Kategoria: Luemme Raamattua

1. Kun. 20

1. Kor. 7

1 Kun 20

Profeettojen merkitys korostui Elian ja Elisan aikoina. Kuninkaat olivat useassa tapauksessa huonoja, he eivät palvelleet Jumalaa. Israelin (valtakunta oli tuossa vaiheessa jakautunut kahtia Juudaan ja Israeliin) kuninkaat olivat kaikki luopuneet Jumalasta. Ahab on tämän päivän luvussa esillä. 

Jumala antoi Ahabin johtamalle Israelille kaksi merkittävää voittoa ylivoimaiselta tuntuvia syyrialaisia vastaan. Näytti siltä, että voitot perustuivat täysin Jumalan apuun. Jumala auttoi israelilaisia sen takia, että viholliset pilkkasivat Israelin Jumalaa. Israelilaiset eivät edes rukoilleet, mutta nimeltä mainitsematon profeetta sai sotilaat liikkeelle oikeaan aikaan ja osasi rohkaista israelilaisia ratkaisevalla tavalla. Jumala halusi osoittaa Ahabille ja koko kansalle, että hän on Herra, 1 Kun 20:13. 

1 Kor 7

Tässä luvussa on paljon opetusta avioliitosta ja toisaalta naimattomuudesta. Luvun alun mukaan korinttilaiset olivat kirjeessään kysyneet Paavalilta näistä asioista. Paavali oli naimaton ja totesi sen olevan hänelle armolahja. Hän oli siis sopeutunut siihen osaansa ja näki naimattomuudessa hyviä puolia. Hän näki, että Jumalan valtakunnan kannalta naimattomalla on enemmän mahdollisuuksia toimia kuin naimisissa olevalla. 

Ymmärrämme hyvin, että tämä ei ole yksinkertainen asia. Sinkkuus ei ole aina oma valinta, siihen voi liittyä kipeä kokemus yksin jäämisestä. Terveet ihmissuhteet ovat seurakunnassa tärkeitä, jotta kukaan ei jäisi yksin. Paavalillakin oli paljon ystäviä.  Roomalaiskirjeen lopussa hän lähetti terveisiä suurelle joukolle ihmisiä, joista osa oli aviopareja ja osa naimattomia, niin miehiä kuin naisia.

Pysähdyin tässä luvussa erityisesti jakeisiin 17-24, jotka on otsikoitu näin: kristityn ulkonainen asema. Ymmärrän Paavalin opetuksen niin, että tullessaan uskoon ihmisen ei pitäisi esim. hakeutua toiseen työhön. Kristityn tulisi pysyä samassa asemassa kuin missä oli aiemmin. Varmaan tähän sisältyy sellainen viisaus, että uusi kristitty voi olla Jeesuksen todistaja niiden ihmisten parissa, jotka hänet tuntevat. 

Perusperiaate on siis pysyä omalla paikallaan, ellei Jumala selkeästi johdata toisaalle. Tämä on yleispätevä ohje myös meille, jotka olemme seuranneet Jeesusta pidempään. Kun Jumala avaa oven tai johdattaa johonkin uuteen, niin ole rohkea lähtemään liikkeelle. Jos Jumala ei puhu mitään, niin on parempi pysyä paikallaan.

Mika

1. Kun. 19

Tässä luvussa Elia saa tiedon seuraajastaan Elisasta. Elisa hyväksyi jostain syystä melko suoraan saamansa kutsun, ehkä Herra oli häntä valmistanut. Hän oli kyntämässä härkäparilla ja kutsun saatuaan jätti työnsä siihen paikkaan, hyvästeli perheensä ja teurasti härät. Ne olivat ruokana työkavereille, ”väelle”.

Kun Jumala kutsuu ja ihminen kutsuun vastaa, voi tulla nopeitakin elämänmuutoksia. Elisalla oli nykyajan muotisanalla ilmaistuna resilienssiä, muutoskyvykkyyttä. Tulee meille sitten nopeita tai hitaita muutoksia, olemme niihin ja niissä varustettuja.

1. Kor. 6

Eripura seurakunnassa aina oikeusistuimiin asti vietynä on Paavalin yhtenä aiheena tässä luvussa. Mieluummin pitäisi kärsiä vaikka vääryyttä veljeltä kuin haastaa häntä maallisen oikeuden eteen. Tulkitsen, että tällä asenteella korostuu luottamus Jumalan huolenpitoon. Jos minua huijataan, se on huijaajan synti, Jumala pitää huolen minusta ja käsittelee asian huijaajan kanssa. Onhan vääryyden kohteeksi joutuminen toki aina tunteita nostattava tilanne. Turhaan ei ole rikosuhripäivystyksen palvelua.

