Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 75

Psalminlaulaja ilmaisee suuria tunteita psalmeissaan. Edellinen psalmi 74 oli valituspsalmi, jossa Asaf koki Jumalan hylänneen hänet ja kansan, sillä temppeli oli raunioina. Syytä olikin suureen suruun. Psalmi 73 taas päättyy tuttuun ja lohduttavaan tunnelmaan: ”Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan (73:28). Tunnelmat ja tunnetilat vaihtelevat siis voimakkaasti, ja Jumala kyllä ne kestää ja ymmärtää.

Tämän päivän psalmissa sai minut tyytyväiseksi Jumalan lupaus siitä, että hän tuomitsee vääryydet oikeudenmukaisesti, kun sen määräaika on (3). Maailman ja elämän yleensäkin epäreiluutta ei siis kannata liikaa jäädä synkistelemään. Voi, ja kannattaakin toimia oikeudenmukaisuuden ja totuuden puolesta, mutta lopullinen tuomio ja rangaistus on Jumalan. Ei siis kannata olla epäluuloinen siitä, miten vääryydentekijöiden käy, sillä vastuu on Jumalalla: ”kun Jumala käy tuomitsemaan, hän korottaa ja alentaa”(8).

Apt. 1

Alamme lukea  ja kommentoida Apostolien tekojen kirjaa, jonka kirjoitti lääkäri Luukas. Hän oli sama mies, joka kirjoitti myös Luukkaan evankeliumin. Apostolien tekoja voidaan pitää ensimmäisenä kirkkohistoriana, joka tekee historiallista selvitystä siitä, miten seurakunta syntyi, miten se eli uskoaan todeksi ja alkoi levitä ympäriinsä apostolien toiminnan tuloksena. (wikipedia)

Ensimmäisen luvun tärkein asia on tietysti Jeesuksen taivaaseen astuminen, jonka tapahtuman muistoa vietämme 40 päivän kuluttua pääsiäisestä eli helatorstaina. Miksi näin ajattelen? Siksi, että Jeesus lupasi opetuslapsilleen puolustajan, Pyhän Hengen, olemaan heidän kanssaan ikuisesti lähtönsä jälkeen. ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26).

Ennen taivaaseen astumista Jeesus muistuttaa lupauksestaan Pyhästä Hengestä: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin , ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka (8)!  Todistajan tehtävää selvitetään myöhemmin tässä luvussa, kun seurakunta valitsi Juudaksen tilalle Mattiaan:” Siispä nyt on valittava yksi niistä miehistä, jotka ovat kulkeneet kanssamme koko sen ajan, jolloin Herra Jeesus eli ja vaikutti meidän keskuudessamme siitä alkaen, kun Johannes hänet kastoi, aina siihen päivään,  jona hänet otettiin luotamme taivaaseen. Yksi heistä olkoon hänen ylösnousemuksensa todistajana yhdessä meidän kanssamme (21-22).

Todistajalla tulee siis olla henkilökohtainen kokemus Jeesuksesta. Kaikki eivät ole apostoleja, mutta meillä jokaisella on oma ainutlaatuinen tarina kerrottavana siitä, minkälaista on elämä Jeesuksen kanssa. Todistajan tehtävästä sanottiin myös, että sitä tehdään yhdessä seurakunnan ja yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa! (Myös KHO eli Korkein Hallinto-oikeus on vahvistanut, että ollakseen uskottava kristitty, on uskosta kerrottava muillekin! https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4b88a190-cbeb-42f2-a381-9995de181357)

Let the Son shine! Eli antakaamme Pojan valaista meitä, ja loistaa meidän kauttamme!

Juha

Ps. 74

Päivän psalmin otsikko on: ”Jumala, miksi olet hylännyt meidät ainiaaksi?” Psalmi on kirjoitettu tilanteessa, jossa Juuda on hävinnyt sodan ja Jerusalemin  temppeli on ryöstetty ja  tuhottu.  Samalla on tuhottu myös kaikki muutkin pyhäköt koko maasta. Tuhon keskellä Jumala tuntuu olevan kaukana ja hiljaa.  Jopa profeetat ovat kadonneet. Psalmin laulaja muistelee Jumalan entisiä tekoja ja pyytää niihin vedoten Jumalaa muistamaan liittonsa.

Tämä psalmi kuvaa sitä, kuinka vaikeaa on säilyttää Jumalan läsnäolo elämän kriisien keskellä. Näissä tilanteissa tarvitsemme toisten ihmisten  eli seurakunnan tukea.  Tämä näkökulma puuttuu tekstistä kokonaan, mutta ajattelen, että sitä on kuitenkin laulettu seurakunnan keskellä. Se on kyllä ollut aika merkillinen jumalanpalvelus.

Minusta olisi hienoa, jos kärsivien ihmisten ääni kuuluisi selvästi myös meidän kokoontumisissamme. On  suuri kiusaus ajatella, että jumalanpalvelus tarkoittaa hymistelyä ja elämän raadollisen puolen unohtamista tai ainakin sen vaientamista. Mutta usko merkitsee Jumalan mahdollisuuksien näkemistä ja Hänen lupauksiinsa tarttumista kaikenlaisten tilanteiden keskellä. Suurin syy siihen, että teeskentelemme, että kärsimystä ei ole olemassakaan, on nimenomaan epäusko. Koska tuntuu mahdottomalta ajatella, että Jumala voisi auttaa tai toimia näin kauheassa  tilanteessa, niin valitsemme mieluummin vaikenemisen.  Tämä tekee elämästä ehkä mukavampaa, mutta hinta on kova. Erityisen ikävää se on kärsiville ihmisille, joista  tulee ongelma jo pelkällä olemassaolollaan.

Tästä psalmista opin siis sen, että on parempi viedä oma  tilanteemme Jumalalle sellaisena kuin se on. Kaikessa kauheudessaan se opettaa uskon asennetta, kuten lopussa oleva rukous osoittaa: ”Nouse, Jumala! Tämä on sinun asiasi, vie se voittoon!”

Matt. 28

Matteuksen evankeliumin viimeinen luku alkaa siitä, kun naiset tapaavat enkelin ja myös ylösnousseen Jeesuksen haudalla ja päättyy lähetyskäskyyn. Näin ryhmiteltynä voi ajatella, että Jeesuksen auktoriteetti perustuu nimenomaan siihen, että Hän on voittanut kuoleman.  Luulen, että asia on nimenomaan päinvastoin. Jeesus voitti kuoleman, koska Hänellä on valta. Jeesus oli Jumalan Poika alusta alkaen. Hän ei jotenkin muuttunut sellaiseksi vasta ylösnousemuksen jälkeen.

Eipä tällä muuta merkitystä ole kuin se, että tiedämme, että Hänen sanoillaan oli sama painoarvo alusta pitäen. Siihen viittaavat myös Jeesuksen sanat lähetyskäskyssä: ”Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”

Lähetyskäskyn jälkeen pallo on ollut siis seurakunnalla eli  meillä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että Jeesus ei jättänyt meitä oman onnemme nojaan.  Hän lupaa: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Tämä on totta tänäänkin! Hyvää viikkoa kaikille!

Marko

Ps. 73
Matt. 27