Tekijä: Anna

Hoos. 14 Room. 16

Hoosean kirja päättyy vetoomukseen parannuksen teosta. Lupaukset hyvistä asioista, jotka seuraisivat parannuksen tekoa, ovat ihania. Viimeiseksi kysymykseksi jää kuka on niin ymmärtäväinen että käsittää sanat? Jeesuskin opetti että todellinen kuuleminen ja ymmärtäminen johtaa tekoihin. Jumala ei pakota ketään tottelemaan, mutta hän tekee kaikkensa että ymmärtäisimme, kuulisimme ja ottaisimme vastaan hänen lahjansa.

Paavalin kirjeen lopetus on puhutteleva. Harvasta ihmisestä voi meidän seurakunnassa sanoa, että on pannut henkensä alttiiksi tai ollut vankitoveri. Muiden meriittien osalta yhteneväisyyksiä kuitenkin löytyy. Teksti osoittaa, että Paavali tuntee monia kristittyjä läheisesti. Siitä nousee esille myös arvostus toisia kohtaan. On hyväksi antaa muille tunnustusta heidän työstään. Ehkä voisikin aloittaa pienen puhetavan muutostyön ja tehdä toisten kiittämisestä ja nostamisesta tavan.

Kaiken keskuksena on kuitenkin Jeesus ja Paavali nostaa esille tavoitteet. Ensinnäkin että kaikki kansat johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen. Tämä koskee meitäkin ja iloitsemme siitä että pelastus on edennyt tänne maailman ääreen saakka. Voimme yhä osallistua tämän tehtävän toteutukseen. Toisekseen Paavali haluaa, että Jumala saisi ylistyksen. Se toteutuu kun elämme antaen Jumalalle kunnian kaikesta. Se on oikein ja kohtuullista.

Siunausta päivääsi!

Anna

Hoos. 13 Room. 15

Hoosean kirjaa lukiessa en voi käsittää kuinka vakava rikos Jumalan hylkääminen oli. Tämän lukeminen pistää mietteliääksi. Herran pelko on viisauden alku sanoo sananlasku. Ehkäpä Herran pelosta nousee kuuliaisuus. On ihan hyvä välillä lukea kohtia, jotka muistuttavat siitä, että Jumalan kädessä on myös tuomio.

Roomalaiskirjeessä kristittynä elämisen peruskurssi saada päätökseen. ”Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi.” Meidät on kutsuttu elämään palvelevalla asenteella. Oikea kysymys ei ole mitä minä saan vaan mitä minä voin antaa. Näin kuitenkin levosta käsin, Kristuksen varassa. Paavali muistuttaa, että kaikki mitä hänkin on saanut aikaan on Kristuksen aikaansaanosta. Tehtävä ja tavoite on yhteinen. Niinpä hän pyytää rukoustukea myös Rooman seurakunnalta. Tässä on oppimista – yksi pyhä yhteinen seurakunta! 

Anna

Hoos. 12 Room. 14

Hoosean kirjassa verrataan silloisia tapahtumia tunnettuihin historian kertomuksiin Jaakobista ja tämän petoksesta äitinsä kanssa kun hän varasti esikoisen siunauksen veljeltään. Asiat näyttävät erilaisilta kun niitä katsoo etäältä, omasta näkökulmasta ei näe kokonaisuutta niin herkästi. Siksi onkin hyvä pitää korvat kuulevina ja olla valmis punnitsemaan omaakin toimintaa. Vaikka kansa oli tyytyväistä rikastumiseensa ja toimintaansa, Jumalalla oli toinen näkökulma. Herra oli silti kärsivällinen ja jaksoi kutsua parannukseen. Hän antoi kerta toisensa jälkeen mahdollisuuden toimia paremmin. Hän tekee niin tänäkin päivänä.

Roomalaiskirjeessä on tärkeä muistutus siitä, ettei kristinusko ole lakiuskonto, jossa on kaikille yhteiset selkeät säännöt, joita on noudatettava. Sen sijaan meitä kutsutaan kasvamaan uskossa ja Jumalan tuntemisessa. Kukaan ei muutu päivässä, vaan ratkaisevaa on, että olemme samalla tiellä. Niinpä meillä ei ole oikeutta halveksia tai tuomita toisiamme. Sen sijaan meitä kutsutaan tukemaan toinen toistamme niin, että jokainen voi elää omatunto puhtaana. Voimmekin joustaa niin, että esim. välttelemme alkoholia, jotta läheinen ei ratkea juomaan. Minusta on ihana ajatus, että sopeudutaan huomioiden erityisesti niitä, jotka ovat rikkinäisiä tai heikkoja. Silloin kaikilla on turvallista olla yhdessä. Sellaiseen yhteisöön on hyvä tulla mukaan.

Anna