Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 5

Matt. 26

”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.” (Matt. 26:41).

Miten tosia nämä Jeesuksen sanat ovatkaan! Ymmärtääkseni ainakin Paavali omalla kohdallaan joutui myöntämään Jeesuksen sanojen totuuden (vrt. Room. 7:21-25). Niin joudun itsekin myöntämään. Ei siinä muu auta. Elämme syntiin langenneessa maailmassa ja olemme syntisiä ihmisiä. Luonnostaan emme elä Jumalan tahdon mukaista elämää. 

Mitä sitten on valvominen ja rukoileminen? Ei sen kai pitäisi olla kovin vaikeaa: Jumalan sanan lukemista ja tutkimista, rukousta, seurakuntayhteyttä, ehtoollisella käyntiä, elämän ympäröimistä hengellistä minääni ruokkivilla ja vahvistavilla asioilla. Yritetään muistaa nämä, kun maalliset asiat alkavat houkuttaa.

Pekka

2. Moos. 4

“Mooses sanoi: »Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu.»” 2. Moos.‬ ‭4:13‬ ‭Jumalan kutsuun ei ole helppo vastata, esitämme aivan samanlaisia vastalauseita kuin Mooses. Mooses tuntui tyytyväiseltä lammasten paimenelta tai sitten hän oli vain tottunut osaansa. Muistan kuulleeni opetuksen, jossa selitettiin Mooseksen paimentamissanaa näin: Mooses vain katsoi ja taas katsoi lampaita. Elämä oli ollut 40 vuotta pysähdyksissä. Mooses, joka oli kerran uskonut kutsuunsa olla kansan pelastaja ja oli toiminut sen mukaan. Apt 7:25. Kaikki oli mennytkin pieleen, häneen ei uskottu, eikä hän 40 vuoden jälkeen uskonut enää itsekään kutsuunsa. Pitikö hänen vain käydä tämä kokemus läpi, jotta ymmärtäisi oman heikkoutensa?

Nyt Jumala itse ilmestyy hänelle ja antaa kutsun lähteä liikkeelle. Jumalalla on omat aikataulunsa ja suunnitelma, jossa saamme olla. Ehkä sinunkin on pitänyt vain pysähtyä ja olla. Kutsu on voimassa sinunkin kohdalla, jokainen meistä on kutsuttu olemaan siinä paikalla, jossa nyt olemme. Tärkeintä on kuulla kutsu ja vaikka vastustelemme, niin kuitenkin lähteä liikkeelle tai jäädä olemaan ja odottaa. Mooseksen piti 40 vuotta olla palatsissa, jossa sai aikansa parhaan koulutuksen. Hänen piti kuitenkin mennä erämaahan kunnes oli hetki, jossa hän vain katsoi lampaita päivästä toiseen. Tähän tylsyyden hetkeen tuli Jumalan kutsu, ehkä Mooses oli silloin valmis kuuntelemaan ja turvaamaan yksinomaan Jumalan antamaan voimaan. Mooseksen tuli käydä tämä koulu pystyäkseen johtamaan, hän ei ollut yhtään vähemmän Jumalan suunnitelmassa palatsissa tai paimentaessaan lampaita. Missä sinä olet? Olet siellä missä Jumala on suunnitellut sinun olevan, uskon niin ainakin omalla kohdallani. Kullakin meillä on oma erityinen kutsunsa Jumalalta. Jumala kutsuu meitä toisinaan olemaan ja toisinaan lähtemään liikkeelle. Voit uskoa ettei hän kutsumistaan kadu, saat kyllä voiman tehdä sen mitä Jumala haluaa sinun tekevän. Kukin palvelkoon kutsumuksessaan sen voiman mukaan mikä on annettu. Ole rohkea olemaan tai lähtemään liikkeelle. Jumala on kanssasi.

Matt. 25

Valvominen on asia, joka tuo itselle mieleen illan ennen nukkumaan menoa. Nukkumaan meno on useimmille lepoon menemistä päivän työn jälkeen. Valvominen on taas sellaista, jossa odottaa nukahtamista tai huonossa tapauksessa voi herätä aamuyöstä valvomaan. Valvominen ei aina ole mukavaa, toisinaan sitä tekee vapaaehtoisesti ja toisinaan pakosta, siinä on kuitenkin ajatuksena valvoa kunnes pääsee lepoon. Tässä raamatun luvussa valvominen puhuu itselle hereillä olosta, sen tiedon muistuttamista itselle, joka pitäisi olla itsestään selvää.

“»Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” Matt 25:13‬. Viisaat morsiusneidot ottivat mukaan varalle öljyä. Viisaiden öljyvalo riitti ylkän tuloon asti. Vanhassa testamentissa ja varsinkin ilmestyskirjassa puhutaan paljon siitä kuinka Jumala on kihlannut seurakuntansa eli meidät itselleen. Olemme rakkaussuhteessa Jumalaan. Odotamme rakkaamme paluuta, rakkaamme odotukseen kuuluu lampun valon öljyn riittäminen loppuun asti. Kun Jeesus puhuu seuraavassa vertauksessa talenteista niin ajattelen tuon vertauksen liittyvän edelliseen. Rakkaamme odottamisen aikana meidän tulee osoittaa rakkautta seurakuntaa kohtaan, joka on Kristuksen ruumis. Siihen liittyy lahjojen käyttö, joka kullekin on armosta annettu. Meidän ei tule väheksyä lahjojamme, vertauksessa talenteista vähiten saaneen ongelma oli lahjan piilottaminen. Onko meillä seurakunnassa ongelmana, että vähiten näkyviin tehtäviin on vaikea saada tekijöitä, koska ne lahjat piilotetaan? Voi olla, että talentilla tarkoitetaan jotakin muuta, mutta itse ajattelen niiden olevan Jumalan meille antamia lahjoja, joilla voimme palvella toisiamme ei pelkästään seurakunnan Jumalan palveluksessa, vaan koko elämällämme. Tekojemme lähde ei saisi olla kuitenkaan syyllisyys tai toistemme syyttely, vaan rakkaus, joka tulee Jumalalta.

