Kategoria: Luemme Raamattua

Joel. 4

Joelin kirjan neljännessä luvussa nähdään taas välähdyksiä kansojen tuomiosta ja Herran päivästä. Hyvän Jumalan oikeudenmukainen luonto vaatii, että pahuudella on päätepisteensä. Ennustus vakuuttaa Israelille, että siinä missä Herra vaatii Israelin tilille sen pahoista teoista, Herra ei myöskään unohda pahuutta, jota se on saanut osakseen. Myös omassa ajassamme ja ajoittaisessa toivottomassa maailmankuvassa on lohdullista muistaa, että Jumala ei ummista silmiään pahuudelta, vaan on edelleen kansakuntien Herra ja oikeudenmukainen tuomari.

Room. 3

Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa toistuu monta kertaa sana “kaikki”: 

“kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa” (jae 9), 

“kaikki ovat luopuneet” (jae 12), 

“kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (jae 23)

Ja samoin:

“Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa” (jae 22)

Me elämme maailmassa jossa yritämme kilpailla ja ansaita hyväksyntää, kuulua oikean porukkaan, näyttää ja kuulostaa hyvältä. Mutta Jumalan vanhurskaus on jotain niin ihmeellistä ja hyvää, että sen rinnalla kaikki asettuu todellisiin mittasuhteisiin: olemmekin kaikki, jokainen samalla viivalla. Mieleeni on vuosien takaa jäänyt opetus, jossa joku sanoi hienosti, että Jumala ei päästä meitä pelastukseen epämääräisesti takaovesta, vaan Jeesuksessa hän on todella asettanut kaiken kohdalleen. Hänen työnsä on niin perinpohjainen, että siihen sisältyvät kaikki.

Jeesus, tänäänkin saamme jättää käsiisi kaiken maailmantuskan ja turhautumisen, jota koemme itsestämme. Sinä olet voittanut maailman, sinä olet täydellisesti kantanut meidän rikkinäisyytemme ja syyllisyytemme. Sinun armosi on niin ihmeellinen, että siihen sisältyvät kaikki.

Ada

Joel. 3

Joelin kirjan kolmas luku (tai joissain painoksissa toinen luku, jakeesta 28 eteenpäin) on kirjan kuuluisin kohta, johon Pietari viittaa helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin. Näissä jakeissa on ihmeellistä juuri se, ettei ketään suljeta Pyhän Hengen ulkopuolelle: se luvataan nuorille ja vanhoille, miehille ja naisille, kaikille asemasta riippumatta.

On mielenkiintoista, että tässä(kin) mainitaan ikään kuin kaksi tapaa “pelastua”, jotka kuitenkin sisältyvät toisiinsa:

“Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu” ja “Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat.”

Ketkä huutavat avukseen Herran nimeä? Ne jotka Herra on kutsunut. Ketkä Herra on kutsunut? Ne jotka huutavat avukseen Herran nimeä. Joskus me jäämme Jumalan lupauksista lukiessamme epäilemään, että kuulunkohan minä tähän tai tuohon porukkaan, onko minua kutsuttu, olenko arvoinen. Kuitenkin portti on aina auki nimenomaan sille joka huutaa, että minäkin haluan mukaan! 

Room. 2

Tuhkakeskiviikolle ja paaston ajan viralliselle aloitukselle sopivasti roomalaiskirje riisuu ainakin minua aseista ja muistuttaa, etten itseäni, oman toimintani kiitoksena pääse mihinkään kirjoihin. Ei jää muuta tietä kuin huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä. 

Rakas Taivaallinen Isä, sinä käännät kaiken päälaelleen: kukaan ei ole riittävän hyvä itsessään ja siksi kukaan ei ole niin huono että jäisi rakkautesi ulkopuolelle. Kiitos että saan tänäänkin huutaa avukseni sinun nimeäsi! Olet sanassasi kertonut, että tahdot Henkesi kautta käyttää meitä, kaikenlaisia ihmisiä. Ota tänään minutkin käyttöösi.

Ada

Joel. 2

Joelin kirjassa käydään pelkästään tänään läpi koko kaari Herran päivästä paaston ja katumukseen, aina itkettävän ihanaan armoon asti. Koska tänään on sopivasti laskiaistiistai, pysähdyn melkein runolliseen jakeeseen 13, “repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne”. Vaatteiden repiminen oli ulkonainen, äärimmäisen surun ja katumuksen merkki. Jumala haluaa että ihmiset palaavat hänen luokseen “koko sydämestään”, eivät vain ulkonaisesti. 

Me ihmiset olemme tosi erilaisia myös siinä miten koemme armon ja millainen omatunto meillä on. Yksi tarvitsee ja suorastaan kaipaa sitä että omatuntoa välillä ravistellaan hereille, toisen omatunto taas on niin arka tai aktiivinen, että armontunnolle on raivattava tietoisesti tilaa. Mietin mitä puhua paastosta ja katumuksesta meille, jotka olemme niin erilaisia?

Itselleni on huojentava ajatus, että Jumala tuntee minut ja syyllisyyteni läpikotaisin. Siinä kohtaa, kun minä tulen siitä tietoiseksi, se ei ole Jumalalle mikään yllätys, vaan se olen minä, joka pääsen hänen kanssaan samalle sivulle. Jumala, joka tuntee kaiken syyllisyytemme on myös valinnut tehdä kosmisessa mittakaavassa kaiken ja mahdollisen, jotta voisimme tulla hänen armonsa piiriin. Hänen rakastavan ja kaiken näkevän katseensa alla on ikään kuin maailman turvallisin paikka olla sydän auki.

Room. 1

Paavali ei ollut itse käynyt Rooman seurakunnassa, eikä tiedetä kuka seurakunnan on “istuttanut” tai miten se on saanut alkunsa. Selitysteosten mukaan Paavali tässä ikään kuin esittelee itsensä ja valmistelee mahdollista käyntiä Roomaan. Kirje on yleisluontoisempi kuin muut Paavalin kirjeet, sillä siinä ei pureuduta seurakunnan sisäisiin erityisiin kysymyksiin, vaan käydään evankeliumin kannalta keskeisiä asioita läpi. 

Kirje alkaa tutusti tervehtimällä Jumalan kutsumia pyhiä. Selitysteos (Bo Giertz) toteaa, että “pyhä” tarkoittaa tässä(kin) Jumalalle erotettuja. Tämä pysäytti minut tänään, sillä se muistutti uudella tavalla siitä, ettei pyhyys ole kiinni asiasta tai ihmisestä joka erotetaan, vaan Hänestä jolle erotetaan. Tämä muistutti minua uutisesta, jonka kuulin joitakin viikkoja sitten: kuningas Charles osallistui erään säätiönsä aikakapselin kokoamiseen ja antoi kapseliin mukaan omat henkilökohtaiset oksasaksensa. Kun kapseli nostetaan, ei ole mitään merkitystä sillä, ovatko sakset hyvät tai edes toimivat, vaan sillä, että ne ovat kuuluneet kuninkaalle, ja vielä, että ne ovat olleet hänen henkilökohtaisessa käytössä. Kas siinäpä meille tavoitetta. 

Rakas Taivaallinen Isä, pyydän, anna meidän aavistaa jälleen vähän enemmän mitä tarkoittaa olla sinulle “erotettu”. Sinä kutsut meitä olemaan sydän auki. Kiitos, että näet sen joka tarvitsee ja kaipaa ravistelua, ja lempeästi lohdutat ja hoidat sitä, joka on edessäsi arkana. Kiitos, että kaikessa saamme olla turvassa, “Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan”.

Ada