Kategoria: Luemme Raamattua

 

 

Johannes 9 on vaikuttava kertomus siitä, miten ihmisen elämä voi muuttua Jeesuksen seurassa. Jeesus paransi sokeana syntyneen miehen. Ei ole helppoa rukoilla parantumista tilanteessa, jossa sairauteen on jo totuttu. Päänsärky on paljon helpompi rukousaihe kuin syntymästä asti ollut sokeus. 

Oliko mies sokea syntiensä takia? Tämä oli luonnollisesti iso kysymys. Edellisessä luvussa oli kyse suhtautumisesta syntiä tehneeseen naiseen, nyt on kysymys synnin ja sairauden suhteesta. Jopa opetuslapset kysyivät tätä Jeesukselta, 9:2. Ajatus oli opittu jo nuorena. Fariseukset sanoivat hyvin suoraan miehen olleen syntinen syntymästään saakka, 9:34 Jeesus sanoi selvästi, että kysymys oli väärin asetettu. Syntien tekemistä ja sairautta ei voi asettaa näin yksinkertaisesti syy-seuraussuhteeseen. Sokeus ei johtunut synneistä, vaan Jumalan tekojen piti tulla julki miehen elämässä. 

Meidän on hyvä muistaa tämä, sillä sama kysymys on herkästi mielessä sairauden keskellä. Yleisellä tasolla voimme todeta, että syntiinlankeemus on aiheuttanut paljon ikäviä seurauksia, sairaudet liittyvät tähän. Jollain tavalla ne ovat osa yhteistä taakkaa, jota kannamme syntiinlankeemuksen jälkeen. Mutta emme saa tehdä tästä liian yksioikoisia päätelmiä. Jos saisimme syntiemme mukaan, niin kukaan ei olisi terve millään tavalla. On luonnollisesti tilanteita, joissa kärsimme vääristä elämäntavoista. Jos ihminen juo liikaa, niin terveys ja perhe-elämä kärsivät siitä jne. 

Jeesus ei jäänyt keskustelemaan miehen sairauden taustoista sen enempää. Jeesus ei välittänyt siitäkään, että päivä oli sapatti. Sapatti oli juutalaisille erityinen päivä. Jeesus kohtasi miehen, joka tarvitsi apua. Jeesus sylkäisi maahan ja teki tahnaa, jota siveli miehen silmiin. Sanat ja kosketus. Ja käski tämän peseytyä Siloan lammikossa. Ohje tuntuu erikoiselta, mutta niin Jeesus toimi siinä tilanteessa. Mies parantui. Ehkä tämä mies tarvitsi konkreettisen teon, että usko heräsi myös hänessä.

Jeesuksen sanat ja teot muuttivat edellisen luvun naisen ja tämän luvun miehen elämän.

 

Johanneksen luku 10 sisältää tutun vertauksen Jeesuksesta lampaiden paimenena. Luvussa on hyvin merkittäviä lupauksia Jeesukseen uskoville. Ja toisaalta kädenvääntö juutalaisten oppineiden kanssa näkyy tässäkin luvussa hyvin vahvana. Jeesuksen opetukset olivat yksinkertaisia ja avautuivat lapsenomaiselle uskolle, mutta osa ihmisistä kovetti itsensä Jeesukselle.

Ihmisten torjunnan taustalla voi nähdä jakeen kymmenen sisältämän opetuksen. Varas eli sielunvihollinen on tullut varastamaan ja tuhoamaan, mutta Jeesus on tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. 

Jakeissa 15-18 Jeesus sanoo hyvin selvästi, että Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa ei tule tapahtumaan sattumalta tai tilanteen riistäytyessä käsistä, vaan kaikki tulee tapahtumaan Isän suunnitelman mukaan. 

Pidän erityisesti jakeista 27-29, joissa on merkittäviä lupauksia. Ensinnäkin Jeesus lupaa, että me kuulemme Hänen äänensä. Sama lupaus esiintyy myös luvun alkuosassa, 10:4. Jeesus puhuu meille nytkin Raamatun kautta. Hän puhuu myös monilla muilla tavoin. Näissä jakeissa Jeesus vakuuttaa, että Hän pitää omistaan kiinni, vaikka sielunvihollisella onkin omat suunnitelmansa.

