Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 13

Tässä luvussa profeetta Hesekiel puhuu valheprofeettoja vastaan. He julistivat rauhaa ja sitoivat kansalaisia johonkin sellaiseen, mikä tuotti joillekin kuoleman. Kaikki heidän viestinsä oli valhetta ja jumalatonta ihmistä rohkaisevaa, mutta varmaan miellyttävämpää kuunnella kuin julistus kaiken tuhosta tai kansan syntisyydestä.  Miten tärkeää onkaan erottaa Jumalan puhe kaikesta hälystä ja suoranaisesta valheesta. Tätä meidän aikaa olen kuullut sanottavan totuuden jälkeiseksi ajaksi. En tiedä, mitä kaikkea sillä tarkoitetaan, mutta toisin päin käännettynä voisi aikamme suoraan nimetä valheen ajaksi. Jeesus sanoi olevansa Totuus – pitäydytään hänessä.

2. Kor. 13

Tätä kirjeen viimeistä lukua lukiessa pohdin jälleen kerran, kuinka ihmeellistä on evankeliumin asettuminen vanhan kulttuurin sisään. Kun Paavali oli julistanut evankeliumia Korintissa, siellä oli ollut omat lait, periaatteet, moraali ja monenlainen sählinki, mihin vain lihallinen ihmisluonto pystyy. Paavali olisi voinut kaiken nähtyään kääntyä 180 astetta ja todeta, antaa olla, mahdoton tehtävä. Mutta niin vain oli alkanut evankeliumi vaikuttaa. Paavali siunasi korinttilaisia kirjeensä lopuksi. Otetaan tämä tänä Pyhän kolminaisuuden päivänä meillekin: Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus, Pyhän Hengen osallisuus (=yhteys) olkoon teidän kanssanne (13).

Pirkko

Hes. 12

Olipa vaikuttava luku. Hesekielen ennustuksia vähäteltiin, ajateltiin, että profeetta puhuu kaukaisista asioista. Ihan sama analogia kuin Jeesuksen toisen tulemisen suhteen, on pilkkapuhetta esim. eipä ole tullut vaikka lupasi. Ihmismieli pyrkii mitätöimään Jumalan ilmoitusta. Luvun lopussa on vahva lause: ”Jokainen sana, jonka minä puhun, toteutuu, sanoo Herra, Herra.”

2. Kor. 12

Paavalin puolustautuminen jatkuu. Nyt hän kertoo ilmestyksistään, joita muka hänen tuntemansa mies oli nähnyt. Itsestäänhän hän kertoo. Silti hän ei halunnut kerskata näystä vaan heikkoudestaan. Kaiken luulottelun kitkemiseksi Paavali oli ollut tämän seurakunnan kohdalla tarkka, ettei seurakunta elättänyt Paavalia (15). Ehkä korinttilaiset olivat omassa kulttuurissaan nähneet manipulointia, hyödyn tavoittelua, jopa riistoa niin, että epäilys Paavaliakin kohtaan oli syntynyt. Tämä seurakunta ei ollut kyllin kypsä vielä taloudelliseen työyhteyteen. Eikä Tituskaan Korintissa ollessaan pyrkinyt hyötymään seurakunnasta (18). Viisasta toimintaa.

Jos Paavali olisi valittanut heikkoudestaan tai kokemistaan vääryyksistä, se olisi voitu tulkita säälin ja rahan tavoittelemiseksi. Heikkoudesta kerskaaminen, niin kuin Paavali teki, voisi ajatella vievän pohjan hyötymiseen liittyvältä luulottelulta. Rakkaudellinen asenne ei manipuloi eikä pyöritä.

Pirkko

Hes. 11

Luvun lopussa todetaan: ”Minä kerroin pakkosiirtolaisille kaiken, mitä Herra oli minulle näyttänyt”. Tässä on yksi todentuma Hesekielen saamien näkyjen tarkoituksesta. Kuulijoiden on täytynyt ymmärtää Jumalan suuruutta, kun profeetta on kertonut näyistään. Pakkosiirtolaiset olivat jo eläneet todeksi, miten näyt ja ennustetut asiat Jerusalemin tuhosta ja pakkosiirtolaisuudesta olivat toteutuneet. Näyt vahvistivat Hesekielen asemaa tehtävässään, näin uskon.

2. Kor. 11

Paavali joutuu tässä luvussa puolustamaan korinttilaisille toimintaansa ja kutsumustaan. Paavali päätyy listaamaan kirjeeseen monenlaiset vaarat ja uhat, joita hän on työssään kokenut. Paavalin kutsun on täytynyt olla hänelle itselleen hyvin vahva ja selkeä. Arvelen, että muutoin ensimmäisen ruoskinnan jälkeen viimeistään, olisi ollut hyvä syy heittää homma sikseen. Kunpa kukaan Sanan opettaja, julistaja tai johtaja ei jäisi yksin milloinkaan tai ainakaan silloin, jos on jonkinlaista vääntöä tai säätöä seurakunnassa. Kenen puolesta tänään voisimme rukoilla tai lähettää vaikka viestin, että tukena ollaan?

Pirkko