Kategoria: Luemme Raamattua

Jer. 34

Hepr. 4

Tämän päivän teksteissä puhutaan monessa kohdassa Herran ja Jumalan sanasta (Jer. 34:1, 8, 12; Hepr. 4:2, 12). Erityisesti Heprealaiskirjeen neljännen luvun jakeet 12 ja 13 ovat usein siteerattuja.

Jumala on puhunut historian aikana monin tavoin ja puhuu vielä tänäkin päivänä. Meillä on Raamattu, josta voimme lukea Jumalan sanoja ja ilmoitusta hänen tahdostaan ja suunnitelmistaan. Jumala puhuu myös armolahjojensa kautta, mutta ei koskaan ohi Raamatun. Kuten eilen totesin, sielunvihollinen tekee kaikkensa, ettemme kuuntelisi ja kuulisi Jumalan sanoja.

Jumalan sanasta ei ole mitään hyötyä, jos sitä ei kuule ja jos se ei sulaudu ihmiseen (Hepr. 4:2). Maailman kohinan ja hälyn keskellä on tärkeää säännöllisesti pysähtyä kuulemaan Jumalan sanoja esimerkiksi lukemalla Raamattua ja rukoilemalla. Tätä on hyvä harjoittaa yksin ja yhdessä seurakunnan kanssa.

Olen viime aikoina miettinyt sitä, miten kuultu sana tulisi ns. lihaksi. Minua on vaivannut ajatus siitä, että tieto on turhaa, jos sitä ei voi soveltaa käytäntöön. Tunnistan itsessäni sen, että minun on helpompi omaksua tietoa kuin laittaa sitä käytäntöön. Taidan siis olla enemmän teoreetikko kuin käytännön toimija. Olen kuitenkin rukoillut, että tämä voisi muuttua. Jään kuuntelemaan, mitä se voisi minun kohdallani tarkoittaa.

Pekka

Jer. 33

Hepr. 3

Paatumus, kapina, lankeemus, tottelemattomuus, epäusko. Näitä sanoja käytetään vahvasti, kun kuvataan Israelin kansan 40 vuoden vaellusta Egyptistä luvattuun maahan. Heprealaiskirjeen kirjoittaja liittää ne vahvasti myös kristityn vaellukseen. Vaarana on, että epäusko valtaa alaa niin, että ihminen luopuu elävästä Jumalasta (Hepr. 3:12).

Tuntuuko tutulta? Tätä taistelua on käyty jo Raamatun alkulehdiltä saakka (vrt. 1 Moos. 3:1). Alusta alkaen sielunvihollinen on kylvänyt ihmisen sydämeen ja ajatuksiin epäilyn ja epäuskon siemeniä: ”Onko Jumala todella sanonut?”

Olen kuullut sanottavan, että ihminen omaksuu huhun ja valheen paljon helpommin kuin totuuden. Totuuden ”läpimeno” edellyttää paljon enemmän työtä kuin valheen (Huom! Tätäkin pitää arvioida, onko se totta vai ei.). Meissä ihmisissä taitaa olla syntiinlankeemuksen seurauksena paha valuvika.

”Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana »tänä päivänä» on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.” (Hepr. 3:13-14)

Pekka

Jer. 32

Hepr. 2

Jeremia oli pidätettynä, koska hän oli profetoinut kuningasta vastaan (Jer. 32:2-3). Jumala oli puhunut Jeremialle, että Juudan kuningas Sidkia joutuu Babylonian kuninkaan armoille (Jer. 32:4). Tässä tilanteessa Jeremia ostaa serkultaan pellon, kun Jumala on ensin siitä hänelle puhunut (Jer. 32:6-12, 25). Jeremia käskee laittamaan kauppakirjan ja sen jäljennöksen saviastiaan, jotta ne säilyisivät kauan, koska on saanut Jumalalta sanan, että ”tulee aika, jolloin tässä maassa jälleen ostetaan taloja, peltoja ja viinitarhoja” (Jer. 32:14-15). Herra itse myös vahvisti tämän (Jer. 32:43-44).

Itselleni tämä Jeremian tilanne ja toiminta nostaa mieleeni kysymyksiä: millainen on aikahorisonttini, uskonko Jumalan ilmoitukseen ja hänen lupauksiinsa? Parasta on ymmärtääkseni elää tässä hetkessä, koska tämä hetki on se, jossa voin asioihin vaikuttaa. Samalla voin kuitenkin kiittää kaikesta siitä, mitä Herra on menneisyydessä tehnyt ja mitä on tulevaisuuteen liittyen luvannut. Saan vaeltaa Jeesuksen kanssa, joka on ristinkuolemallaan voittanut kuoleman vallan ja päästänyt vapaaksi kuoleman pelosta sekä joka kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan (Hepr. 2:14-18).

Pekka