Jos opettelet ulkoa Raamatun keskeisiä kohtia, niin tässä luvussa on sopivia jakeita opeteltaviksi! Jae 10 on helppo oppia: “”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”

 

Tässä luvussa ollaan jo lähellä pääsiäisjuhlia ja Jeesuksen kuolemaa. Luvun alussa kerrotaan siitä, miten Lasaruksen ja Martan sisar Maria voiteli Jeesuksen jalat hänen hautaamistaan varten. Olen usein ohittanut tämän kohdan, mutta tällä kertaa pysähdyin siihen. Luin erästä selitysteostakin, jotta ymmärtäisin kohdan paremmin. 

Betaniassa asuneet sisarukset olivat Jeesukselle hyvin läheisiä. He olivat paikalla, kun toinen kyläläinen, spitaalia sairastanut Simon oli kutsunut Jeesuksen aterialle, Matteus 26:6-13. Maria otti esille nardusöljypullonsa, joka oli erittäin arvokas. Sen hinta oli vuoden palkka eli karkeasti arvioiden 30 000 euroa. Oliko se hänen sijoituksensa eläkepäiviä varten? Yksi tippakin olisi ollut arvokas, mutta Maria tuhlasi Jeesukseen koko pullon. Päivän luvussa Juudas paheksui asiaa, mutta Matteuksen vastaavassa kohdassa kerrotaan kaikkien opetuslasten paheksuneen Marian tekoa. 

Opetuslapset ajattelivat, että rahan olisi voinut käyttää paremmin, esim. avustamalla köyhiä. Betanian Maria halusi kunnioittaa Jeesusta tällä teollaan. Jeesus hyväksyi sen. En pysähdy tähän kertomukseen nyt pidemmäksi aikaa, mutta näkisin sen puhuvan meille siitä, mikä on keskeistä suhteessamme Jeesukseen. On tärkeää tehdä asioita Jeesukselle, mutta on tärkeää myös palvoa Häntä. Itse asiassa palvonta ja ylistys varustavat meitä myös käytännön palveluun. Ei ole tuhlausta käyttää aikaa yhteisissä kokoontumisissa ylistyslaulujen laulamiseen. Se on olennainen osa yhteisiä kokoontumisiamme. Aion itse asiassa laajentaa tämän kohdan käsittelyä huomenna Kortepohjan kirkolla iltamessun opetuksessa. Tervetuloa mukaan!

 

Päivän luvun ensimmäinen jae päättyy näin: “Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.” Mieleeni on jäänyt jostain lukemani ajatus, että rakkauden osoittaminen loppuun asti voi viitata alkukielisessä tekstissä kahteen eri asiaan. Jeesus rakasti omiaan ajallisesti loppuun asti. Ja toisaalta heidän heikoimpiin hetkiinsä eli pohjalle asti. Molemmat näkökulmat ovat yhtä tosia. Tämän päivän luvun lopussa kuvataan Pietarin elämän pohjakosketus, Jeesuksen kieltäminen. Jeesus ei hylännyt Pietaria tämän takia, vaan Jeesuksen suunnitelmat Pietaria kohtaan toteutuivat. 

Tässä luvussa minua koskettavat myös  jakeet 34 ja 35. Ne sopivat myös opiskeltavaksi ulkoa: “Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Johannes muisti tämän Jeesuksen opetuksen tarkasti ja liitti sen osaksi evankeliumiaan. Johanneskin oli monessa mielessä epäkypsä opetuslapsi, joka oli vaatimassa ensimmäisiä sijoja taivaassa ja oli valmis tulella tuhoamaan samarialaisen kylän väen. Jeesus rakasti Johannestakin loppuun asti niin parantavasti, että Johanneksesta tuli rakkauden apostoli. Johannes tiivisti kirjeessään, että Jumala on rakkaus, 1 Joh 4:8. Tämän päivän luvussa Johannes alleviivaa tämän ohella kristittyjen keskinäistä rakkautta.

