Tekijä: Anna

2. Kun. 8
Ilm. 5

Kuninkaiden kirjan luku on aika lohduton kuvaus syntisestä kansakunnasta ja sen johtajista, jotka eivät halua seurata Jumalan tahtoa. Toisaalta luku tuo esille myös jumalallista ajoitusta. Sunemilainen nainen saa talonsa ja paljon enemmänkin takaisin, koska ajoitus on täydellinen. Pienemmässä mittakaavassa olen kokenut vastaavaa itsekin. Jumala on ihmeellinen ja hänellä on valta vaikuttaa yksityiskohtia myöten.

Ilmestyskirjassa avataan ihmeellinen näköala taivaallisiin tapahtumiin. Ajattelen kirjakäärön kuvaavan tapahtumia, jotka tuovat lopun ajalle, jota elämme. Jotta tuleva uusi aika voisi alkaa, on vanhalle tultava loppu. Emme halua, että tämä maailma jatkuu loputtomiin, sillä se olisi lohduton näköala. Vain Jeesus voi aloittaa tuon loppulaskennan. Jeesus on tehnyt maan päällä asioita, joista voimme lukea evankeliumeista. Hän eli, kuoli ja nousi kuolleista ihmisenä. Sen jälkeen hän on edelleen vaikuttanut voimallaan keskuudessamme. Minusta tuntuu kuitenkin, että helposti unohdamme hänen arvonsa. Ajatelkaa nyt lukematonta määrää enkeleitä. Yksikin heistä on meidän silmissämme ihmeellinen, loistava, voimakas ja pystyvä. Ja tässä kuvataan lukematon joukko enkeleitä ylistämään Jeesusta. Samoin kaikki luodut meidän maailmassamme ylistävät häntä, sillä hän vie tapahtumia kohti ikuista valtakuntaa, jossa hän hallitsee. Kunpa voisimme jo nyt nähdä asiat kirkkaasti ja elää elämäämme ja tehdä valintoja ikuisuuden näkökulmasta.

Anna

1. Kun. 16
Joh. 20

Kuninkaiden kirjan luku antaa hyvän ymmärryksen siitä, kuinka huonosti asiat pohjoisvaltiossa olivat. (Pohjoisvaltio on Israelin pohjoinen osa, joka oli irtautunut Juudasta Salomon pojan Rehabeamin tultua hallitsijaksi. Pohjoisvaltiosta käytetään nimeä Israel. Juudaa, eli alkuperäisen Israelin eteläistä osaa, hallitsi yhä kuningas Jumalan valitsemasta suvusta.) Kansa oli kokonaan luopunut Jumalan laista. Jerusalem, ja samalla myös temppeli, oli jäänyt Juudaan, ja siksi kansaa ohjattiin palvomaan patsaita (=Jerobeamin synti, hän oli patsaiden pystyttämisen takana). Jumala olisi halunnut antaa kansalleen yhteiskunnan, jossa vallitsisi oikeudenmukaisuus ja kansa oppisi tuntemaan Herran. Sen sijaan johtajat kieltäytyivät seuraamasta Herraa ja valta vaihtui jatkuvasti verisesti. Mekin tiedämme kokemuksesta, kuinka hallitus ei saa aikaan mitään jos se vaihtuu usein. Israelissa aikakausi merkitsi Herran pelon unohtumista. Se näkyi siinä, että Ahab johti kansan entistä syvempään epäjumalien palvelemiseen, mutta myös siinä, mitä Hielille kävi. Hän ei ottanut todesta Jumalan kieltoa Jerikon jälleenrakentamisesta, ja sai maksaa siitä kalliisti. Muistammehan me, että Jumala on todellinen silloinkin, kun yhteiskunta ympärillämme suhtautuu Häneen kuin vanhaan traditioon, joka olisi aika unohtaa?

