Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 37

Joosefin tarina on koskettava. Jumala puhui Joosefille unien kautta, mutta Joosef toi unet perheensä tietoon varsin epäkypsällä tavalla. Jännitteitä täynnä olevan perheen tilanne meni vain huonompaan suuntaan ja veljet myivät Joosefin orjaksi Egyptiin. Jumala oli kuitenkin Joosefin kanssa vaikeina vuosina Egyptissä ja käänsi kaikki lopulta siunaukseksi niin Joosefin perheelle, suvulle ja lopulta koko kansalle. 

Matt. 8

Jos vuorisaarna on huikea opetuspaketti, niin seuraavat kolme lukua ovat melkoinen paketti Jeesuksen voimatekoja. Tämän päivän luvun jakeessa 17 viitataan Jesajan kirjan lupaukseen: Hän kantoi meidän tautimme, otti taakakseen meidän sairautemme. Tämä jae antaa tärkeän näkökulman tai pohjan kaikille parantumisille: ne ovat osa Jeesuksen ristinkuoleman merkitystä. Parantumisten kohdalla joudumme toteamaan saman kuin edellisen luvun rukousvastausten kohdalla: aina emme saa haluamaamme vastausta. Meidän on tyytyminen siihen, että Jumalan valtakunta on jo keskellämme ja ei sittenkään vielä täytenä.  Emme ymmärrä kaikkea, mutta tehtävämme on rukoilla Jeesuksen ristin perustalta sairauksien ja kaikkien muidenkin tarpeitten puolesta.

Epäilemättä parantumisiin liittyy usko. Meillä on sama tilanne kuin opetuslapsilla myrskyssä, 8:23-27. Unohdamme hädän keskellä sen, kuka ja millainen Jeesus on. Jeesus sanoi, että opetuslapset olivat vähäuskoisia tuossa tilanteessa. Tuo sana voidaan kääntää myös lyhytuskoiseksi. Tarvitsemme yhä uudelleen muistutuksia siitä, miten hyvä ja armollinen Jeesus on. Kyse ei ole siitä, millaisia rukoilijoita me olemme, vaan siitä, millaista Jeesusta me rukoilemme.

Jeesuksen sanat älkää pelätkö voivat tuntua joskus vaativilta. Olen kuullut, että heprean kielessä noilla sanoilla on hieman erilainen vivahde. Sanat voitaisiin kääntää niin, että sinun ei tarvitse pelätä. Silloin kun saamme välähdyksiä siitä, millainen Jeesus todella on, niin meidän ei tarvitse pelätä.

Mika

1. Moos. 36

Matt. 7

Edellisessä luvussa Jeesus opetti Isä meidän rukouksen. Tässä luvussa Jeesus opettaa rukouksesta käyttämällä toistoa. Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.  Jeesus sanoi saman asian kuusi kertaa ikäänkuin vakuuttaen sitä, että Isä haluaa meidän pyytävän asioita Häneltä.

Jeesus puhui rukouksesta todella rohkaisevasti. Hän jatkoi sanomalla, että taivaallinen Isä antaa omilleen hyvää, kun he sitä häneltä pyytävät. Oma kokemuksemme saa meidät välillä epäilemään tätä. Rukousvastaukset tuntuvat viipyvän ja asiat menevän välillä huonompaan suuntaan. Olen huomannut, että KohtaamisPaikan kokoontumisissa pienetkin kertomukset rukousvastauksista tai Jumalan huolenpidosta rohkaisevat kerta toisensa jälkeen. Tässä huomaan, että seurakunnan keskellä säilytän paremmin näköalan taivaallisesta Isästä, joka todella huolehtii meistä ja vastaa rukouksiimme. Usein suurin rukousvastaus liittyy siihen, että tajuan tuoreella tavalla Jeesuksen näkevän tilanteeni ja olevan siinä mukana. 

Vuorisaarna loppuu vertaukseen kahdesta rakentajasta. Tämä vertaus puhuu minulle siitä, että me kaikki joudumme joskus myrskyn keskelle. Jeesuksen varaan, kalliolle, rakentaminen antaa lujan pohjan kohdata kaikki vaiheet. Tulemme näkemään, että Jumala pitää omistaan huolta ja vie meidät lopulta perille iankaikkiseen elämään. 

Mika

1. Moos. 35

Matt. 6

Keskityn tämän rikassisältöisen luvun loppuosaan. Otsikko jakeille 25-34 on Jumalan huolenpito. Siinä toistuu useasti sana huolehtia. Huolehtiminen syö voimavaroja ja iloa elämästä. Jeesus puhui siitä, miten voisin huolehtia vähemmän. Vaikka näissä jakeissa puhutaan ruuasta ja vaatteista, niin Jeesuksen opettamat periaatteet liittyvät laajemminkin elämäämme.

Mitä Jeesus ei tarkoittanut sanoessaan, että älkää huolehtiko? 

Että tulevaisuutta ei saisi ajatella tai siihen varautua. Tulevaisuutta on tarpeellista miettiä esim. siinä mielessä, että tulevaa on hyvä suunnitella. Stressiä on vähemmän kun tekimisiään jäsentelee. 

Ettei pitäisi nähdä vaivaa. Jeesus puhui linnuista, jotka eivät kylvä ja kokoa varastoon. Mutta ne näkevät paljon vaivaa kootessaan ravintoa. Eli joutilaisuus ei ole seuraus siitä, että ei tarvitse huolehtia.

Etteikö meillä olisi vaikeuksia ja huolenaiheita. Jeesuksella itsellään riitti huolenaiheita jatkuvasti: ystävä kuoli, toinen petti, oli väärinymmärretty, hänet yritettiin saada jatkuvasti sanoistaan kiinni ja lopulta oli taju siitä, että hän tulee kärsimään ja kuolemaan. Mutta siitä huolimatta hän ei huolehtinut tulevasta.

Mikä auttaa, että huolehtisin vähemmän? Tärkeintä on laittaa prioriteetit paikalleen. Ensin tulee etsiä Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu annetaan sen mukana. Jeesus oli itse esimerkki siitä, miten Hän käytti paljon aikaa rukoilemiseen, Isän tahdon etsimiseen. Silloin kun Jeesus ja Jumalan valtakunta ovat keskiössä, niin muutkin asiat löytävät oman paikkansa.

Mika