 

Tähän lukuun viitataan puheissa ja opetuksissa usein. Jeesus on lähellä kuolemaansa ja hän valmistaa opetuslapsia kohtaamaan edessä olevia tapahtumia. Jeesus puhuu itsestään tienä taivaaseen ja totuuteen, Isän luo, Pyhästä Hengestä ja rauhasta. Nämä kaikki ovat mahtavia lupauksia. 

Luvun alku on erityisen selkeää opetusta siitä, miten ihminen pääsee yhteyteen Jumalan kanssa. Jeesus on tie, totuus ja elämä, 14:6. Tämä jae sopii opiskeltavaksi ulkoa. On mielenkiintoista lukea tätä lukua suoraan edellisen luvun jatkeeksi. Edellinen luku loppuu siihen, että Jeesus toteaa Pietarin kieltävän Jeesuksen. Tilanne ei jatku siten, että Jeesus alkaisi moittia Pietaria. Päinvastoin, Jeesus puhuu rohkaisevia sanoja: “Älköön sydämenne olko murheellinen…” Pietari oli hyvin tietoinen epäonnistumisestaan ja hän tarvitsi erityisrohkaisua. Samalla voimme luonnollisesti lukea Jeesuksen sanoja lupauksina juuri meille.

Luvun loppuosassa on jae, jonka opettelin jo nuorena ulkoa. Siinä Jeesus lupaa rauhan, 14:27. Meidänkin aikanamme luvataan rauhaa moneen asiaan liitettynä, mutta niissä ei lopulta ole kestävää sisältöä. Sisäinen rauha tulee Jeesuksen tuntemisen mukana. Raamatun alkukielissä sanalla rauha on monisisältöinen merkitys. Kyse on kokonaisvaltaisesta asiasta. Rauha ei tarkoita elämän tyyneyttä, vaan voimme kokea elämän myrsyjenkin keskellä Jeesuksen olevan mukana ja hallitsevan kaikkea.  Rauhaa elämääsi tänään!

 

Profeetta Jeremia oli kutsuttu tehtäväänsä, koska Juudan asukkaat olivat hylänneet Jumalan, uhranneet muille jumalille ja kumartaneet omatekoisia jumalankuviaan (1:16). Hänen tehtävänsä oli sekä repiä, särkeä ja tuhota että rakentaa ja istuttaa (1:10). Tässä luvussa Jeremia antaa kirjeessään tulevaisuuden ja toivon näkökulmaa pakkosiirtolaisille muistuttaen Jumalan lupauksista. Sinällään vähän hämäävää, että tässä vaiheessa kirjoitetaan pakkosiirtolaisille, sillä vasta kirjan loppupuolella Jerusalem poltetaan ja kansa viedään Babyloniaan.

Tuttu ja mahtava elämänohje, johon on helppo yhtyä sydämessä, on harrastaa sen kaupungin parasta, johon Herra on siirtänyt (7). Tätähän me olemme Kohtaamispaikassakin yhdessä rukoilleet ja kukin tahollamme harrastaneet! Omaankin elämäntarinaani Jyväskylässä löytyy yhteneväisyyksiä jakeita 5-6 hieman mukaillen:          –  Rakenna talo ja asetu asumaan! Istuta puutarha ja nauti sen hedelmistä! Ota itsellesi vaimo, syntyköön teille poikia ja tyttäriä. Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne… No tämä prosessi on vielä hieman kesken, mutta tulipahan mieleen muutama kiitosaihe! Jumala on ollut hyvä!

Olkoon jakeet 12 ja 14 se tulevaisuuden haaste, johon kannattaa myös satsata kaiken em. lisäksi! On hienoa olla yhdessä etsimässä ja löytämässä uutta Jumalan valtakunnasta!

Sana tuli lihaksi – Jumalan Karitsa

Johanneksen evankeliumi poikkeaa tyyliltään ja sisällöltään muista evankeliumeista. Sitä pidetään hengellisimpänä, koska siinä annetaan erityisen paljon painoa Isän ja Pojan sekä Pyhän Hengen ja uskovan suhteelle. Evankeliumin lopussa löytyy selvitys siitä, miksi evankeliumi on kirjoitettu: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden” (Joh 20:31).

