi niitä Jumalan logiikalla tehtyjä valintoja: Gideon on inhimillisesti huono valinta, mutta Jumalan näkökulmasta juuri oikea. Gideon on selvästi itsekin tietoinen omasta kelvottomuudestaan. Enkeli sanoo Gideonille: ”Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!” (jae 12) Voin vain kuvitella Gideonin hölmistyneen ilmeen: ”Minäkö, Herrani?” (jae 13 RK). Hän varmaan vilkuilee olkansa yli, että ketä enkeli oikein tarkoitti.

Sitten Gideon alkaa vuodattaa pettymystään Jumalaan. Miksi Jumala ei ole tehnyt ihmeitä, niin kuin joskus aikaisemmin? Miksi kansa kärsii, jos Jumala kerran on meidän kanssamme? Kovin tuttuja kysymyksiä kärsimysten keskellä.

Herra kuitenkin vakuuttaa: ”Minä lähetän juuri sinut” (jae 14 RK). Ja taas vastaus ”Minäkö? (jae 15 RK). Sitten Jumala lataa perustelun valinnalleen ja sille, että Gideon pystyy tehtäväänsä: ”Koska minä olen sinun kanssasi”. (jae 16 RK)

Kun Raamattua lukee, niin tämä on juuri se perustelu, joka annetaan kaikille voitoille ja menestykselle Jumalan tahdon toteutumisessa maan päällä: ”Koska minä olen sinun kanssasi.” Lähetyskäskyssä Jumala lupaa: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Tämä on yksi niistä päivistä ja lupaus koskee sinua ja minua. ”Minäkö?”

Joh. 21

Opetin keväällä tämän luvun alusta: https://youtu.be/NwJn37ItNQg.

Nyt katseeni kiinnittyi kuitenkin luvun loppuun. Pietari ja Jeesus olivat käyneet keskustelua, jossa Jeesus oli vahvistanut Pietarin tehtävää. Sitten Jeesus kehottaa ”Seuraa minua”.

Pietari näkee Johanneksen ja kysyy Jeesukselta: ”Herra, entä hän?”. Jeesuksen vastasi: ”Mitä se sinulle kuuluu? Seuraa sinä minua!”. En tiedä, miksi Pietari oli huolissaan Johanneksesta. Huolehtiko hän siitä, että pääseekö kaveri vähemmällä tai eikö tuo joudu tekemään mitään. Pietarilla ja Johanneksella oli omat reittinsä ja tehtävänsä Jumalan valtakunnan työssä ja Jumalan kirkastamisessa.

Vertailuun tai toisten reitistä huolehtimiseen ei meilläkään ole syytä. Se ei kuulu meille. Se on Jeesuksen ja heidän välisen keskustelun paikka. ”Seuraa sinä minua!”.

Topi

Tuom. 5

Tässä luvussa Debora ja Barak laulavat voittolaulun. Psalmien kirja on täynnä lauluja, mutta paikoitellen muuallakin Raamatussa joku puhkeaa laulamaan. Tässä laulussa juhlitaan voittoa vihollisesta. Voitosta kerrotaan edellisessä luvussa.

Jumala muistutti naisprofeetta Deboran kautta Barakia kehotuksesta lähteä taisteluun vihollista vastaa ja Jumalan lupaamasta voitosta (Tuom. 4:6-7). Barak selvästi empi Jumalan kehotuksen noudattamisessa. Hän kuitenkin suostui siihen, jos Debora lupasi lähteä hänen mukaansa (Tuom. 4:8). Depora suostui ja he ottivat yhdessä uskon askeleen Jumalan kutsussa. Nyt he saivat yhdessä juhlien laulaa Jumalan uskollisuudesta ja hänen lupaustensa toteutumisesta.

Usein itsekin emmin Barakin tavoin Jumalan kutsujen ja puheen edessä. Onko tämä sinusta Herra? Mistä voin tietää, että olet mukana? Jumalan äänen kuuleminen on joukkuelaji. Kun saan joltain toiselta vahvistuksen asiaan, se rohkaisee minua astumaan uskossa eteen päin. Sitten jos joku toinen vielä ottaa askeleen yhdessä minun kanssani, niin askeleen ottaminen on jo huomattavasti helpompaa. Tuottaa suurta iloa ja on uskoa vahvistavaa katsoa jälkeen päin, miten Jumala on ollut uskollinen ja lupaukset ovat kantaneet.

Vaikka Barak oli empiväinen, hän silti otti uskon askeleen. Hänet nostetaan uskon esikuvien joukkoon vielä paljon myöhemmin kirjeessä Heprealaisille: ”Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista… Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen.” (Hepr. 11:32-33)

Joh. 20

Johannes ei käytä evankeliumissaan itsestää omaa nimeään, vaan kuvaa itseään opetuslapseksi ”joka oli Jeesukselle rakkain” (Joh. 20:2). Tämä on joskus ihmetyttänyt minua. Kuulostaa jotenkin ylpeältä ja eriarvoistavalta. Eikö Jeesuksen rakkaus ole kaikkia kohtaan yhtä suuri?

Kerran olin opettamassa opetuslapseuskoulussa Perheniemessä ja johdin porukkaa ylistykseen. Itsellä ei ollut mitenkään voittaja fiilis. En kokenut kylpeväni Jumalan rakkaudessa. Ylistystilanteen keskellä koin Jumalan kuiskaavan minulle: ”Sinä olet minun suosikkini”. Hetkonen… Tuota noin. Täällähän on nämä kaikki muutkin ja enhän minä nyt mitenkään erityinen ole.

Tätä sulatellessa, olen tullut siihen tulokseen, että kaikkivaltiaalla Jumalalla on varaa sanoa meille kaikille: ”Sinä olet minulle rakkain. Sinä olet minun suosikkini”. Jumalan rakkautta ja mielisuosiota meitä kohtaan ei voi kuvata vähemmällä kuin superlatiivilla.

Topi