Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 34

Tämän luvun kommentointi ei ole helppoa! Luku alkaa raiskauksella ja päättyy kostoksi suoritettuun joukkomurhaan.  Näiden kauheuksien välissä vielä kieroillaan puolin ja toisin.  

Luku kertoo valta-aseman väärinkäytöstä. Sikem selvisi teostaan rangaistuksetta luultavasti siksi, että hän oli kuninkaan poika.  Vahvemman oikeudella hän teki mitä halusi, eikä edes tajunnut suututtaneensa Dinan suvun teollaan.  Jaakobin poikien mielestä  kuningasta sitoivat samat säännöt kuin muitakin.  Vaikka israelilaiset ja kanaanilaiset asuivat lähellä toisiaan, heidän kulttuurinsa olivat kovin erilaisia.  Näin epäsuorasti luku kertoo meille  siitä, että Israelin Jumala oli ja on toisenlainen. Hän vaatii todellista oikeudenmukaisuutta.

1. Tim. 6

Paavali opettaa näin: Kerätkää rikkaudeksenne hyviä tekoja ja jakakaa anteliaasti omastanne muille. Hän jatkaa vielä, että tällä tavalla tavoitellaan oikeaa aarretta. Sen sijaan maallisen rikkauden tavoittelemista hän pitää typeränä, kunhan ”meillä on ruoka ja vaatteet”. 

Tällainen vaatimattomuutta korostava elämäntapa on nykyään kovasti muodissa, mutta aika harva oikeasti elää sen mukaisesti! Olisikohan syynä se, että nykyään ei oikein tarjota mitään korvaukseksi luopumisesta? Paavali ei oikeastaan kehota luopumaan rikkauksien tavoittelusta, vaan vaihtamaan rikkauden määritelmää.  Raha ei kuitenkaan tuo elämään oikeaa sisältöä ja sen antama turvakin on puutteellista. Todellisen rikkauden tavoittelua on tämä:

”Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen. ”

Vaatimaton elämäntyyli on siis sivutuote, ei varsinainen päämäärä. Pyydetään elämäämme ja seurakuntaamme tätä oikeaa rikkautta.

Marko

1. Moos. 33

Tässä luvussa kerrotaan siitä, miten Jaakob ja Esau tapasivat pitkän tauon jälkeen. Jaakobin ja Esaun suhde oli vaikea. Jaakobhan oli huijannut sokeaa isäänsä ja Iisak oli siunannut hänet Esaun sijasta esikoiselle tarkoitetulla siunauksella. Tosin Esau oli aiemmin myynyt esikoisuutensa Jaakobille vastineeksi ruoasta, joten en osaa oikein sanoa, oliko se nyt sitten väärin vai oikein. Joka tapauksessa tilanne oli mennyt niin pitkälle, että Jaakob oli joutunut lähtemään pakoon, koska Esau halusi tappaa hänet.  

Itse ajattelen, että Esaun ja Jaakobin välisessä kiistassa oli pohjimmiltaan kyse isän suosiosta.  Raamatusta voi päätellä, että siihen aikaan oli yleistä, että  vanhemmilla oli lastensa joukossa suosikki. Iisakin suosikki oli aiemmin ollut Esau, mutta tilanne oli muuttunut.  Esau syytti tilanteesta Jaakobia. Minusta tämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta, koska luonnollisempaa olisi ollut tuntea katkeruutta isää kohtaan. Mutta näinhän se sisarusten välillä usein menee.  Jaakobille ei varmasti ollut helppoa palata. Totuus oli kuitenkin se, että hänellä ei oikein ollut paikkaa, mihin mennä. Hän oli asunut appensa Labanin luona, mutta sekin suhde oli tulehtunut.

Uhkaavasta tilanteesta huolimatta kaikki meni lopulta hyvin. Veljet tekivät sovinnon. Minun mielestäni asiaan vaikutti suuresti se, että Jaakobin käytös oli niin nöyrää. Ensimmäistä kertaa elämässään hän kohteli Esauta kunnioittavasti. Toki se oli tuossa tilanteessa aika luonnollista.  Esaulla oli mukanaan 400 miestä, joten häntä saattoi kutsua vähintään heimopäälliköksi, kenties jopa kuninkaaksi.  Joka tapauksessa Jaakobin käytös osoitti, että hän oli kasvanut aikuiseksi, joka osaa ottaa muutkin huomioon ja ymmärtää heidän tarpeitaan. 

Tämän tekstin äärellä pyydän armoa ja sovinnollista mieltä perhesuhteisiimme. 

