Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 36

Matt. 7

Edellisessä luvussa Jeesus opetti Isä meidän rukouksen. Tässä luvussa Jeesus opettaa rukouksesta käyttämällä toistoa. Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.  Jeesus sanoi saman asian kuusi kertaa ikäänkuin vakuuttaen sitä, että Isä haluaa meidän pyytävän asioita Häneltä.

Jeesus puhui rukouksesta todella rohkaisevasti. Hän jatkoi sanomalla, että taivaallinen Isä antaa omilleen hyvää, kun he sitä häneltä pyytävät. Oma kokemuksemme saa meidät välillä epäilemään tätä. Rukousvastaukset tuntuvat viipyvän ja asiat menevän välillä huonompaan suuntaan. Olen huomannut, että KohtaamisPaikan kokoontumisissa pienetkin kertomukset rukousvastauksista tai Jumalan huolenpidosta rohkaisevat kerta toisensa jälkeen. Tässä huomaan, että seurakunnan keskellä säilytän paremmin näköalan taivaallisesta Isästä, joka todella huolehtii meistä ja vastaa rukouksiimme. Usein suurin rukousvastaus liittyy siihen, että tajuan tuoreella tavalla Jeesuksen näkevän tilanteeni ja olevan siinä mukana. 

Vuorisaarna loppuu vertaukseen kahdesta rakentajasta. Tämä vertaus puhuu minulle siitä, että me kaikki joudumme joskus myrskyn keskelle. Jeesuksen varaan, kalliolle, rakentaminen antaa lujan pohjan kohdata kaikki vaiheet. Tulemme näkemään, että Jumala pitää omistaan huolta ja vie meidät lopulta perille iankaikkiseen elämään. 

Mika

1. Moos. 35

Matt. 6

Keskityn tämän rikassisältöisen luvun loppuosaan. Otsikko jakeille 25-34 on Jumalan huolenpito. Siinä toistuu useasti sana huolehtia. Huolehtiminen syö voimavaroja ja iloa elämästä. Jeesus puhui siitä, miten voisin huolehtia vähemmän. Vaikka näissä jakeissa puhutaan ruuasta ja vaatteista, niin Jeesuksen opettamat periaatteet liittyvät laajemminkin elämäämme.

Mitä Jeesus ei tarkoittanut sanoessaan, että älkää huolehtiko? 

Että tulevaisuutta ei saisi ajatella tai siihen varautua. Tulevaisuutta on tarpeellista miettiä esim. siinä mielessä, että tulevaa on hyvä suunnitella. Stressiä on vähemmän kun tekimisiään jäsentelee. 

Ettei pitäisi nähdä vaivaa. Jeesus puhui linnuista, jotka eivät kylvä ja kokoa varastoon. Mutta ne näkevät paljon vaivaa kootessaan ravintoa. Eli joutilaisuus ei ole seuraus siitä, että ei tarvitse huolehtia.

Etteikö meillä olisi vaikeuksia ja huolenaiheita. Jeesuksella itsellään riitti huolenaiheita jatkuvasti: ystävä kuoli, toinen petti, oli väärinymmärretty, hänet yritettiin saada jatkuvasti sanoistaan kiinni ja lopulta oli taju siitä, että hän tulee kärsimään ja kuolemaan. Mutta siitä huolimatta hän ei huolehtinut tulevasta.

Mikä auttaa, että huolehtisin vähemmän? Tärkeintä on laittaa prioriteetit paikalleen. Ensin tulee etsiä Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu annetaan sen mukana. Jeesus oli itse esimerkki siitä, miten Hän käytti paljon aikaa rukoilemiseen, Isän tahdon etsimiseen. Silloin kun Jeesus ja Jumalan valtakunta ovat keskiössä, niin muutkin asiat löytävät oman paikkansa.

Mika

1. Moos. 34

Matt. 5

Autuaaksijulistuksissa on paljon asiaa, kun niihin pysähtyy. Ensimmäisenä Jeesus sanoo autuaiksi eli onniteltaviksi hengessään köyhiä. Siinä on kyse sisäisestä elämästä. Kertomus fariseuksesta ja publikaanista, Lk 18:9-14, on hyvä esimerkki tästä. Fariseus keskittyi omaan hyvyyteensä, kun publikaani puolestaan sanoi vain, että Jumala ole minulle syntiselle armollinen. Hän ei edes katsonut taivaaseen. Jeesuksen mukaan hän lähti vanhurskaana tuosta rukoushetkestä. 

Hengessään köyhällä ei siis ole mitään omaa tuotavanaan Jumalalle toisin kuin esim. rauhantekijällä tai toisia armahtavalla. Hengessään köyhä on kokonaan sen varassa, että saa Jumalalta tarvitsemansa. Hengellisesti epätoivoinen, vararikossa. Jos olet tässä tilanteessa, niin olet onniteltava, autuas. Tämä on Jeesuksen sanoma tässä kohtaa. 

On luonnollista ajatella, että tulen Jumalan eteen tuomalla omat onnistumiseni tai lahjani. Suhde Jumalaan ei ala siitä, mitä minulla on, vaan siitä, mitä minulla ei ole! Ensimmäisenä pitää ymmärtää se, että tarvitsen Jumalaa.

Onnellisia ovat ne, jotka tietävät tarvitsevansa Jumalaa. Miksi näin? Loppuosa lauseesta avaa tätä: sillä heidän on taivasten valtakunta. 

Mika