Jae 9 on käyttämässäni käännöksessä kovin kova. Tarkistin jaetta Amplified Biblesta, selittävämmästä Raamatun käännöksestä. Jae alkaa: ”Do you not know that the unrighteous and the wrongdoers…” Vanha sanakirjani kääntää unrighteous -sanan jumalaton, syntinen, väärämielinen, väärä, epäoikeudenmukainen. Käyttämässäni käännöksessä ei vaikuttaisi tuota unrighteous -sanaa olevan sijoitettu lainkaan jakeeseen. Tulkitsen niin, että päivän selvää on, ettei vailla Jeesuksen kautta saatua jumalisuutta ole kenellekään jakoa Jumalan valtakunnan perintöön. Herra armahda meitä syntisiä, on nyt vain todettava. Joku ehkä korjaa armon anomistani ja sanoo, että meidät on jo armahdettu. Synnit on jo käsitelty Golgatalla. Tosiaan näin, aamen.

Pirkko

1. Kun. 18

Profeetta Eliaa oli pidetty syyllisenä kuivuuteen kai vain siksi, että oli sen ennustanut. Sen myötä muutkin Herran profeetat olivat hengenvaarassa. Tällaiseen ajattelutapaan voi siis ihminen, kuningaskin, retkahtaa. Mistä kristittyjä syytetään joukkona, kun vainot ovat todellisia niin monissa maailman kolkissa. Millä vaino perustellaan? Järkeviä perusteluja ei kai ole lopulta olemassakaan, ainoastaan hengellisestä ilmiöstä lienee kyse. En pyöritä asiaa enempää, kun en lyhyesti tai laajastikaan taida osata.

1. Kor. 5

Tämän luvun sisällössä on sellaista, mitä on ehkä käytetty vuosisatojen aikana monia uskovia vastaan ja rikottu seurakuntaa sisältäpäin. On määritelty kelpaavuutta seurakuntaan ehkä kovin tiukasti ja pidetty seurakuntalaisia tiukan kontrollin alla. Lausetta ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha” on käytetty ehkä ruoskan lailla. Kun tällaista ajattelenkin, alkaa olla vaikea hengittää.

Korintin seurakuntaan tunki se, missä korinttilaiset olivat ennen oppineet elämään. Ehkä Paavalin oli oltava kovin tiukka heidän kanssaan. Hänhän oli tullut Korintissa asuessaan tietämään kaupungin jumalattomat elämäntavat.  Jakeessa 11 Paavali kieltää jopa syömästä (ateriayhteys) monin tavoin syntisten kanssa. Jos Paavalin ohjetta oikein tiukasti noudatettaisiin, jokainen tai ainakin kovin moni söisi yksin. Nimittäin ahneuskin mainitaan Paavalin listassa. Ahneuden ja materian palvonnan keskellähän me elämme, emmekä ole näistä vapaita uskovinakaan. Jo kymmenykset ovat monille liian paljon annettavaksi. Ahneutta korjaa antaminen. Tässä on kasvun paikkaa meille monille.

Ja nyt olemme kovan kysymyksen äärellä: jos Jeesuksen täytetty työ riittää Jumalalle kelpaavuuteen eikä millään teoilla tai tekemättä jättämiselläkään pysty tuottamaan pelastusta, mihin tarkoitukseen Paavali puuttui korinttilaisten käyttäytymiseen? Kotisohvafilosofinen selitys voisi olla se, että ihmisen käyttäytyminen Jumalan ohjeita vastaan vaikuttaa ihmiseen hengellisen kasvun kannalta haitallisesti. Haitta sotkisi ihmissuhteita, seurakunnan perustehtävää ja ihmisen ajattelun ja kiinnostuksen fokusta. Jeesuksen tulisi olla keskiössä. Miten sinä vastaisit tai selittäisit tuota kappaleen alun kysymystä? Juha nosti viime viikolla jakeen Rm. 14:17 ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä tai juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa”. Tämä toi minulle ajatuksen, että Jumalan pyhyys (vähän vaikea käsite) oikaisee käyttäytymistä juuri Jumalan pyhyyden tähden. Seurakunta on Jumalan keksintö. Ihmisen on luonut ja pelastanut pyhä Jumala.  

Pirkko