Kategoria: Luemme Raamattua

Est. 8 Room. 7

Onkohan mitään niin ihanaa tunnetta kuin se, kun luulee joutuvansa pulaan, muttei sitten joudukaan? Kiitollisuus tulvii sisimmästä ihan itsekseen, yhtään pakottamatta tai teeskentelemättä. Esterin kirjan kahdeksas luku kertoo juutalaisten helpotuksesta ja kiitollisuudesta, kun heidän kansansa ei joutunutkaan tuhottavaksi. Vaikka vertaus onkin ehkä löyhä tai ilmiselvä, tulin tänään ajatelleeksi sitä, miten iso kiitollisuus täyttää meidänkin sydämemme, jos jaksamme aina palata muistamaan sen, miten onnettomalta kohtalolta Jeesus on meidät pelastanut. Me olimme matkalla kohti iankaikkista eroa Jumalasta, mutta näin ei ole enää! Juhlitaan!

Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa on selontekoa siitä, miten laki, lankeemus ja synti liittyvät toisiinsa. Loppupuolella on inhimillisyyden lyhyt tiivistys jakeessa 21: ”Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.” Olet varmasti huomannut, että joka vuosi tehdään maailmanparannusbiisejä ja julkilausumia tai kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen. Onko maailmasta siis tullut hyvä? Ei. Edelleen on sotaa, riistoa, nälkää, ilmasto-ongelmia ja epäoikeudenmukaisuutta. Me haluaisimme kyllä hyvän maailman, mutta emme pysty luomaan sellaista. Onneksi tiedämme, että lopulta Jumala pelastaa meidät kuolemasta ja kärsimyksestä, muuten toivo olisi mennyttä.

Esteri

Est. 7 Room. 6

Esterin kirjan yhdeksännessä luvussa Haman kohtaa loppunsa. Ester paljastaa Hamanin petolliset suunnitelmat ja kuningas hirtättää Hamanin hirsipuuhun, joka oli pystytetty Mordokaita varten. Olen kuullut puhuttavan siitä, että Esterin kirja ei olisi ehkä historiallinen, ja kieltämättä tarinan kulku on sen verran suoraviivainen, että väite tuntuu uskottavalta. Ottamatta kuitenkaan lopullista kantaa siihen, onko kirja historiallinen vai ei, pohdin usein sitä, mikä merkitys Raamatun tarinoiden historiallisuudella on. Onko välttämätöntä, että ne kaikki ovat historiallisia vai voisiko tarinoiden perimmäinen merkitys säilyä tilanteesta riippumatta? Ehkä, en tiedä. Mutta sen tiedän, että näitä teemoja on tärkeää pohtia. Raamattua haastetaan monelta eri suunnalta ja jos omaa raamattusuhdettaan ei ole pohtinut levosta käsin, voi eteen tulla jossain vaiheessa isokin kriisi siitä, miten monenlaisia asioita liittyy Raamatun syntyyn, olemukseen ja tulkintaan.

Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa Paavali käyttää termiä, joka on edelleen paljon käytössä puhekielessä: synnissä elämistä. Mitä se on? Eikö meistä jokainen elä synnissä jo pelkästään ajattelemalla estottomasti yhden päivän verran? Missä menee raja? Milloin ihminen on itselleen liian armollinen? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, joita ei mielestäni tulisi lakaista maton alle. Sen verran olen kuitenkin tästä asiasta saanut mietityksi, että ehkä synnissä eläminen ei ole niinkään yksittäisten tekojen valitsemista tai katumista, vaan laajempaa ymmärrystä siitä, että olen syntinen ja tarvitsen Jumalaa. Sellainen asenne vetää aina takaisin Jumalan luo, vaikka kipuilu jonkin yksittäisen synnin kanssa olisikin lähes loputonta. 

Esteri

Est. 6 Room. 5

Vihollisuus toisen ihmisen kanssa on ehkä kipeintä silloin, kun vihollinen menestyy henkilökohtaisessa elämässään. Miten monet ihmiset ovatkaan toivoneet, että toisen parisuhde olisi oikeasti huono tai talo osoittautuisi vääräksi ostokseksi… Jos toisen puolesta iloitseminen on vaikeaa joskus läheisissäkin ihmissuhteissa, niin saati sitten vihollisen kohdalla. Tästä voidaankin vetää se johtopäätös, että vihollisuus ei ole kannattavaa paitsi toisen niin myös omankaan mielenterveyden kannalta. Se, että pyrkii elämässä ymmärrykseen, anteeksiantoon ja toisten puolesta iloitsemiseen on usein avain omaan vapauteen ja onneen. Muuten käy kuten Hamanin, joka joutui nöyryytetyksi, vaikka kyseessä oli vain hyvän ja rehellisen miehen palkitseminen hyvin tehdystä työstä! Viha ja kateus ovat inhimillisiä tunteita, mutta niiden orjaksi ei kannattaisi ryhtyä. Jumalan tahto on kuitenkin se, että me kaikki eläisimme puhtain sydämin Hänen avullaan ja voimallaan.

Roomalaiskirjeen viides luku on kuin mainospuhe! Kaikki tämä sinulle, eikä siinä vielä kaikki! Kuten jotkut sanovat: evankeliumi on tarjous, joka näyttää liian hyvältä ollakseen totta. Kaikki tämä, ilmaiseksi. Rakkaudesta. Koska tarjous on niin huikea kuin on, en halua lähteä sepittämään siitä tänään sen enempää. Lue luku vaikka pariinkin otteeseen, hengitä syvään ja omaksu sieltä se, mitä tarvitset. Kaikki se on sinulle Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä. Mitään ei tarvitse tehdä, ainoastaan vastaanottaa evankeliumin muuttava voima.

Esteri