Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 48

Ilm. 18

Tänään mietin “Mietinkö/kerronko enemmän Jumalan armosta vai rangaistuksesta?”

Koko viikon ajan ilmestyskirjan luvut ovat liikkuneet aiheessa “Jumala rankaisee”. Ja samoin koko viikon ajan minua on vaivannut ristiriita armollisesta ja rakastavasta Jumalasta kertoviin raamatunkohtiin nähden. 

Ainoa näkökulma jonka osaan sanoa on oikeudenmukaisuus. Jumala on armollinen, paljon enemmän kuin koskaan osaamme kuvitella tai saamme tietää. Mutta Jumala on myös oikeudenmukainen ja tämän viikon Ilmestyskirjan kohdat ovat kuvanneet paljolti niitä rangaistuksia mikä syntyy siitä jos emme kadu, emme nöyrry, emme käänny Jumalan puoleen ja aiheutamme pahaa toisillemme ja maailmalle jossa elämämme.

Moni, myös minä, on kiitollisia siitä mistä Jumala on meidät pelastanut armostaan menneisyydessä. Mutta kuinka usein mietimme/kiitämme Jumalaa siitä mistä Hän pelastaa meidän tulevaisuudessa?

Helposti kuitenkin ajatukset menevät siihen että Jumala rankaisee minua/lähimmäisiäni/kansaani/koko maailmaa synneistä ja niistä aiheutuneista seurauksista. Tämä halvaannuttaa elämistä kun oikein tekemisen/ajattelun kanssa päätöksenteko menee vaikeaksi. Miten tehdä oikein? Miten elää oikein?

Tämän päivän psalmissa sanotaan “me kerromme temppelissäsi armollisista teoistasi”. Olisiko hyvä että tulevaisuuden tuomion sijaan keskittyisin tulevaisuuden armoon. Muistelisin Jumalan armollisia tekoja menneessä ja luottaisin että Jumala on armollinen myös tulevaisuudessa. Eikö tällaisesta olisi helpompi kertoa myös muille sen sijaan että uhkailee seurauksien tuomilla kauhuilla. Eikös meidän pitänyt olla kristittyinä valo kansojen joukossa?

Mietitkö/kerrotko enemmän Jumalan armosta vai rangaistuksesta?     

Siunausta kesääsi,

Tomppa

Ps. 47

Ilm. 17

Tänään mietin “mitä ylistys minulle merkitsee?”

Tämän päivän psalmissa tulee vastaan tuo termi “ylistys”, sitä oli minun aikanaan vaikea ymmärtää kun tulin uskoon. Ja kun tässä sitä pohdin niin näyttäisi olevan hyväksi pysähtyä tuon termin määrittelyyn ehkä useamminkin näin varttuneena kristittynä 🙂

Vastaparin tämän päivän psalmille tarjoaa päivän ilmestyskirjan luku joka on niin vaikeatulkintainen että siinä erikseen mainitaan että “tässä tarvitaan ymmärrystä ja viisautta”.

Minulle ylistäminen on rukouksen alalaji. Se voi olla yksittäinen lause: kiitos Jeesus … Tai sitten se voi olla hengellisen laulun kuuntelemista tai siihen osallistumista. Tai sitten se voi olla vain hetkeen pysähtymistä. Jakaa hiljaisuudessa tai musiikin taustoittaman kiitollisia tunteitaan Jumalalle. Yhdessä toisen kanssa tai yksinään. 

Elämään liittyy hallinnan tarve ellei jopa pakko. Pitäisi olla ymmärrystä ja viisautta hallita itseään, muita, tulevaisuuttaan, kansakuntia jne. lista on loputon. Ja mitä pidemmälle tulevaisuuteen tähyää, niin sitä enemmän unohtaa tämän hetken, ne toiset ihmiset jotka ovat tässä hetkessä lähellä. Ylistys auttaa irrottautumaan tuosta hallinnan liiallisesta tarpeesta. Muistuttaa Jumalasta joka todella hallitsee. Antaa mahdollisuuden pohtia mistä olla kiitollinen tässä ja nyt. Ja näiden edellä mainittujen kautta antaa tolkun omalle hallinnan tarpeilleen.

Mitä ylistys sinulle merkitsee?

Tomppa

Ps. 46

Ilm. 16

Tänään mietin kysymystä: “Mitä teen kun luottamus Jumalaan horjuu?”

Kovinkaan paljoa ei tarvitse uutisia lukea jotta voisi tehdä listan kaikista asioista jotka uhkaavat itseäni suoraan (esim. sairaudet) tai välillisesti (sodat, luonnon tuhoaminen jne.)

Uutisten pohdinta ei ole juurikaan auttanut ahdistuksessa, joka on niitä lukemalla syntynyt. On tietysti hyvä löytää positiivisia näkökulmia: että sairauksiin hoitokeinoja on olemassa/tulossa, löytää uutisista asioita joilla voi itse vaikuttaa omaan ja muiden hyvinvointiin jne. Mutta onko se osa ihmisyyttä, että suurimman osan aikaa tälläinen pohdinta on vienyt synkkyyteen/epätoivoon ja pois tästä hetkestä.

Raamatusta löytyy tämän päivän psalmin kaltaisia kannustavia lukuja, jotka auttavat ahdistukseen. Vastaavasti sieltä löytyy myös tämän päivän ilmestyskirjan kaltaisia kohtia jotka yhdistettynä tämän ajan uutisiin lisäävät ahdistusta.

Kun mieli on ahdistunut, niin on luonnollista että luottamus vähenee. Siksi yhdessä rukoileminen ja rukouksen pyytäminen on tärkeää. Kun itse olen ahdistunut pitkäaikaisten sairauksien kanssa, niin on ollut lohduttavaa tietää että ihmiset rukoilevat puolestani. Samalla tavalla minua on auttanut, kun olen jonkun kanssa rukoillut ja hän on sanoillaan osoittanut uskoa paranemiseen silloinkin kun minulla usko siihen ei riitä.

Luottamus voi välillä kadota, mutta Jumala ei katoa koskaan. Siihen on hyvä luottaa 🙂

Mitä teet kun luottamus Jumalaan horjuu?

Tomppa