Kategoria: Luemme Raamattua

Julkaistu

2. Sam. 10, Jaak. 4

2. Sam. 10
Jaak. 4

Tämän päivän Jaakobin kirjeen  luvussa on koskettavia lupauksia ja toisaalta vaativaa tekstiä. Luvun alkuosa puhuu maailman rakastamisen vaaroista. Pienoisevankeliumissa, Joh 3:16, Jumala rakastaa maailmaa, mutta tässä maailma on meille vihollinen.  Maailma kuvataan tässä Jumalaa vastaan kääntyneeksi ryhmittymäksi. Meidän paikkamme on elää maailmassa, mutta ei maailmasta. Näissä sanoissa on iso ero. Emme saa eristäytyä maailmasta, vaan meidän on elettävä sen keskellä. Emme kuitenkaan elä tämän maailman arvojen mukaan
Maailmassa vallitsevat erilaiset arvot kuin Jumalan valtakunnassa. Jakeessa kuusi sanotaan, että Jumala on ylpeitä vastaan, nöyrille hän antaa armon.  Tämä sama ajatus melkein samoilla sanoilla esiintyy Raamatussa kolme kertaa. Ylpeys ja nöyryys ovat siis hyvin vastakkaisia käsitteitä. Jakeessa 10 sanotaan, että Herra korottaa ne, jotka nöyrtyvät hänen edessään. Tähän varmaan liittyy sen tunnustaminen, että tarvitsen Jeesusta ja anteeksiantoa. Nöyrä on valmis oppimaan uutta ja Jeesus pystyy opettamaan nöyrää ja Hänen edessään taipuisaa sydäntä.
Jakeessa kahdeksan on tärkeä lupaus: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” Otan tämän lupauksena tälle päivälle. Jumala on hyvin lähellä, kun tunnustan tarvitsevani häntä.

– Mika

Julkaistu

2. Sam. 9, Jaak. 3

2. Sam. 9
Jaak. 3

Jaakobin kirje on kuin kaikki virheemme ja puutteemme suurentava peili. Se osoittaa millaisia meidän tulisi olla. Mitä pidemmälle kirjettä lukee, sen selvemmäksi käy, että rima on nostettu täydellisyyden rajalle. Meidän tulisi olla yhtä täydellisiä kuin Isämme Taivaassa. Vähempi ei riitä. Meidän tulisi pystyä hallitsemaan kielemme ja puhumaan sekä ajattelemaan pelkkää hyvä. Jaakob menee jopa niin pitkälle, että väittää ihmisen tulevan Jumalalle kelpaavaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.

Tässä kohtaa kannattaa olla tarkkana. Jaakob puhuu nyt kuolleesta uskosta, joka kyllä pitää totena Jumalan olemassaolon, sellaisesta uskosta, joka pahoilla hengilläkin on (Jaak. 2:19). Kuollut usko ei kuitenkaan saa aikaan mitään toimintaa. Aito usko tulee Jumalalta lahjana (vrt. Jaak. 1:17) ja sen synnyttää Jumala (Jaak. 1:18). Jumalalle kelpaa vain se, joka uskoo Jeesukseen, ilman lain vaatimia tekoja (Room. 3:26–28). Jaakobin kirjeen opetuksessaan Rovasti Olavi Peltola on sanonut viisaasti: ”Jaakob korostaa, että tekojen puuttuessa uskossa on jotain väärää. Oikeat teot ovat lähimmäisen rakastamiseen liittyviä eikä sellaisia, joilla uskova varmistaa omaa kelvollisuuttaan Jumalan edessä. — Oikea usko tuo mukanaan rakkauden teot. Emme pelastu teoista (Ef 2:8), mutta kyllä tekoja varten (Ef 2:10).”

Daavidin elämässä usko oli tullut todeksi jopa siinä, että hän osoitti tuntuvasti huomaavaisuutta Saulin vammaiselle sukulaiselle, eikä katsonut henkilöön (2. Sam. 9: 3–7). Pystymmekö me samaan? Siinä on puheen ja kielenkäytön rinnalle toinen mittari, joka riisuu meidät omahyväisyydestä. Totuus tekee kuitenkin vapaaksi.

– Heli

Julkaistu

2. Sam. 8, Jaak. 2

2. Sam. 8

Tässä luvussa on sotimista ja ruumiita tulee kasapäin. Daavid voittaa ja saa sotasaalista. Lisäksi Daavid sai lahjoja toiselta kuninkaalta, jonka viholliset Daavid oli joukkoineen voittanut. Jakeessa 11 todetaan, että Daavid pyhitti saaliit ja lahjat Herralle. Voittojen pyhittäminen Herralle lienee vastakohta itselle omimiselle. Mitähän tämä voisi tarkoittaa meille? Mitä Herralle pyhittäminen voisi tarkoittaa?  Aika, koti, varat, mitä vielä, miltä osin niitä voisi pyhittää Herralle. Häneltähän ne ovat alun perin saatuja. Pyhittämisiin – vaikkei edes tarkoin tiedettäisi, mitä se tarkoittaa.

Jaak. 2

Jaakob on huolissaan köyhien ja heikoimmassa asemassa olevien kohtelusta seurakunnassa. Tapasin kerran miehen, joka kertoi tulleensa aikanaan uskoon ja kaipasi seurakuntaan, muttei mielestään voinut mennä, kun sanoi olevansa ”tällainen juoppo”. Pitäisi voida tulla! Onhohan julkkisten tai korkealle arvotettujen ihmisten mahdollista tulla seurakuntaan ja olla mukana ”tavisuskovina”. Köyhä tai rikas, näkyvästi ryvettynyt tai pintakiiltoinen, Jeesus ja seurakunta ovat kaikkia varten.

Jumalalle kelpaaminen perustuu lahjavanhurskauteen, siitä en tingi. Kristinusko ei ole ulkonaisen käyttäytymisen järjestelmä. Uskon inspiroimilla teoilla saa uskon näkymään. Niin Jaakobkin taisi ajatella. Jos uskovan uskon teot määritellään inhimillisesti, syntyy lahkoja ja kontrolloivia yhteisöjä. Vaelletaan Pyhän Hengen inspiroimissa teoissa, edeltä valmistetuissa, Raamatun hengen mukaisissa ja yllätytään. Mitähän tänään tehdään, nähdään ja koetaan?

– Pirkko