Kategoria: Luemme Raamattua

2. Aik. 11

Sisällissodan partaalla Rehobeam sai tietää, että Salomon kuoleman jälkeiset tapahtumat olivat olleet Herran tahdon mukaisia. Näin sisällissota vältettiin, ja Rehobeam keskittyi valtakuntansa rakentamiseen. Tekstistä välittyy hyvin vahva ’turvallisuuspoliittinen’ näkökulma, kun tehtiin linnoituksia ja kerättiin varmuusvarastoja. Rehobeamin ja Jerobeamin valtakuntien hengellinen jakautuminenkin tulee hyvin selville, kun papit ja leeviläiset sekä heidän mukanaan kaikki muutkin Herran palvelijat siirtyivät pohjoisesta valtakunnasta eteläiseen.

Apt. 5

Kertomus Ananiaksesta ja Safirasta vuoden 1992 raamatunkäännöksestä luettuna vaikuttaa kohtuuttomalta. Jotenkin tuntuu siltä, että tekstistä puuttuu jotakin, jotta sen ymmärtäisi.

Novumista asiaa tutkittuani päädyin siihen ymmärrykseen, että vuoden 1992 raamatunkäännös ei tavoita jakeessa kaksi käytetyn verbin ’nosfidzo’ alkuperäistä merkitystä (’panna erilleen’, ’erottaa itseään varten’, ’kavaltaa’ tai ’varastaa’). Suomenkielisissä käännöksissä sanavalinnat ovat seuraavat:

• • Vuoden 1938 käännös: ’kätki’
  • Vuoden 1992 käännös: ’pani — syrjään’
  • Vuoden 2020 käännös: ’pimitti’

Näin ollen vuosien 1938 ja 2020 käännökset ovat mielestäni lähempänä alkuperäistä merkitystä, koska niissä näyttää olevan selkeästi negatiivinen lataus. Näistä ehkä paremmin ymmärtää sen, että Ananias ja Safira jättivät kertomatta apostoleille sen, että he lahjoittivat vain osan maatilansa kauppahinnasta, ja antoivat samalla ymmärtää, että he lahjoittivat kaiken. He siis valehtelivat, mutta Pyhä Henki paljasti heidän tekonsa. Rangaistus oli kova, eikä heille annettu mahdollisuutta parannuksen tekoon. Ehkä näin piti käydä, jotta alkuseurakunnan jäsenille tuli ymmärrys siitä, miten vaarallista Jumalalle ja seurakunnalle valehtelu on.

Tämä kertomus laittaa meidät jokaisen ns. pienelle paikalle. Miten läpinäkyvästi ja totuudellisesti itse toimin seurakunnassa ja suhteessa toisiin ihmisiin? Herra minua siinä auttakoon!

Pekka

2. Aik. 10

Jumala oli jo aiemmin ilmoittanut, mitä Salomon kuoleman jälkeen tulisi tapahtumaan (1. Kun. 11:26-40): valtakunta jakautuisi ja Jerobeamista tulisi kymmenen Israelin heimon johtaja. Tämän viestin toi Jerobeamille profeetta Ahia. Oliko viestin sanoma kiirinyt laajemmalle? Tätä Raamattu ei ymmärtääkseni kerro. Joka tapauksessa tämä pitkälti selittänee Jerobeamin aktiivisuuden Salomon kuoleman jälkeen (2. Aik. 10:2-3).

Rehobeam kysyi aivan oikein neuvoa siihen, mitä vastata Jerobeamin ja kansan kysymykseen. Vanhimpien ja nuorien neuvot olivat täysin päinvastaiset. Silmiin pistävää on, ettei neuvoa kysytty Jumalalta. Olisikohan Jumala kertonut jotakin kautta, mitä Hän oli jo aiemmin ilmoittanut Jerobeamille? Silloin Rehobeam olisi tietänyt, mitä Jumala on jo päättänyt, ja ymmärtänyt, että hänen kätensä ovat enemmän tai vähemmän sidotut. Rehobeam toimi siis ehkäpä tietämättään Jumalan tahdon mukaisesti, vaikka Rehobeamin ja Israelin kansan näkökulmasta Jumalan tahto näyttäytyi ikävältä.

Päätösten tekeminen ei ole aina helppoa. Kirjaan tähän vielä teksti, jonka kirjoitin kolmisen vuotta sitten. 

