Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 109

Psalmi alkaa rukouksella, joka tuntuu tärkeältä: ”Jumala, sinä jota ylistän, älä enää vaikene!” Daavidilla oli kokemus siitä, että Jumala on hiljaa. Tämä ei estänyt Daavidia kuitenkaan ylistämästä Jumalaa. Jumalan on lähellä myös silloin, kun Hän tuntuu olevan hiljaa. Jumala tekee työtään meissä silloinkin, kun vastaukset viipyvät.

Mark. 4

Tässä luvussa Jeesus opetti kylväjävertauksen. Siinä puhuttiin tavalla, jota kuulijat saattoivat ymmärtää. Kylväminen erilaisiin maaperiin oli tuttua arkisesta elämästä. Tuon ajan pellot eivät olleet samanlaisia kuin meillä nykyään. Ne olivat kapeita peltotilkkuja, joiden välissä oli käveltäviä polkuja. Siemeniä meni monenlaiseen maaperään. 

Jeesus vertasi erilaisia maaperiä ihmisiin. Jotkut eivät ole ollenkaan kiinnostuneita Jeesuksesta. Jotkut innostuvat kuulemastaan, mutta vain vähäksi aikaa. Osalle tämän maailman tavalliset asiat täyttävät elämän niin, että siemen ei pääse kasvamaan. Jotkut kuitenkin ottavat sanan vastaan ja tuottavat satoa hyvin paljon. 

Minua puhuttelee tässä vertauksessa erityisesti jakeet 16-19, joissa puhutaan ohdakkeiden sekaan kylvetyistä siemenistä. Tämä kuvasi ihmisiä, joissa satoa ei tullut tämän maailman huolien, rikkauden houkutusten ja mielihalujen vuoksi. Tämän maailman huolet ovat ehkä hyvin arkisia asioita. Tämä kohta haastaa luottamaan Jeesukseen. Hän on luvannut pitää huolen meistä, kun etsimme Hänen tahtoaan ja suunnitelmiaan, Matt 6:33.

Hyvään maahan pudonneet siemenet ovat kuvaus ja lupaus siitä, miten isoja asioita tapahtuu, kun ihminen löytää yhteyteen Jeesuksen kanssa. Meidän elämämme todistus vaikuttaa lukemattomiin ihmisiin ympärillämme.

Mika

Ps. 108

Mark. 3

Sapatin viettäminen on jokaviikkoinen juhla juutalaisille. Se on yhdistänyt juutalaisen kansan jo 3000 vuoden ajan. Sapatilla on siis suuri merkitys juutalaisille. Sapatti pohjaa luomiskertomukseen ja se tulee esille kymmenessä käskyssä. Meidän sovellus tästä on lepopäivä ja sen pyhittäminen.

Jeesus joutui jatkuvasti vastatusten fariseusten kanssa suhtautumisessa sapatin viettoon. Edellisen luvun lopussa on Jeesuksen sanat: “Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” Noissa sanoissa on avain sapatin oikeaan ymmärtämiseen. Jeesus vietti kyllä sapattia, mutta hän vastusti sapatille annettuja tulkintoja lukemattomine säädöksineen. Sapattiin tuli kuulua iloa ja rauhaa, mutta siitä olikin tullut jotain ihan muuta. Tässä luvussa Jeesus paransi miehen käden sapattina synagogassa. Se oli uuden elämän merkki. 

Sairaita riitti tungokseen asti Jeesuksen ympärillä. Parantumiset olivat merkkejä Jumalan valtakunnan vaikutuksesta ja tulemisesta. Jeesus olisi ehkä voinut käyttää kaiken aikansa kansanjoukkojen palvelemiseen, mutta hän ei tehnyt niin. Hän käytti huomattavan paljon aikaa opetuslasten kanssa. Opetuslapset hän kutsui olemaan kanssaan ja lähettääkseen heidät valtakunnan työhön. Jeesuksen mallissa on periaate, joka meidän on tarpeen pitää jatkuvasti mielessä. Seurakunnan keskeinen tehtävä on tehdä opetuslapsia, jotka ovat omalta osaltaan mukana muuttamassa maailmaa ja tuomalla toivottomuuden keskelle Jeesuksen tuoman toivon.

Mika

Ps. 107

Mark. 2

Halvaantuneen miehen ystävillä oli uskoa Jeesuksen mahdollisuuksiin parantaa. Heidän uskonsa ilmeni käytännöllisellä tavalla. Katon purkaminen ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Tällaiset ystävät ovat arvokkaita. 

Usko ilmeni evankeliumeissa hyvin eri tavoilla. Sairaan usko saattoi olla hiljainen toive siitä, että kun hän koskettaa Jeesusta, niin hän paranee. Joskus sokea huusi niin, että muut yrittivät saada hänet hiljaiseksi. Tämän päivän luvussa ystävien käytännöllinen usko oli puolestaan ratkaisevaa. 

Usko on ennen kaikkea uskoa siihen, että Jeesus kykenee auttamaan ja parantamaan. Painopiste on Jeesuksessa. Välillä uskomme tarvitsee parantumista. Ettemme keskity itseemme, vaan Jeesukseen. Kerran Jeesus kysyi kahdelta parantumista pyytäneeltä sokealta: “Uskotteko, että minä voin auttaa teitä?” Mt 9:28. Tuo kysymys oli hieno. Siinä huomio kiinnittyy Jeesukseen.  Jos uskon painopiste siirtyy meihin itseemme, niin usko katoaa jonnekin. Uskon tulee keskittyä Jeesukseen. Pienikin usko riittää, kun kohde on oikea.

Mika