Johanneksen evankeliumissa ollaan ylösnousemuksen äärellä. Tärkeässä osassa tapahtumia on Magdalan Maria, josta Jeesus oli ajanut seitsemän pahaa henkeä. Jumala antoi hänen, ja muiden naisten, olla tärkeässä osassa. Ensin naiset saivat ensimmäisinä huomata haudan olevan tyhjä, ja Maria sai vielä kohdata enkelit ja lopulta itsensä Jeesuksen. Tämä kertoo siitä, että Jeesuksen seuraajana olemme arvokkaita omasta asemastamme riippumatta. Naisia ei juutalaisuudessa arvostettu, mutta Jumala antoi heidän olla todella tärkeiden tapahtumien todistajia. Lisäksi minua puhuttelee näissä tapahtumissa Jeesuksen viesti. Hän kohtaa kaikki henkilöt hyväksynnällä ja rakkaudella, jopa Tuomaksen. Opetuslapset olivat paenneet peloissaan kun Jeesus pidätettiin, ja olivat vieläkin lukkojen takana. Jeesus oli saanut kokea häpäisyn ihmisten käsissä, ja silti hän kohtaa kaikki ilman kaunaa tai katkeruutta. Hänellä on vain hyviä uutisia ja hän tuo Pyhän Hengen seuraajilleen. Samaan saamme luottaa edelleen. Vaikka me olemme raadollisia, itsekkäitä, pelkurimaisia ja täynnä epäuskoa, hän ei tuomitse meitä, vaan hyväksyy meidät. Mutta se ei jää siihen, vaan Hän myös antaa meille elämän, voiman ja uudistaa meidät. Kiitos Jeesus!

Anna

1. Kun. 1
Joh. 6

Ensimmäinen kuninkaiden kirja alkaa haastavasta tilanteesta. Daavid ei ollut nimennyt seuraajaansa ajoissa. Hänen vanhin poikansa Absalom oli jo aiemmin turhautunut tilanteeseen ja yrittänyt riistää kuninkuuden Daavidilta (2.Sam 15), mikä johti Absalomin kuolemaan (2.Sam 18). Daavid oli luvannut kuninkuuden nuorelle Salomolle, mutta ei ollut tehnyt asiasta virallista / julkista päätöstä. Nyt Daavid oli jo vanha mies, joka oli vuoteenomana ja aivan liian heikossa kunnossa hallitakseen. Kaikki näkivät tilanteen. Johtavassa asemassa olevat henkilöt halusivat, että maahan saataisiin kyvykäs hallitsija, ja jotkut yrittivät järjestää uuden kuninkaan kruunaamisen. Koska virallisen järjestyksen mukaan vanhimman pojan kuuluisi periä kuninkuus, keski-iän saavuttanut ja korkeassa asemassa oleva Adonia sai kannatusta ja päätti hyödyntää tilaisuuden. Tässä luvussa kerrotaankin, kuinka lopulta nuori Salomo kruunattiin kiireessä. Ei ihan ihanteellinen toimintatapa. Onneksi Jumala varjeli verenvuodatukselta.

Daavidia on usein nimitetty Jumalan mielen mukaiseksi mieheksi. Jeesuskin oli ”Daavidin poika”. Minulle tämä puhuu siitä, kuinka Jumalan mieleisenä oleminen ei tarkoita synnittömyyttä tai virheettömyyttä. Daavid noudatti Jumalan tahtoa niissä asioissa, joista Jumala hänelle puhui. Daavidista teki Jumalan miehen se hyvä, mitä hän teki, ei virheiden / synnin puuttuminen. Me elämme keskellä virheitä ja epätäydellisyyttä, mutta Jumala iloitsee meistä, kun olemme hänelle uskollisia. Se riittää.

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen uskomattomista teoista arjen keskellä. Aluksi Jeesus halusi päästä rauhaan, mutta ei onnistunut. Hän suhtautui tilanteeseen hyvin ja opetti ihmisiä. Hän huolehti väkijoukon tarpeista ruokkimalla heidät runsaasti simppelillä arkiruualla jota pienituloiset söivät. Pian hän oli väkijoukon ympäröimänä, ja he halusivat hänen johtavan heidät taisteluun Roomalaisia vastaan (jae 15). Jeesus vetäytyi vuorelle ja uskon että hän rukoili Jumalalta viisautta kuinka toimia. Sitten hän lähetti opetuslapsensa edeltä pois, meni yksinäisyyteen odottamaan illan tuloa, pääsi pimeän turvin rantaan ja käveli pois vettä myöten.

Minulle nämä tapahtumat ovat esimerkki siitä, että Jumala ei anna ihmeitä vain vakuuttaakseen meitä, vaan silloin kun niitä oikeasti tarvitaan. Jeesusta ei kuitenkaan voi seurata vain ihmeiden ja viisauden vuoksi, vaan se vaatii enemmän. On laitettava koko elämä sen varaan, että Jeesuksen opetukset ovat totta. Monet Jeesuksen seuraajat luopuivat hänestä hänen puheidensa vuoksi. Emme voi aina ymmärtää kaikkea ja Jeesuksen seuraamisesta joutuu joskus maksamaan kovan hinnan. Silti se on hinnan arvoista. Niin kuin opetuslapset sanoivat: ”Sinulla on ikuisen elämän sanat”.

Anna