Tekijä: Anna

1. Moos. 14 Fil. 2

Tämä sota, jonka seurauksena Loot joutui väkensä kanssa vangeiksi, on ensimmäinen sota, joka Raamatussa mainitaan. Maailmanpolitiikka on aina vaikuttanut ihmisiin ja Jumala on johdattanut kautta aikojen omiaan sen pyörteissä. Ihmettelen Abramin rohkeutta kun hän lähti pelastamaan Lootia. Hän riskeerasi itsensä ja väkensä. Toisaalta hän suunnitteli hyökkäyksensä hyvin eikä tavoitellut rikkauksia itselleen. Taistelun jälkeen hän antoi kymmenykset Melkisedekille, joka on Jumalan pappi, mutta jonka pappeuden taustasta ei kerrota enempää. Hän ei ollut pappissukua, sillä Israelin kansa periytyi Abrahamin jälkeläisistä. Melkisedek on sekä pappi että kuningas. Jeesuksesta sanotaan myöhemmin, että hänen pappeutensa on Melkisedekin pappeutta. Itse en tätä täysin ymmärrä, mutta sen ymärrän, että Jumala kohtasi Abramin tuolloin ja antaessaan kymmenykset Melkisedekille, Abram antoi kunnian voitosta Jumalalle. Itse ajattelen, että antaessani omastani Jumalan kunniaksi, annan Jumalalle kunnian siitä, että hän huolehtii minusta. Omaisuuteni ei kuulu minulle, vaan Jumalalle. Kuulin jostain osuvan vertauksen, että kun Raamatussa sanotaan että palvelen Jumalaa ”koko voimallani” se sisältää myös merkityksen ”rahavaroillani” tai lompakollani.

Filippiläiskirjeessä minua puhuttelee Paavalin suhtautuminen Epafroditokseen. Arvelen, että Epafroditos koki epäonnistuneensa. Hänet oli lähetetty auttamaan Paavalia, mutta jossain vaiheessa hän olikin sairastunut ja ollut taakaksi ja hänet oli lähetettävä takaisin. Seurakuntakin saattoi nähdä hänet epäonnistujana, minkä vuoksi Paavali haluaa kääntää näkökulman. Jae 29: ”Ottakaa siis hänet Herran palvelijana iloiten vastaan”.  Jumalan silmissä yrittäminenkin on arvokasta. Itse olen lähtenyt lähetystyöhön ja joutunut palaamaan ”epäonnistuneena” monien syiden vuoksi. Paavalin sanat lohduttavat minua, sillä hän näkee yrittämisenkin kunnioituksen arvoisena.

Anna

1. Moos. 13 Fil. 1

Abrahamin elämä on usealla tapaa esikuva kristityn elämästä. Hän lähti Jumalan kutsusta kohti vierasta seutua luottaen lupaukseen. Tässä luvussa Abram antaa Lootin valita rehevän seudun ja tyytyy itse karumpaan alueeseen. Jumala kuitenkin muuttaa näkökulman, sillä hän näkee enemmän ja pidemmälle kuin ihminen. Abram saa tuolloin Jumalalta lupauksen niin isosta määrästä jälkeläisiä, ettei sitä voi laskea! Me näemme tänä päivänä, että lupaukseen saattoi luottaa. Raamatussa annetaan lupauksia myös meille. Uskallammeko me luottaa niihin ja lähteä liikkeelle?

Filippi oli kaupunki, jossa asui lähinnä kreikkalaisia. Seurakunta oli syntynyt Paavalin toisen lähetysmatkan aikana. Paavali kirjoitti tämän kirjeen vankilasta. Hän ei moiti kirjeessä Filippiläisiä ollenkaan. Minua puhuttelee se, kuinka Paavali katsoo tulevaisuuteen ja rohkaisee toisia. Hän luottaa täysin Jeesukseen ja näkee pidemmälle, elämän joka ei pääty kuolemaan. Tämä huipentuu jakeessa 21: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto”. Toivon, että mekin saisimme tuon kirkkaan näkökyvyn, ilon ja voiman jatkaa samaa taistelua, kuin Paavali ja Filippiläiset!

Anna

1. Moos. 12 Luuk. 24

Minua on puhuttelee Luukkaan evankeliumin viimeisen luvun jae 27: ”Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.” Jokainen Raamatun teksti liittyy punaiseen lankaan, joka kulkee läpi Raamatun. Tarkoitan Jumalan pelastussuunnitelmaa, joka huipentui Jeesuksessa. Jeesuksen opettaessa ihmiset ymmärsivät kirjoitukset. Kuolemansa jälkeen juuri hän osoitti, että juuri niin pitikin tapahtua. Uskon, että aivan samoin mekin voimme avata Raamatun ja lukea kirjoituksista ja todeta, että juuri näin pitääkin tapahtua. Kun tulee koettelemuksia, voimme kestää ne tietäen, että Jumala on yhä ohjaksissa.

Jumala sanoo Abramille ”sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille” (1. Moos. 12:3). Kutsuessaan Abramin lähtemään maastaan Jumala ajatteli kaikkia maailman ihmisiä, meitäkin. Tämä sama sanoma kulkee läpi Mooseksen kirjojen ja kautta Raamatun. Vaikka ympärillä tapahtuu mitä, Jumalan suunnitelmaa ei voi pysäyttää. Ajattelen, että Mooses ei elänyt elämäänsä ennalta määrätysti, vaan sai aivan vapaasti tehdä valintoja kuten mekin. Se näkyy siinäkin, kuinka hän Jumalan tahdon vastaisesti antoi vaimonsa (jopa kahdesti) hallitsijan vaimoksi saadakseen itselleen turvaa. Jumala ei kuitenkaan luopunut suunnitelmastaan vaan pysyi uskollisena. Hän auttoi Sarain pois hovista ja johdatti heitä eteenpäin. Uskon, että Jumala huolehtii meistä samalla tavoin. Hän tietää ettemme ole hyviä, mutta on silti uskollinen meitä kohtaan ja rakastaa meitä.

Anna