Tärkeitä kohtia on tässä ensimmäisessä luvussa paljon. Itse pysähdyin tällä kertaa ihmettelemään Johannes Kastajan elämäntyötä, jossa riittää ajateltavaa meille Jeesuksen opetuslapsille! Olenko minä valmistamassa tietä Jeesukselle?                                 – ”Johannes tunnusti totuuden, ei hän sitä kieltänyt”. (20)                                                                  – ”Katsokaa; Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. (29)                                               – ”Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika”.(34)                              – ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi! ”(3:30)

 

Israel rakennetaan uudelleen – Jumalan valtakunnan rakentaminen

Luku on täynnä Jumalan lupauksia, joista tärkein lienee se,  että Herra ei hylkää Daavidin jälkeläisiä (26).  Paljon on kuvattu mikä tilanne on nyt ja miten ihmiset  tämän pakkosiirtolaisajan kurjuuden kokevat, mutta paljon on luvussa mutta -lauseita, jotka kuvaavat tulevaa valtakuntaa.                                                                                                                             – Mutta vielä minä annan heidän haavojensa kasvaa umpeen ja parantua, minä teen heidät terveiksi ja lahjoitan heille pysyvän rauhan ja menestyksen. (6)                                           – Mutta minä annan anteeksi  kaikki heidän pahat tekonsa. (9)                                                            – Mutta vielä tulee aika, jolloin täältä kuuluu ilon ja riemun huuto, sulhasen ja morsiamen ääni. (11)                                                                                                                                                                                   – Mutta vielä tulee aika, jolloin tässä maassa, kaikkien sen kaupunkien ympärillä on laitumia ja paimenet kaitsevat niillä laumojaan. (12)                                                                                  – Tulee aika ja aika tulee, jolloin Herra täyttää antamansa lupaukset. (13-14)

Israelin rakentamisesta tulee tietenkin mieleen Jumalan Valtakunnan rakentaminen. Onko tilanne meidän ajassamme myös näin eli uskossa eläminen on arkea ja kurjuutta, vai onko se luottamista Jumalan lupauksiin ja ojentautumista uskossa sen mukaan, mikä ei näy? Olisiko nyt aika rohkeammin käydä istuttamaan ja rakentamaan? ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Hepr. (11:1).

”Kun se aika koittaa,  Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso. Hän saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden” (15).

Kaanan häät

Nyt menemme UT:n puolella tämän Vanhurskaan Verson ensimmäistä ihmetekoa ihmettelemään.  Hän auttoi juhlajärjestelyissä muuttamalla veden viiniksi, kun juoma oli loppunut.  Jeesus toi maailmaan uuden aikakauden, Messiaan aikakauden, joka oli paljon parempi kuin Mooseksen lain täyttämiseen ja uhraamiseen perustuva aika. ”Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. ” (11)

Jäin miettimään jaetta 4, jossa Jeesus sanoi, että minun aikani ei ole vielä tullut. Se jäi askarruttamaan miettiessäni omaa elämää.  Tällä kertaa mietin sitä, olisiko nyt jo aika olla rohkeampi opetuslapsi tämän maailman ajan keskellä. Olenko valmis kertomaan oman todistuksen Jeesuksen kohtaamisesta tai rohkenenko seisoa julkisesti niiden rinnalla, jotka puolustaessaan Raamatun arvomaailmaa ja ihmiskuvaa, joutuvat julkisen häpäisyn kohteeksi. Tämä viimeinen asia tuli pohdintaan, kun kuulin juuri uutisista, että erästä kansanedustajaa syytetään rikoksesta, kun hän on siteerannut Raamattua twiitissään!

Ehkä sitä pitäisi käydä oman temppelin siivoustalkoisiin!  ”Siitä, joka puhdistaa itsensä …, tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen. ”(2. Tim 2:21)

 

Keskiviikko: Jer. 36 Joh. 3

Baruk kirjoittaa Jeremian sanat kirjakääröön

Jostain syystä eilinen kommentointi tulee taas mieleen lukua lukiessa. Tutkin hieman taustoja (Iltalehti), jossa kansanedustaja kertoi miettineensä kirkosta eroa, mutta oli kokenut rukouksessa, että hänen paikkansa on puolustaa kirkkoa. Siksi hän sitten laittoi viestin liikkeelle. Hän oli toiminut siis vähän samaan tapaan kuin Jeremiakin, eli oli esittänyt Jumalan ajatuksen asiasta, joka häntä harmitti. Raamattua ei nyt poltettu, mutta sen julkinen siteeraaminen joutui rikostutkintaan. Niin se näyttää vaan olevan, että nykyihminen on niin ihmeellisen valistunut ja kehittynyt, että Jumalan Sanan voisi  vanhentuneena hävittää julkisuudesta.