Rakkaus ei katso tekojen suuruuteen, vaan toisen tarpeeseen. Jeesus puhuu melko yksinkertaisista asioista, joita voimme lähimmäisillemme tehdä: nälkäisille ruuan antaminen, janoisille juotavan, kodittomille asunnon, sairaiden luona käymisen, alastoman vaatettamisen, vankilassa olevien luona vierailun. Minulle tulee mieleen ne tarpeet, jotka tuntuvat olevan suurimpia meidän yhteiskunnassa Suomessa: yksinäisyys, toisten kuuntelemisen puute, monet henkisesti  rikki olevat ihmiset, jotka tarvitsevat toisen tukea.

Olen tavannut viime aikoina monia, jotka ovat ilman seurakunta yhteyttä. Sitä he ovat joskus sen takia, että heitä on siellä rikottu tai kokevat olevan niin epäonnistuneita, että eivät uskalla tulla seurakunnan jumalanpalvelukseen. Armon evankeliumiin julistaminen heille ja meille syntisyytemme kanssa kamppaileville on alastomuuden häpeästä vaatettamista. Sinä kelpaat Jumalalle hänen ansionsa takia. Mitä voin sanoa ihmisille joka tunnustaa minulle yhä uudestaan saman syntinsä? Enkö voi julistaa hänelle vain sen, mikä minulle julistetaan: Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden syntisi on anteeksiannettu. Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja sen aiheuttamasta häpeästä. Minä tarvitsen säännöllisesti muistutuksen evankeliumista, ristin sovituksesta. Hän on ylösnoussut elävä Jumala, joka rakkaudessaan muistuttaa meitä armostaan joka päivä. Vanhurskaana menen iankaikkiseen elämään, kun pidän kiinni uskosta syntini sovittajaan Kristukseen.

Mika M

2. Moos. 3

Jumala on ilmestynyt ihmisille eri tavoin. Mooseksen ja Jumalan ensi kohtaaminen on mielenkiintoinen. Jumala herättää Mooseksen kiinnostuksen pensaassa, joka palaa, mutta ei kulu pois. Mooses on varmaan nähnyt jo kaukaa tulen ja lähestyy pikku hiljaa pensasta. Vasta lähelle tultuaan Jumala puhuu hänelle ja kutsuu Mooseksen lähtemään liikkeelle. Hän ilmoittaa itsensä nimeksi: minä olen. 2 Moos 3:14. Jumala vetää meitä läheisyyteensä eri tavoin saadakseen meidän huomiomme ja voidakseen ilmaista meille kuka hän on. Hän haluaa meidän oppivan tuntemaan häntä syvemmin, se tapahtuu olemalla hänen läsnäolossaan.

Tuntuu, että Jumala vetää minua lähelleen olemaan, lepoon. Kun Jumala sanoo, että minä olen, niin miksi en vain ole. Maria istui Jeesuksen jalkojen juuressa ja hänestä Jeesus sanoi: Maria on valinnut hyvän osan. Hän oli valinnut olemisen Jeesuksen läsnäolossa. Kaipaan niitä levollisia ja läsnäolon hetkiä oman perheen kanssa, hetkiä, kun vain olimme yhdessä. Muistan kuinka lapset kaipasivat syliä, olla isin tai äidin sylissä. Se riitti. Vanhempana he kaipaat läsnäoloa ja kuuntelua. Miksi emme voisi vain olla Jumalan läsnäolossa, hiljaisuudessa, kuunnellen, mitä hän joka on puhuu meille. Raamatussa puhutaan : minä ilmoitan sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita, joista et tiedä mitään. Jeremian kirja‬ ‭33:3‬ Hän on Jumala, minä olen. Hän kutsuu lepäämään, rauhoittumaan, hänen syliinsä, hänen rakkauden syleilyyn.

Matt. 24

Lohdullista tietää, että kaikki on taivaallisen isämme kädessä. Hän on jo ennakolta kaiken nähnyt tapahtuvaksi. “Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” Matt. 24:35‬ ‭FB92‬‬ Nyt huokaamme murheidemme keskellä ja toisinaan ainakaan omat murheeni eivät ole edes isoja. Hävettää myöntää kuinka paljon murehdin ja pelkään asioita jotka ovat kuitenkin sellaisia, joita edes kaikilla ole. “»Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan?”

‭‭‬ Uskollisuus ja viisaus ovat tärkeitä Jumalalle. Matt. 24:45 Minun tulee olla uskollinen palvelija sekä viisas. Itselle tulee mieleen, että niitä lahjoja, jotka Jumala on minulle on antanut, pitää käyttää uskollisesti sekä viisaasti. Voin käyttää niitä sekä työssäni että vapaa-ajalla, viisautta on käyttää aikaa ja lahjoja harkitusti. Liiallinen itsensä ja toisten kuormittaminen työnteolla ei ole oikein. Seurakunnassa voimme palvella toisiamme lahjoilla, jotka Jumala on antanut. Uskon, että voin palvella myös työssäni niillä lahjoilla, jotka Jumala on minulle antanut. Voin ainakin osoittaa lähimmäisen rakkautta teoillani. Viisaudesta tulee mieleen Jumala, joka on viisauden lähde. Hän antaa viisautta, kaikkeen mitä teemme kun nojaamme häneen.

Mika M