Kategoria: Luemme Raamattua

1. Kun. 11

Room. 14

Autuaita ovat rauhantekijät

On tärkeää oppia hyväksymään erilaisuutta sekä mielipiteissä että elämäntapa-asioissa. Tulokkaan on vaikea tulla ja kiinnittyä seurakuntaan, jos heti joutuu paineen alle ja huomaa, ettei häntä oikein hyväksytä joukkoon. Bless – Belong – Believe -Behave järjestys on hyvä muistaa kun tutustumme uusiin ihmisiin. Täytyy luottaa, että armo kasvattaa.  Vapauteen Kristus vapautti meidät ja meistä jokainen on itse vastuussa Jumalan edessä. “Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (17). 

Heikkouskoisilla voi olla usein aika ankaria käsityksiä, ja he haluavat elää kurinalaisesti ja varovasti välttäen epäpuhtauksia ettei vanha elämä vie takaisin menneeseen. Vahvoja ovat ne, joilla on suuri Vapahtaja. He luottavat Kristukseen enemmän kuin ulkonaisiin tapoihin tai merkkeihin. Vahvan uskon vaarana on tuomita toiset lakihenkisiksi ja ahdasmielisiksi kristityiksi. Vahvojen on kestettävä heikkojen vajavuuksia, mutta ajattelen myös, että kummassakin tapauksessa olisi löydettävä keskinäinen kunnioitus ja annettava asioiden olla omantunnon kysymyksiä. Paavalin opetus etsii yhteyttä näiden kahden välille. “Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistakaamme toisiamme (19).

Nykyisin ei tämä aihealue ehkä ole niin keskeinen uskovien elämässä. Ne, jotka ovat kokeneet lakihenkisyyden tai liiallisen vapauden ahdistavaksi, ovat toivottavasti löytäneet omannäköisensä seurakunnan kodikseen.  Sen sijaan uusia erottavia asioita on tullut tilalle, joten jännite säilyy. 

“Säilytä sinä oma usko Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä uskoo oikeaksi” (22).

Juha

1. Kun. 10

Room. 13

Herra hallitsee kaikkea, on kuningasten Kuningas

Jokaisen on oltava kuuliainen esivaltaa kohtaa, sillä esivalta on Jumalan palvelija ja toimii minun ja sinun parhaaksi. Verotkin pitää maksaa mukisematta. Tämä tiedetään, mutta oli mielenkiintoista huomata, miten Paavali oikeasti uskoi tähän, sillä antoi tällaisia ohjeita pakanakansan vallan alaisuudessa eläville. Kristityt joutuivat pian keisarin toimesta vainotuiksi ja marttyyreina kuolemaan. Esivalta pystyy ja osaa myös käyttämään väärin valtaansa eikä kunnioita ihmisen mittaamatonta arvoa, minkä Jumala hänelle on antanut. Toisaalta jos esivaltaa ei olisi, vallan ottaisi vahvemman oikeus ja rikollisuus. Voiko tästä tehdä johtopäätöksen, että huonokin esivalta on Jumalan palvelija ja pitää yhteiskuntaa pystyssä? Näin ollen voisi kai sanoa, että lainsäätäjät, oikeuslaitos ja poliisi tekevät tietämättään Jumalan työtä huolehtiessaan yhteiskunnallisesta vanhurskaudesta. Muistakaamme siis rukoilla esivallan puolesta: “Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1.Tim 2:1-2).

Maallinen tuomioistuin muistuttaa myös siitä, että kerran kaikkien meidän on astuttava Jumalan taivaallisen tuomioistuimen eteen, myös huonojen ja väärin tekevien hallitsijoiden. 

Kannattaa varjella sydäntään ja pitää omatunto puhtaana sekä maallisissa että taivaallisissa asioissa! “Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Apt 24:16).

Juha

1. Kun. 9

Room. 12

Armo kasvattaa  

Kun Jeesus saa olla Herra, niin se  tarkoittaa ihmisenä ja Jumalan lapsena kasvamisen  prosessia, joka vaan jatkuu. Paavali  opettaa monenlaisista tärkeistä kasvun aineksista, jotka mahdollistavat muutosta ja mahdollisuutta uuteen elämään yksilönä ja seurakuntana. 

Ensimmäiseksi hän kehottaa antamaan koko elämän (ruumis, sielu ja henki?) Jumalalle uhriksi. Tämä on mahdollista varmaan siinä määrin, mitä on itse oppinut tuntemaan itseään, armoa ja Jumalan laupeutta. Kun oppii elämää armon varassa ja Jumalaa lähellä, niin voin oppia myös rakastamaan ja palvelemaan Häntä, joka on minua rakastanut. Jos on saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon! (Luuk.7:47).  Ansaitsematon rakkaus on siis jotain sellaista Jumalan suurta suosiollisuutta, joka saa aikaan vastaanottajassaan iloa ja kiitosmieltä evankeliumista ja Isän huolenpidosta. Armo on muutosvoima, joka kasvattaa myös lähimmäisen rakastamiseen ja palvelemiseen.

Paavali korostaa kasvussa myös sitä, että ennemmin pitää ottaa mallia Raamatusta (Jumalan tahdosta) kuin tämän mukautua maailman menon mukaan. Tarkoittanee siis aktiivisuutta ja valvomista, jonka synonyymiksi Marko tämän päivän kommentissa ehdotti kestäväisyyttä ja uskollisuutta. Toisaalta löytyi myös hyvä kiteytys: “Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, kun odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä” ( Tit.2:11-13).

Mielenkiintoinen näkökulma oli tämä kehotus olla ajattelematta itsestä liikaa ja pitämään ajatukset kohtuuden rajoissa, sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on antanut. Sopiiko tämä meihinkin? Meitä suomalaisiahan on pidetty pikemminkin huonolla itsetunnolla varustettuina, joiden tahtoa ja intoa ei tulisi enää lisää sammutella. ?

Tuli mieleen tosin Sebedeuksen poikien äiti, joka kyseli pojilleen hyviä paikkoja Valtakunnassa. Uskosta ei tulisi kerskailla eikä omista lahjoista ylpistyä vaan olisi oltava olla nöyrä ja palvella toisia rakkaudessa. Paavali toteutti omaa kehotustaan elämänsä esimerkillään.”Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani” (1. Kor. 15:10).

Lainaan tähän loppuun vielä kuulemaani ajatusta: “Jos olet liian suuri tekemään pieniä asioita, olet liian pieni tekemään suuria asioita!”

Juha