Kategoria: Luemme Raamattua

1. Kun. 17

Tässä luvussa on tuttu kertomus Eliasta. Hänet oli kuivuuden aikana Herra neuvonut menemään puron luokse ja korpit ruokkivat häntä siellä. Sitten puro kuivui. Tällainen ilmiö voisi johtaa katkeroitumiseenkin. Ensin on varustus olla jossain ja tietoisuus jopa siitä, että on johdatuksessa saanut paikan, jossa elää. Ja sitten tulee kuivuus koettuna tavalla tai toisella. Eliakin johdatettiin eteenpäin ehkä vain yhden ihmisen, Sarpatin lesken takia. Leski oli köyhä yksinhuoltaja, joka oli valmistautunut kuolemaan nälkään poikansa kanssa, mutta Herralla oli antaa hänelle vielä elämää ja toivoa ja pelastuksen Elian palvelun kautta.

1. Kor. 4

Paavali joutui ottamaan puheeksi pöhöttymisen, johon seurakunnalla oli taipumusta. On helppo uskoa, että nokkelat viisaudet, joita oli totuttu pyörittelemään korinttilaisessa henkisessä ympäristössä, alkoivat nostaa päätään seurakuntakulttuurissa. Millaiset ilmiöt meidän aikanamme tunkevat seurakuntaan? Miten meidän koulutustasomme titteleineen sotkee seurakunnan vuorovaikutusta. Kenen kanssa tutustut ja vuorovaikutat mieluiten?

Rukousaihe voisi olla tälle päivälle vaikkapa se, että pitäytyisimme yhä tiukemmin Kristuksessa, näkisimme toisemme Jumalan luomina ja rakastamina, ”Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuuksien taloudenhoitajina”. Mitä putsautuu pois?

Pirkko

1. Kun. 16

Kuningas kuninkaan jälkeen niin Israelissa kuin Juudassa kansoineen vihastuttivat Jumalan tyhjänpäiväisillä epäjumalillaan. Tyhjänpäiväisen erottaminen olisi elämässä tärkeä ominaisuus ja taito. Miten paljon tyhjänpäiväiseen tulee kuluttaneeksi energiaa. Hengellisesti ajateltuna lunastuksen ansiosta meidän hölmötkin valintamme on Jeesus ostanut omakseen, joten katumusharjoituksia ja jälkivoivotteluja ei tarvitse harjoittaa.

1. Kor. 3

Korinttiin oli syntynyt puolueita, kuka oli kenenkin puolella. Tällainen on niin tyypillistä meille ihmisille. Ryhmitymme ja asetamme itsemme erilaisiin linnoituksiin. Paavali ei asetu tukemaan mitään ryhmittymää, vaan korostaa erilaisia rooleja seurakunnan kasvussa. On erikseen istuttajat ja kastelijat. Lisäksi Paavali muistuttaa korinttilaisia, että tämän maailman viisaus on Jumalan silmissä hullutusta. Seurakuntaakaan ei johdeta inhimillisillä logiikoilla tai toiminnan arvoa tai tulosta mitata määrillä. Älköön siis kukaan kerskailko, oli Paavalin ohje.

Kuulin joskus jostain seurakunnasta, joka oli lopettanut kaiken toiminnan, ainoastaan rukoiltiin. Rukoustyö ei ole millään tavoin inhimillisesti mitattavissa. Jatketaan rukousta erilaisten asioiden ja ihmisten puolesta, saatamme olla istuttajia ja kastelijoita jopa samanaikaisesti.

Pirkko

1. Kun. 15

No nyt oli yksi kuningas, joka teki hyvää Herran silmissä. Hän puhdisti pakanallisia asioita maasta. Siinä sai epäjumalia palvova isoäitikin kyytiä. Herran seuraaminen voi jakaa sukua, aina ei ihan näin jyrkästi tokikaan. Mustavalkoisuus, joko tai, on pohjimmiltaan näissä hengellisissä asioissa tosiasia. Ihminen on joko Jumalan puolella tai häntä vastaan. Näin jyrkkää kannanottoa ei aivan joka paikassa voi ääneen lausua, mutta asia ei muuksi muutu. Jakolinjan tekijänä ei ole ihminen eikä ihmisviisaus, vaan ihan Jumala itse. Pahoittelen, jos tämä aiheuttaa reaktiota.

1. Kor. 2

Tässä luvussa Paavali perustelee omaa toimintaansa korinttilaisten keskuudessa. Korinttilaiset olivat siis tottuneet kuuntelemaan puheita, jotka olivat arveluni mukaan sisältäneet ihmisviisautta, filosofiaa. Filosofian oppilaitoksiakin oli kaupungissa. Paavali pitäytyi kertomansa mukaan perustavan laatuisessa evankeliumissa eikä lähtenyt mukaan korkealentoisiin ihmisviisauksiin ja pyörittelyihin, joihin hän koulutuksensa puolesta olisi varmaan kyennytkin. Paavali puhui Jumalan salattua, kätkettyä viisautta. Luvun lopussa hän haastaa kuulijoita kysymällä, kuka on tullut tuntemaan Jumalan mielen, niin että voisi neuvoa häntä. Ihmisen oma ja käsittääkseni korinttilaisten viljelemä viisaus saa tästä mittasuhteen.

Pitäytyminen näemmä evankeliumin perusasioissa riittää – olemme yksikertaisesti Jeesuksen seuraajia, kukin omalla paikallaan.

Pirkko