Jeremia sai siis tehtäväksi kirjoittaa Jumalan sanat kirjakääröön. ”Ehkäpä Juudan heimo kääntyy pois pahalta tieltään kuultuaan, minkä onnettomuuden olen aikonut tuottaa tälle kansalle. Silloin minä annan jokaiselle  anteeksi  hänen syntinsä ja rikkomuksensa. (3)

Jeesus ja Nikodemos

3:16 on se jae, jonka monet tuntevat pienoisevankeliumina. Siinä on koko Raamatun ydin yhdessä jakeessa tiivistettynä. Jeesuksen puheen loppuosa tekee selväksi, että on vain kaksi mahdollisuutta. Pimeys ja valo, usko ja epäusko, totuus ja valhe. Jokaisen ihmisen elämän ja kuoleman kysymys on suhde Jeesukseen.

Nikodemos oli juutalaisten ylimystöä, oppinut ja älykäs mies. Hän kuului neuvostoon, joka oli juutalaisten korkein päättävä elin Rooman vallan aikana. Hän sai yksityisopetusta Jeesukselta siitä, miten päästään sisälle Jumalan valtakuntaan, eli uudestisyntymisen kautta. Tästä kohtaamisesta tuli mieleen se, miten tärkeää ovat meidän arkiset kohtaamiset ympärillä olevien ihmisten kanssa. Siellä voi joukossa olla niitä, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita Jeesuksesta ja vain odottavat sitä, että joku tulisi siitä kertomaan. Ainakin minä oli sellainen odottaja,  ennen kuin ymmärsin evankeliumin.  Kun aika oli, Jumala lähetti minun luo miehen, joka kysymyksillään johdatti minut rukoukseen, jossa annoin Jeesukselle luvan olla elämäni Herra. Se rukous muutti minun elämäni! Kiitos Jumalalle ja Artolle!

 

Torstai: Jer. 37 Joh. 4

Kuningas kutsuu Jeremian luokseen

Tästä nousi esiin uusi piirre profeetan tehtävässä. Jeremia toimi myös poliittisena neuvonantajana kertoen kenen kanssa tulisi liittoutua ja tehdä yhteistyötä. Hän kehotti kuningasta antautumaan Babylonian kuninkaan sotapäällikölle, jotta säilyttäisi henkensä eikä kaupunkia poltettaisi. Jeremiaa ei kuunneltu, vaan häntä pidettiin lähinnä maanpetturina, joka viestillään murtaa sotilaiden rohkeuden (4).

Kuningas Sidkia ei Jeremiasta totellut, ja kuten seuraavassa luvussa kerrotaan, sekä kaupunki että kuningas ja kuninkuus tuhotaan.  Eipä siis tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos Jeremian ohjeita olisi noudatettu.

Jeesus parantaa miehen Betesdan altaalla

Jeesus teki toisen ihmeteon tässä luvussa. Jeesus rakastaa tehdä hyvää ihmisille, toisin kuin fariseukset, joille tärkeää oli lain noudattaminen hinnalla millä hyvänsä. On se upeaa, kuinka Jeesus käy rohkeasti haastamaan perinteistä sapattioppia. Entinen rampa pyörii ympäri kaupunkia vuoteensa kanssa ja saa ansaittua huomiota osakseen, mutta juutalaiset alkavat vainota Jeesusta. Jeesus kuittaa arvostelun tylysti:” Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin myös minä”.  Se oli kuolemantuomion arvoinen lausunto.

Meille uskoville upea lupaus alkaa jakeesta 24. Kannattaa kuunnella Jeesuksen sanoja, sillä hän on elämän lähde!

