Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 32

Ihmiset etsivät onnellisuutta eri tavoin, eri asioista, ihmissuhteista, monesta asiasta. Raamattu sanoo onnelliseksi sitä, jonka pahat teot on annettu anteeksi. “Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.” Psalmit‬ ‭32:1‬ Omaan kristityksi tulemisen hetkeen liittyy voimakkaasti kokemus ahdistus siitä, että olen syntinen ihminen. Elin kristityssä perheessä, jossa kuunneltiin joko radiosta jumalanpalvelus sunnuntaisin tai mentiin kuuntelemaan sitä paikan päälle. Olin kyllä kuullut anteeksiannosta ja uskoin Jumalaan, mutta vielä en ollut tunnustanut syntisyyttäni. Muistan hetken, jolloin olin tuskissani, elämässäni tuntui olevan raskas taakka. En oikein tiennyt mitä syntiä olin tehnyt, tunsin vain painon elämässäni, niin kuin psalmin kirjoittaja kuvailee painoa raskaana kätenä. “Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä.” Psalmit‬ ‭32:3-4‬ Muistan hetken, kun tunnustin syntini, niin taakka lähti. “Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: »Tunnustan syntini Herralle.» Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. ” Psalmit‬ ‭32:5‬ Itkin ilosta. Löysin silloin onnellisuuden elämääni. Tämän jälkeen olen joutunut tunnustamaan syntini moneen kertaan. Olen saanut kokea kuinka taakka on lähtenyt minulta. Vaikka armo ja sovitustyö pysyy aina tarvitsen kuitenkin muistutuksen, että olen edelleen syntinen ja tunnustan sen Jumalalle. Aina saan kuitenkin armon, kun uskolla otan sen vastaan.

1. Kor. 6

Jumala on puhutellut minua viime aikoina auton kautta. Olin juuri korjauttanut autoa moneen kertaan, jonka jälkeen meni muutama viikkoa ja auto hajosi korjauskelvottomaksi. Sain myytyä sen pois pienellä summalla. Harmittelin, etten myynyt autoa kesällä. Mielestäni tämän jälkeen olisin ansainnut, että voin myydä hyvään hintaan siitä jääneet renkaat. Rukoilinkin, että näin tapahtuisi. Laitoin renkaat myyntiin, mutta jokin vaivasi minua koko ajan renkaiden kanssa. Tuntui, että niistä alkoi tulemaan minulle hirveän iso taakka. Mieleeni alkoi muodostua ajatus, että minun pitääkin lahjoittaa renkaat niitä tarvitsevalle. Tällainen henkilö tulikin eteeni. Painin asian kanssa, mutta lopulta pystyin luopumaan niistä ilmaiseksi. Tuntui, että kaikkien taloudellisesti ikävien menetyksien keskellä Jumala puhutteli minua eri tavoin siitä, miten suhtaudun rahaan, lähimmäisiini.

Olisiko ollut oikein, jos olisin myynyt auton jollekin toiselle ja toinen olisi joutunut kohtaamaan saman ongelman ja joutunut mahdollisesti isoon taloudelliseen pulaan? Pitääkö minun aina rukoilla itselleni voittoa toisen kustannuksella? Voinko iloita, jos toinen saakin vaikkapa taloudellisen hyödyn minun kustannuksella? Paavali kirjoittaa “Ei, te itse teette vääryyttä ja riistätte muilta, jopa omilta veljiltänne.” 1. kor. 6:8‬ En saa käyttää lähimmäistäni omaksi hyödykseni enkä riistää häneltä. ‭“»Kaikki on minulle luvallista» – mutta kaikki ei ole hyödyksi.»Kaikki on minulle luvallista» – mutta en saa antaa minkään hallita itseäni.”1 kor. 6:12.  En saa minkään talouden tai vääristyneen ihmissuhteen hallita elämääni. Raamattu puhuu rahan ahneudesta epäjumalan palvelemisena. Kol 3:5. Kaikenlainen itselle tavaran, elämysten, nautinnon hankkimista itselle pitää punnita Jumalan edessä. Erityisesti tätä haluan pohtia omalla kohdalla. Mikä hallitsee elämääni, jos se on muu kuin Jumala niin haluan luovuttaa sen Jumalalle ja tunnustaa hänen hallintansa elämässäni. “Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” 1 kor. 6:19-20‬. Tämä koskee myös talouttani.‭

Mika M

Ps. 31

Tuntuu, että yksinäisyys on yksi suurimpia kirouksia Suomessa. On yksinäisiä nuoria, keski-ikäisiä vanhoja. Tilastojen mukaan Suomessa asuu 46 % yksin. Mitä kaikkea yksinäisyys tuokaan ihmiselle, sitä kaikkea ei voi tässä yksiselitteisesti luetella. Psalmin sanat “Minut on unohdettu kuin olisin kuollut, minut on hylätty kuin särkynyt ruukku” Psalmit‬ ‭31:13‬ tuovat mieleen yksinäisen ihmisen kokemuksen. Hän voi ihminen, joka uskoo Jumalaan. Miten Jumalan lapsi voi kokea itsensä yksinäiseksi? Psalmin kirjoittaja kuitenkin kuvaa sellaista olotilaa. Se on kokemus, jota ei voi selittää pois jollakin valmiilla vastauksella. Psalmin kirjoittaja kertoo uskostaan ja rukoilee ettei Jumala hylkäisi häntä. Hän julistaa Jumalalle rukouksessa uskoaan: “Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.” Psalmit‬ ‭31:4‬ ‭Hän kertoo luottamuksestaan monin eri tavoin, kertoo hurskaasta elämästään, iloitsee ja riemuitsee.

