Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 37

Luuk. 10

Hesekielin profetia kuolleista luista on hyvin puhutteleva. Ensinnäkin siitä tulee mieleen luomiskertomus, jossa mm. todetaan, että ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu” (1. Moos. 2:7, vanha käännös, KR 1938). Jumala luo ja ylläpitää yksittäisen ihmisen ja koko ihmiskunnan elämää. Jos hän ottaa henkensä pois, elämää ei ole. Toiseksi profetiasta tulee mieleen Jeesuksen antama hengellinen elämä (Ef. 2:4-5): ”Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Jeesuksen kanssa. Armosta meidät on pelastettu.” Kolmanneksi profetiasta tulee mieleen Pyhä Henki, joka ylläpitää Jeesuksen lunastamaa elämää meissä (Joh 14:16): ”Minä (Jeesus) käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.”

Jos elämän ihmettä miettii Jumalan kolminaisuuden näkökulmasta, niin Isä on Luoja, Poika on Lunastaja ja Pyhä Henki on Eläväksi tekijä. En ole tätä todellakaan itse keksinyt, mutta muistan, kun tämän jaottelun kuulin ensimmäisen kerran. Se puhutteli ja ainakin itselleni selkeytti kolmiyhteisen Jumalan eri persoonien rooleja.

Kiitos, Isä, elämästä! Kiitos, Poika, lunastuksesta! Kiitos, Pyhä Henki, eläväksi tekemisestä!

Pekka

Hes. 36

Luuk. 9

Hesekiel toimi ja profetoi Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana noin vuosina 570-590 eKr. Pakkosiirtolaisuus päättyi, kun vallan vaihduttua Persian kuningas Kyyros vuonna 538 eKr. kuulutti (2. Aik. 36:22-23, Esra 1:1-2): ”[–] Herra, taivaan Jumala [–] on nyt käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Juudan Jerusalemiin. Kaikkien teidän, jotka kuulutte hänen kansaansa, tulee lähteä Juudan Jerusalemiin rakentamaan, Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Olkoon teidän Jumalanne teidän kanssanne! Herra on Jumala, jonka asuinsija on Jerusalem.”

Kun Hesekiel luvussa 36 profetoi siitä, että Jumala tuo israelilaiset omaan maahansa vieraiden kansojen keskeltä (jae 24), niin hän tuskin puhuu em. pakkosiirtolaisuudesta paluusta. Kyse on todennäköisesti kauempana tulevaisuudessa olevasta asiasta. Voisi ehkä ajatella, että kyse voisi olla vuonna 1948 uudelleen perustetusta Israelin valtiosta, jonne juutalaiset alkoivat palata eri maista ympäri maailmaa. Voisi ehkä edelleen ajatella, ettei profetia ole vielä täysin toteutunut, koska ei voitane laajasti ja yleisesti todeta, että Herra olisi antanut heille uuden sydämen ja uuden hengen (jae 26). Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Israel on uskonnollisesti varsin moninainen maa, ja messiaanisten juutalaisten osuus ei ole kovin suuri.

Tänään voisi esimerkiksi rukoilla, että Jeesus tulee antamaan uuden sydämen ja uuden hengen mahdollisimman monille israelilaisille ja että Jumalan valtakunta leviää myös Israelissa. Uutta sydäntä ja uutta henkeä voisi tänäänkin rukoilla myös itselleen, koska niin helposti ajatukset ja teot lähtevät vaeltamaan väärän suuntaan (vrt. esimerkiksi Room. 7:21-8:16).

Pekka

Hes. 35

Luuk. 8

Ymmärrän biologiasta ja maanviljelystä hyvin vähän. Täytyy tunnustaa, etteivät ne ole minua elämäni aikana kovin paljon edes kiinnostaneet, vaikka lapsuuden perheessäni ns. sosiaalistuin agraariyhteiskunnan työkulttuuriin, jossa lasten täytyi osallistua mm. perunan istutukseen, kasvimaan kitkemiseen, perunannostoon sekä puutarha- ja metsämarjojen poimintaan. Kaikkien näiden asioiden tekemistä olen kuitenkin jatkanut koko elämäni ajan, mutta en voi sanoa, että olisin erityisen innostunut niistä. Ymmärrän, että ne ovat todella tärkeitä asioita, mutta minulle ne ovat jostain syystä kuitenkin enemmän ns. pakkopullaa.

Hyvin vajavaisella ymmärrykselläni yritin pohtia kylväjävertausta (Luuk. 8:4-15), jossa Jeesus puhuu mm. siemenestä, kylvämisestä, maaperästä, tallautumisesta, taivaan linnuista, kuivuudesta, kosteudesta, ohdakkeista (rikkakasveista) ja hyvän maan tuottamasta satakertaisesta sadosta. Minulle tämä puhuu ennen kaikkea siitä, että siemenen kylvämisen ja sadon korjaamisen välillä todella moni asia voi epäonnistua, minkä vuoksi satoa ei ole lopulta korjattavana. Tärkeä on myös näkökulma, että täydellinen onnistuminen voi johtaa satakertaiseen satoon. Voisi ehkä ajatella niin, että Jumala tekee tämän hyvyydessään mahdolliseksi sen vuoksi, että epäonnistumisten aiheuttamat menetykset voidaan korjata ja korvata.

Ehkä minun olisi hyvä olla kiinnostuneempi kasvun ihmeestä niin luonnossa kuin hengellisestikin. Kummassakin on kyse ymmärtääkseni Jumalan ihmeellisestä työstä ja vaikutuksesta. Oma roolini olisi varmistaa, että kasvulle on mahdollisimman hyvät edellytykset siltä osin kuin voin asioihin vaikuttaa.

Erityisesti nyt kriisiaikoina olisi hyvä rukoilla, että säät ja olosuhteet olisivat suotuisat hyvän sadon saamiseksi. On se varmasti tärkeää muulloinkin, mutta hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden keskellä helposti unohtuu, kuinka riippuvaisia olemme siitä, että Jumalan luoma luonto tuottaa meille ravintoa. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että olisimme valmiita vastaanottamaan runsasta ja ravitsevaa hengellistä ravintoa, ja siten saisimme kasvaa ja vahvistua uskossamme Jeesukseen.

Pekka