Loppupuolella Jeesus kertoo juutalaisille syyn, miksi he eivät usko, vaikka on niin monta asiaa, jotka todistavat Jeesuksesta:” …teissä ei ole rakkautta Jumalaan. Te kärkytte kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee yhdeltä ja ainoalta Jumalalta.” (42, 44)

Tuli myös mieleen rikas mies ja Lasarus (Luuk. 16:31)

Jerusalem valloitetaan

Babylonin kuningas Nebukadnessar sotajoukkoineen valloitti Jesusalemin ja surmautti Sidkian pojat, sokaisi Sidkiaan ja laittoi tämän kahleisiin. Kaupunki poltettiin ja kaikki jäljelle jääneet asukkaat vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan.  Mielenkiintoista oli, että osan köyhistä, niistä, joilla ei ollut mitään omaisuutta, henkikaartin päällikkö jätti Juudeaan ja antoi heille viinitarhoja ja peltopalstoja (10). Luvussa 52:16 annetaan ymmärtää, että nämä köyhät jätettiin työläisiksi viinitarhoihin ja pelloille, no ei kai sentään orjiksi?!

Elämän leipää

Varsinainen leipäluku, joka alkaa viehättävällä ja moniulotteisella tapahtumalla. Ajattelen, että meitä rohkaistaan tuomaan eväiden lisäksi oma pieni itsemme Jeesuksen siunattavaksi, jotta elämän todellinen tarkoitus voisi löytyä Jeesuksen yhteydessä. Olisihan se upeaa, jos elämämme kautta voisimme nähdä suuria ja ihmeellisiä asioita tapahtuvan ja oppia rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä!

Ei ihme, että ihmiset pitivät Jeesusta profeettana, sillä 2.Kun 4:42-44 on hyvin samanlainen tapahtuma profeetta Elisan toimesta. Autiomaan mannakin mainitaan tässä yhteydessä, mutta se ei kuitenkaan tuonut ikuista elämää. Tässä ruokkimisihmeessä voi myös nähdä uuden liiton aterian, ehtoollisen:” Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille” (11). ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan” (35).  ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää” (51). ” mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti” (58). Tätä tahtoo lisää!

 

Jeremia vapautetaan

Jeremia vapautettiin ja henkikaartin päällikkö lupasi pitää hänestä hyvää huolta.  Hän sai  ruokaa ja lahjoja ja pääsi lähtemään. Päällikkö tiesi, miksi kansa oli joutunut pakkosiirtolaisuuteen: ”Koska te rikoitte Herraa vastaan ettekä kuunnelleet häntä.” (3). Jeremia jäi asumaan Juudaan, kansan keskuuteen.  Olikohan vapauttamisen syynä se, että Jeremia oli puhunut Babylonian puolesta Juudassa?

Juudan johtoon valittiin käskynhaltija, joka toimi kansan edustajana Babyloniaa palvellen. Tämä rauhoitti tilanteen, ja monet maasta paenneet palasivat takaisin. Sinä vuonna korjattiin erittäin runsas viini- ja hedelmäsato. Oliko tämä muistutus Jumalalta, että hän pitää edelleen kansastaan huolta?

Janoiselle elämän vettä!

Lehtimajajuhla huipentui viimeisenä päivänään. Messiasodotukset olivat kansalla suuret ja nyt Jeesus täytti ennustuksia julistuksellaan. ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni. ja juokoon! Joka uskoo minuun ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’ niin kuin kirjoituksissa sanotaan” (37-38). Jeesus asettaa siis itsensä elävän veden, Pyhän Hengen lähteeksi.

Jeesus kutsuu luokseen oppimaan häneltä ja hänestä. Elämän leipää ja elämän vettä on tarjolla! Isä, Poika ja Pyhä Henki tekevät työtä ja varustavat meitä palvelemaan Jumalaa! Tarvitsemme vettä ja leipää joka päivä! Voisinkohan siis lisätä aamuuni terveellisen kehoa ravitsevan aamupalan lisäksi ”hengellisen aamupalan!” Aamupalahan on päivän tärkein ateria!