1. Tim. 5

Tekstissä keskitytään leskiin ja heidän asemaansa. Ymmärrän tämän niin, että tässä on kyse seurakunnan tarjoamasta sosiaaliturvasta.  Paavali korostaa, että leskistä täytyy ehdottomasti pitää huolta. Ensisijaisesti vastuu tästä kuuluu heidän perheelleen, mutta mikäli perhettä ei ole, niin sitten he ovat seurakunnan yhteisen vastuun piirissä. Mutta vain jos he todella tarvitsivat apua.

Tämä kuulostaa todella tutulta, koska vastaavaa keskustelua käydään jatkuvasti nykypäivänäkin. Minusta tuntuu siltä, että meidän yhteiskunnassamme asenteet ovat koventuneet. Nykyään keskustelun kärki ei ole aina siinä, kenelle vastuu vähäosaisista kuuluu, vaan enemmänkin siinä, tarvitseeko heitä auttaa ollenkaan. Sekin tekstissä on tuttua, että  nykypäivänäkin seurakunta nähdään vähäosaisten auttajana, mutta sosiaaliavusta on tullut kenties vähän kasvotonta verrattuna Paavalin aikoihin.

Tämän tekstin äärellä pyydän sitä, että seurakunnassamme kantaisimme toisistamme huolta myös taloudellisesti.

Marko

1. Moos. 32 1. Tim. 4

Päivän luvussa Jaakob valmistautuu kohtaamaan veljensä. Hän muistaa hyvin, että joutui aikoinaan pakenemaan, ettei olisi joutunut Esaun tappamaksi. Ja nyt Esau on tulossa häntä vastaan 400 miehen joukolla. Paineet ovat valtavat ja Jaakob ryhtyy erilaisiin varotoimiin kohtaamista ajatellen. Luvun loppuosa kuvaa Jaakobin painiottelua Jumalan kanssa. Täytyy sanoa, että painikohtaus on yksi vaikeimmin käsitettäviä asioita vanhassa testamentissa, enkä väitä ymmärtäväni täysin, mistä siinä oli kyse. Heitän muutaman ajatuksen kuitenkin.

Jaakob oli siis vienyt perheensä ja kaiken omaisuutensa joen yli, mutta jäi itse yöksi toiselle rannalle. Miksiköhän? Vaikka sitä ei tekstissä suoraan sanota, oletan että Jaakob varmaan huusi yksinäisyydessä Jumalaa avuksi tai kävi muuten hänen kanssaan keskustelua. Olihan Jumala itse käskenyt hänen lähteä tuolle matkalle ja nyt kaikki merkit viittasivat siihen, että seuraavana päivänä hänet perheineen mahdollisesti tapetaan tai ryöstetään. Ehkä Jumala vastasi Jaakobin huutoon, mutta toisella tavalla kuin Jaakob olisi odottanut; Jumala tuli ja laittoi Jaakobin vieläkin tiukemmalle.

Toinen merkittävä asia on Jaakobin identiteetin muutos. Nimi ”Jaakob” tarkoittaa siis pettäjää ja niinhän Jaakob pettikin sekä veljeään että isäänsä. Tähän saakka hän oli joutunut joka päivä muistamaan oman epärehellisyytensä. Nyt hän saa Jumalalta uuden nimen: Israel, ”Jumala kamppailee” tai ”Jumala hallitsee”. Jollain tavalla tämä painiottelu uudisti Jaakobin jumalasuhteen ja jos vilkuilemme jo seuraavia lukuja, huomaamme että tämän jälkeen Jaakobin suhde Jumalaan on entistäkin läheisempi, Jaakob pystyttää alttareita ja Jumala puhuu Jaakobille enemmän kuin ennen.

Timoteuskirjeessä Paavali antaa hyviä ohjeita paitsi Timoteukselle ja muille johtajille, myös meille kaikille. Niistä haluan nostaa esiin nämä: ”harjoita itseäsi oikeaan uskoon”, ”näytä esimerkkiä”, ”älä lyö laimin armolahjaasi”, ”valvo itseäsi ja opetustasi”. Eli itsensä johtamista! Tämä ei tarkoita hampaat irvessä suorittamista, mutta se tarkoittaa, että hengellistä elämää ei saa päästää valahtamaan jonnekin taka-alalle. On hyvä etsiytyä seurakunnan yhteyteen ja elää todeksi omaa hengellistä kutsuaan. Ja tarvittaessa vaikka sparrailla toistenkin kanssa, olenko menossa oikeaan suuntaan.

Heikki