Kuitenkin hän on hädässä, loppuun uupunut. Hän murehtii syntisyytensä tähden, synnin taakka on uuvuttanut hänet. Kuinka moni meistä uupuu vaativan työn takia, olen itsekin uupunut, mutta en onneksi loppuun asti. Olen nähnyt loppuun asti uupuneen ihmisen, joka ei jaksanut edes nousta ylös sängystä, vaikka oli muutamaa viikkoa aikaisemmin juossut päivittäin kymmeniä kilometrejä. Hänen rikkomuksensa oli ettei ollut huolehtinut itsestään, hän oli uhrannut kaiken elämänsä työlle. Jumala on pitänyt hänestä kuitenkin huolta, hän on päässyt läheisten tuen, lääkkeiden ja terapian voimalla liikkeelle. Hän on saanut olla monien uupuneiden tukena niillä voimilla, mitä hänellä on jäljellä. Tämä on ollut itselle muistutus, että teen väärin, jos en huolehdi itsestäni. Pitää rakastaa myös itseään. Psalmin kirjoittaja selvisi uupumuksesta, joka johtui rikkomuksesta. Hän sai sulkeutua Jumalan armon syliin. Hän sai todeta, sinä kuulit rukoukseni, kun huusin sinua avuksi Ps. 31:23. Hän voi toivottaa sinulle, joka olet yksinäinen uupunut: “Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!” Psalmi‬ ‭31:25‬ ‭‬

1. Kor. 5

Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille antaneet anteeksi. Jumala haluaa meidän tunnustavan syntisyytemme, eikä elää ylpeästi. “Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan?” 1. kor. 5:6‬ ‭Jumalan rakkaus kohdistuu niihin, jotka tunnustavat hänelle. Joka tunnustaa synnin ja hylkää se, saa armon. “Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.” 1. korinttilaisille‬ ‭5:7-8‬ ‭Voimme juhlia anteeksisaamista, voimme iloita siitä, että syntimme on kannettu ristille. Vilpittömyys on elämää, jossa emme peittele syntisyyttämme Jumalan edessä, vaan tunnustamme sen. Totuudessa eläminen on vapauttavaa, koska tiedämme saaneeni kaiken anteeksi. Ansiomme ei ole elämässämme, vaan Kristuksen elämässä meissä.

Mika M

Ps. 30

Tässä lyhyessä psalmissa kirjoittaja käy läpi elämän syvimpiä epätoivon hetkiä ja taas ilon hetkiä, hetket vaihtelevat äärettömästä epätoivosta toivoon, rauhasta rauhattomuuteen, surusta iloon, ilosta suruun. Viimeisenä jää kuitenkin ilo ja ylistys. Psalmi tuntuu kertovan elämään liittyvistä tunteista, jotka vaihtelevat eri tilanteissa. Uudessa testamentissa kehotetaankin iloitsemaan iloitsevien kanssa ja suremaan surevien kanssa. Tämä tulisi toteutua meidän kristittyjen kesken seurakunnassa, sitä tuntuu erityisesti tapahtuvan pienryhmissä. Hätäännyksen keskellä voin saada tukea toisista. Niissä on tilaa ja aikaa henkilökohtaisten asioiden kohtaamiselle, ne tukevat yhteisiä kokoontumisia, joissa voimme yhdessä laulaa ylistystä Jumalalle, rukoilla yhdessä ja saada yhdessä opetusta. Saamme yhdessä vahvistusta uskoomme toisistamme eri muodoissa. Kun kohtaamme Jumalan hyvyyttä ja apua, surua ja iloa, voimme jakaa toisillemme sitä. Yhdessä voimme päätyä kaiken jälkeen tai keskellä jakamisen iloon, toisten taakkojen kantamisen iloon. Rohkaisen sinua tulemaan mukaan johonkin pienryhmään sekä yhteisiin jumalanpalveluksiin.

1. Kor. 4

Ihmissuhteet joutuvat aina koetukselle, kestäviä ihmissuhteita on vaikeaa rakentaa. Niiden ylläpitäminen vaatii työtä. Alkuseurakunnassakaan ei vältytty repiviltä riidoilta. Etäisyys luo usein myös väärinkäsityksiä. Paavali joutui kokemaan asemansa kyseenalaistusta perustamaltaan korintin seurakunnalta. Korintin seurakunnasta nousi arvostelijoita häntä vastaan. Seurakuntalaiset olivat myös nousseet toisiaan vastaan. Hänestä liikkui ehkä juorujakin. Juoruilu on yksi pahimmista ihmisten välejä rikkovia asioita. Paavali joutui perustelemaan asemaansa korinttilaisille. Juoruihin hän vastasi yksinkertaisesti näin: ”minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.” 1. korinttilaisille‬ ‭4:4-5‬ Paavali ei lähtenyt korjaamaan juoruja, vaan korosti Jumalan olevan hänen tuomarinsa.

Oman asemansa hän perusteli sillä, että se on tullut Jumalalta lahjana. Se ei ole tullut ansiona.“Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?” 1 korinttilaisille‬ ‭4:7‬ ‭Joskus voi tulla tilanteita, että joudumme puuttumaan toisen käytökseen tai jopa juoruamiseen. Paavalin lähtökohta ojentamiselle oli rakkaus, “en kirjoita tätä tuottaakseni teille häpeää vaan ojentaakseni teitä kuin rakkaita lapsiani.” 1. kor. 4:14‬. Herra varjelkoon meitä kaikenlaiselta seurakuntaan repiviltä riidoilta ja juoruilulta. Anna anteeksi meidän tekomme, jos olemme sellaiseen syyllistyneet. Tuomme syntimme sinulle ja kiitos, että annat anteeksi Jeesus Kristus.

Mika M