Juha

Jeremian kutsuminen oli erikoislaatuinen ja hyvin voimakas tapahtuma ja kokemus. Profeetaksi ei tulla hetken mielijohteesta, vaan Jumala valitsi hänet tehtävään. Jeremia sai kuulla, että Jumalalla oli häntä varten tehtävä, johon hänet oli valittu jo ennen hänen syntymäänsä.

 

Tämä toi mieleeni Paavalin. Paavalikin kertoi olevansa valittu apostoliksi ennen syntymäänsä. Hänen kohdallaan tämä on yllättävää, koska hän elämänsä alkupuolella vastusti koko kristinuskoa. Hän kuitenkin tuli tähän lopputulokseen järisyttävän uskoontulokokemuksen vuoksi. Damaskon tien kokemus osoitti selvästi sen, että Jumalalla  on Paavalille tehtäviä. Samalla tavalla Jeremialla ei kutsuhetkellään ollut oikeastaan vaihtoehtoja. Toki uskon, että molempien kohdalla kutsu ja luonteenpiirteet sopivat hyvin yhteen ja siten tehtävä oli lopulta myös mieluinen. Jeremian kohdalla kyse oli kuitenkin myös erittäin murheellisesta tehtävästä. Juuda oli matkalla kohti pakkosiirtolaisuutta ja tätä ei Jeremian profetiat pystyneet muuttamaan. Siitä huolimatta ajattelen, että hänen työnsä oli erittäin tärkeä. Hänen sanomansa ilmoitti, mitä Jumala kaikesta ajattelee ja loi tavallaan kehykset kaoottisilta tuntuville tapahtumille. 

 

Jeremiaa ja Paavalia yhdisti ihmeellinen periksiantamattomuus tehtävässään. Uskon, että tämä piirre johtuu osittain vahvasta tietoisuudesta, että Jumala on itse valitsemassa ja lähettämässä työhön, eli kuten Jumala sanoi:

 

 

Ylläoleviin pohdintoihin on luontevaa liittää Pietarin kehotus palata Jeesuksen, kulmakiven, luokse. Tarvitsemme elämäämme kiintopisteen, jonka varaan voimme nojata myös tekemisemme. Kutsumustietoisuus ei seuraa siitä, että mietimme mitä haluamme tehdä, vaan se tulee ulkopuoleltamme. Toki mieltymyksillämmekin on merkitystä, mutta enemmän rengin asemassa. Kun perusta on kunnossa, niin on mahdollista, Jeremian ja Paavalin tavoin, elää radikaalisti erilaista elämää. Pietari antaa tähän monta ohjetta ja esimerkkiä.

 

Tämän tekstin ääressä on hyvä rukoilla, että Jeesus tulisi elämäni perustaksi.

 

 

Tässä luvussa puhutaan ensin siitä, miten ihmiset pettävät toisiaan ja sitten Jerusalemin tulevasta hävityksestä. Aika synkkiä teemoja siis. Minusta on tärkeää havaita näitä lukiessa Jeremian ja Jumalan tunnetila. He ovat tietenkin vihaisia, mutta päätunne on silti suru ja jopa epätoivo. ”Mitä muuta minä voisin tehdä”, kysyy Jumala, kun ihmiset viettävät elämänsä valehdellen ja huijaten toisiaan.  

 

Ajatus surevasta Jumalasta on minusta toisaalta hieman ristiriitainen. Jos asiat ovat Hänen mielestään huonosti, niin miksi Hän ei tee mitään? Eilisessä luvussa Hän kutsui Jeremian vaikuttavalla tavalla. Miksi Hän ei kutsunut samalla tavalla kaikkia Juudan asukkaita? Tähän kysymykseen minulla ei ole ainakaan mitään helppoa vastausta. Takaraivossani on kuitenkin ajatus, että ehkä asia ei kuitenkaan ole aivan näin suoraviivainen. Tässä luvussa Jumala haastaa ihmisiä kerskumaan sillä, että he tuntevat Hänet. Minusta siitä voinee päätellä, että tie oli kaikille avoin. Halukkaita kulkijoita oli vain kovin vähän.