”Ristin Voitossa oli 28.4.2023 Tanja Närhen kirjoittama artikkeli siitä, kuinka Jumala johdattaa. Artikkelin sisällön voi tiivistää kuuteen kohtaan:

1. 1. Jumalan sana ja sen ohjeet
   2. Järjen käyttö
   3. Neuvonantajat
   4. Pyhän Hengen antama rauha
   5. Olosuhteet
   6. Profetiat ja ilmestykset

Jokaisesta kohdasta voisi kirjoittaa enemmän, mutta ehkä nämä kuitenkin muistuttavat niistä eri näkökulmista, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun miettii oman elämänsä ratkaisuja ja päätöksiä. Ehkä kuitenkin vielä totean sen verran, että profetioihin ja ilmestyksiin täytyy suhtautua terveellä varovaisuudella eikä perustaa omia päätöksiään pelkästään niiden varaan.”

Apt. 4

Neuvoston jäsenet näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden (Apt. 4:13). Olisi mielenkiintoista tietää, mitä he näkivät ja miten he sen tunnistivat. Ja olisi mielenkiintoista tietää, mitä Pietari ja Johannes itse tuossa tilanteessa tunsivat ja kokivat.

Muistaakseni veli Andreas, joka perusti Open Doors -järjestön, sanoi jotenkin näin: ”Ei rohkeus ole sitä, ettei pelkää, vaan että pelosta huolimatta lähtee liikkeelle ja toimii.”

Pekka

2. Aik. 9

Saban kuningatar matkusti yli 2000 kilometriä päästääkseen keskustelemaan Salomon kanssa. Raamattukommentaarien mukaan yleisimmin hyväksytyn näkemyksen mukaan Saba sijaitsi nykyisen Jemenin alueella strategisesti merkittävässä paikassa. Sabalaiset pystyivät käytännössä kontrolloimaan Adeninlahdelta Punaisellemerelle johtavaa Bab el-Mandebin salmea.

Saban kuningatar oli varmasti kiinnostunut Salomosta henkilönä ja hallitsijana, mutta kommentaarien mukaan on todennäköistä, että hänellä oli myös kauppapoliittisia tavoitteita vierailulleen. Salomon ja Israelin vahvistunut vaikutusvalta sen aikaisessa kansainvälisessä ja merireittejä pitkin tapahtuneessa kaupankäynnissä saattoi mahdollisesti aiheuttaa jännitteitä hallitsijoiden välillä.

No, Raamattu ei kerro mitään tästä, mutta mielestäni se on mielenkiintoinen näkökulma, joka taustoittaa osaltaan Salomon ja Saban kuningattaren tapaamista. Onpa sillä jonkinlainen yhtymäkohta tähänkin päivään, kun Hormuzinsalmi on ollut suljettuna ajankohtaisen Lähi-idän kriisin aikana, minkä lisäksi myös Bab el-Mandebin salmen sulkemisella on uhattu, jolloin voitaisiin estää meriliikenne Suezin kanavan kautta. Kuten hyvin tiedämme, olemme nykyisin hyvinkin riippuvaisia näiden merireittien toimivuudesta. 

Apt. 3

Syntymästään saakka ramman miehen parantaminen aiheuttaa varmasti monenlaisia ajatuksia. Ainakin itselläni on niin. Inhimillisesti tuntuu siltä, ettei se ole voinut olla mahdollista. KohtaamisPaikan rukouspalvelutilanteissakin on tullut vastaan ihmisiä, joiden kohdalla inhimillinen ajatus on ollut, että ihmisen tilanne on niin mahdoton, ettei siinä mikään auta.

Itseäni on helpottanut ajatus siitä, että parantumista voi tapahtua niin hengellisesti, henkisesti kuin fyysisestikin. Usein suurin huomiomme kiinnittyy fyysiseen parantumiseen, koska ne ovat yleensä jollakin tavoin näkyviä juttuja. Joitakin tällaisia tilanteita olen saanut todistaa, ja haluaisin nähdä niitä enemmän, mutta aika harvassa ne ovat olleet. Monesti kuitenkin tuntuu siltä, että hengellinen ja henkinen parantuminen voivat olla jopa tärkeämpiä juttuja kuin fyysiset parantumiset. Ei näitä kuitenkaan kannata lokeroida, koska ihminen on kokonaisuus. Fyysinen parantuminen voi johtaa henkiseen ja hengelliseen parantumiseen tai päinvastoin.

Toinen helpottava ajatus on se, ettei kyse ole minusta vaan Jeesuksesta. Toisen ihmisen parantumisen saa aikaa vain Jeesus ja Pyhä Henki. Minä voi olla toisen ihmisen rinnalla rukoilemassa Jeesuksen opetuslapsena ja Pyhän Hengen johdatuksessa. Kaikki mitä rukouksessa ja sen jälkeen tapahtuu, on Jumalan työtä.

Pekka