Tekijä: Anna

2. Aik. 35
Matt. 25

Kun luen kuvausta Jumalan mielen mukaisesta pääsiäisen vietosta, minut pysäyttää kaksi ajatusta. Jumalan pyhyys ja ihmisten yhteys. Tapa, jolla kaikkia säädöksiä haluttiin noudattaa, kertoo jumalanpelosta, joka nousi Jumalan pyhyydestä. Sekä Josia, että kansan päämiehet mahdollistivat omilla varoillaan (lahjoittamalla eläimiä) oikeanlaisen pääsiäisen viettämisen. Saman toivoisin näkeväni meidän yhteiskunnassa. Että ymmärtäisimme, kuinka Jumala hallitsee kaiken ja että varallisuus ja menestys ja hyvinvointi ja pelastus tulee vain häneltä. Silloin kohtelemme omaisuuttammekin sen mukaisesti, että se kuuluu Jumalalle. Ihmisten yhteys taas näkyy juhlinnassa. (Mukaan tuli kansaa Juudan alueen lisäksi myös Israelista, joten kyse oli koko kansan yhteydestä.) Määräys oli, että kun eläin teurastetaan, niin se myös kypsennetään ja syödään temppelialueella. Yhtään ei saa jäädä syömättä, jolloin on pakostakin kokoonnuttava syömään yhdessä ja ajan kanssa. Länsimainen ajatus kehosta ja nautinnoista maallisena ja mielen toiminnoista pyhempänä ulottuvuutena on epäraamatullinen. Jumalan tahdon mukaisessa, pyhitetyssä juhlassa papit (pyhimmät ihmiset) olivat teurastajia aamusta iltaan. Leeviläiset taas valmistivat ruuat. Mielestäni kumpikin varsin fyysistä hommaa. Ihmisten osana oli syödä vatsat täyteen ja kokoontua yhteen juhlimaan. Ja kun kansa riemuitsee (siis oikeasti isosti iloitsee, niin että se näkyy ja kuuluu) ja kiittää Jumalaa, niin Jumala pitää siitä. Eli  mekin saamme palvella Jumalaa ihan ihmisinä, iloiten yhdessä Hänen antamistaan lahjoista ja tarjoten hyvää eteenpäin.

Matteuksen evankeliumin teksti kutsuu meidät olemaan valmiina. Meille on uskottu haltuun Jumalan toimesta kykyjä, varallisuutta ja/tai mahdollisuuksia ja kerran olemme tilivelvollisia siitä, miten olemme eläneet. Jos elän, kuin minulla ei olisi mitään, saan ankaran tuomion. On siis hyvä kiittää Jumalaa siitä, mitä meillä on, iloita elämästä kun voi ja palvella toisia kun saa siihen mahdollisuuden. Kuvittele paikka, jossa kaikki toimisivat niin. Siellä haluaisin asua. 

Anna

2. Aik. 16

Matt. 11

Kuningas Asa turvaa omaan järkeensä ja ihmisiin Jumalan sijasta. Kun Israelin Kuningas hyökkäsi Juudaan, Juudan kunigas Asa selvitti tilanteen ostamalla itselleen liittolaisia naapurimaasta ottamalla temppelistä ja palatsista kultaa ja hopeaa. Hän olisi voinut turvata Jumaan ja rukoilla apua, mutta näki parhaaksi hoitaa asian itse omilla voimillaan. Herra etsii niitä, jotka vilpittömin mielin palvelevat Herraa, ja tahtoo vahvistaa heitä.

Jeesus puhuu ihmisille ja selittää, että Johannes on se profeetta, josta on ennustettu. Johannesta pidettiin pahan hengen riivaamana, koska hän ei syönyt ja juonut (herkutellut). Jeesusta taas syömärinä ja juomarina, koska hän nautti ruuasta ja hyvästä seurasta. Koska Jeesus ja Johannes eivät olleet sellaisia, kuin ihmiset olettivat, ihmiset eivät suostuneet tekemään parannusta ja turvaamaan Jumalaan.  Tästä Jeesus soimasi kaupunkeja, joissa hän oli tehnyt ihmeitä ja jotka eivät tehneet parannusta.

Monesti me ihmiset haluamme olla oman elämämme herroja ja päättää mitä tehdä ja mikä on oikein. Meitä kuitenkin pyydetään luopumaan omahyväisyydestä ja palvelemaan Herraa vilpittömin mielin, vaikka asiat eivät olisikaan aina niin kuin haluaisimme tai olettaisimme. Kun otamme Jeesuksen meille antaman kuorman kannettavaksi, saamme levon.

Elli

2. Kun. 22
Ilm. 19

Josia oli Juudan kuninkaana kuin raikas tuulahdus. Hän näki asemansa Herran edessä. Hän ei katsonut asioita vain ajallisesta näkökulmasta, vaan selvästi myos iankaikkisuuden kannalta ja pelkäsi enemmän Jumalaa kuin huolehti omasta asemastaan. Hän nöyrtyi ja suri kuullessaan mitä Jumala oli säätänyt Israelista, ja näytti kansallekin surunsa. Kunpa menkin osaisimme surra Jumalan mielen mukaan, etsiä Jumalan tahtoa silloin kun olemme ymmärtämättömyyttämme kulkeneet harhaan. Jeesuskin kehotti parannuksen tekoon. Se toimii varmasti.

Ilmestyskirjassa kuvataan pysäyttäviä tapahtumia. Minulle erityisintä tässä on se, että meidän Jumalamme ei edes taistele saatanaa vastaan. Joukot kokoontuvat taistelua varten, ja sitten ennen kuin taistelu edes alkaa, saatana omineen on jo heitettynä helvettiin tai tuhottuna miekalla. Me monesti katsomme omasta näkökulmasta henkivaltojen taistelua, kuin ne olisivat toisiaan vastaavia joukkueita. Näin ei kuitenkaan ole. Taivaassa juhlittiin voittoa jo ennen kuin taistelu alkoi. Meidän Herramme on enemmän kuin voittaja. Hän on luoja ja hallitsija. Ainoa, jonka varaan elämän voi laittaa. Aina se ei näy maan päällä. Siksi tarvitsemme uskoa. 

Anna