 

Tiedämme, että Jeremian puheet kaikuivat enimmäkseen kuuroille korville hänen omana aikanaan. Uskon hänen julistuksensa kuitenkin vaikuttaneen esimerkiksi alkukirkon elämään. Päivän Pietarin kirjeen ohjeet ovat kuin vastausta Jeremian valitukselle, sillä Pietari kehottaa meitä siunaamaan kaikkia ja vastaamaan pahaan hyvällä. Ja tämän pitäisi alkaa ihan läheltä, omasta aviopuolisosta. 

 

Jep, rukoillaan rakkautta ja kärsivällisyyttä.

 

Herra on elävä Jumala. Tämä on tämänpäiväisen luvun otsikko. Mikä on käytännössä suurin ero elävän ja kuolleen Jumalan välillä? Kysymys saattaa tuntua tyhmältä, mutta  minusta sitä kannattaa kyllä pohtia. Mehän saatamme jopa tieten tahtoen ainakin lähes palvoa asioita, joista tiedämme itsekin, että ne eivät ole eläviä. Esimerkiksi terveys, menestys ja raha ovat tällaisia asioita. Ne saattavat olla elämässä niin merkittävässä asemassa, että niitä voi hyvällä syyllä nimittää jumaliksi. Kuolleesta luonteestaan huolimatta niistä saattaa saada elämäänsä sisältöä, jopa tarkoituksen.

 

Tämän päivän luku vastaa tähän kysymykseen näin: ”Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eivätkä maata, katoavat maan päältä ja taivaan alta”.  Väärien jumalien palvonta tuottaa, jos ensinkään tuottaa mitään, jotain väliaikaista ja katoavaa.

 

Mitäpä tähän sanoo apostoli Pietari? ”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.”

 

Jumalan armo on Jumalan itsensä tavoin pysyvää ja katoamatonta. Siksi siihen kannattaa keskittyä. Pyydetään, että se voisi elämissämme tulla yhä selvemmin esille. 

 

Jeremian kuvaus savenvalajan luona käymisestä on minulle tärkeä kohta. Se kertoo uuden alun mahdollisuudesta. Muutos ei kuitenkaan ole helppo ja vaatii usein vanhan rikkomista. Kuten profetioissa yleensäkin, niin tässäkin on monta kerrosta. Pintakerroksena se kuvaa Juudan kansaa ja sen historiaa. Koko kansakunta joutui kokemaan hävityksen, mutta myöhemmin se sai myös nähdä uuden alun ja jälleenrakennuksen ajan. Mutta tämä kertomus voi kuvata myös kenen tahansa elämää. Voimme joutua tilanteeseen, jossa elämämme menee aivan pirstaleiksi ja tuntuu, että mitään ei jää jäljelle. Tässä meillä on lupaus siitä, että mitään ei heitetä pois. Näinhän laulussa saviruukustakin kerrotaan: https://www.youtube.com/watch?v=6vtvVaeJ_DA. 

 

Pietari kertoo tämän päivän luvussa, että a) meillä on kaikki mitä tarvitsemme ja b) olemme saaneet sen lahjaksi. Ongelma ei siis ole resursseissa vaan niiden käytössä. Tarvitsemme paluuta Jumalan lupauksiin ja niiden vastaanottamiseen. Ajatus Jumalan sanasta pimeässä loistavana lamppuna, joka pitää meidät oikeassa suunnassa, on tärkeä ja hyvä pitää mielessä. Sen vuoksihan me näitä Raamatun tekstejäkin päivittäin luemme.

 

 

Tässä luvussa on kuuluisa ennustus Jeesuksesta. Hänen nimekseen sanotaan ”Herra on meidän vanhuskautemme”. Ajatus siitä, että Jumala itse sovittaa meidät itsensä kanssa, on aivan keskeinen asia ja lopulta meidän ainoa mahdollisuutemme. 

 

Luvussa on myös ennustus siitä, että israelilaiset pääsevät lopulta palaamaan omaan maahansa pakkosiirtolaisuudesta. Tämä on varmaan ollut aikoinaan lohduttavaa kuultavaa.  Kirjoitushetkellä pakkosiirtolaisuus oli kai juuri alkanut tai vasta edessä. Joka tapauksessa tämä on taas yksi raamatunkohta, josta käy ilmi, että Jumala on myös historian herra.