Tekijä: Esteri

1. Sam. 16

Päivän Vanhan testamentin kohta kertoo kuuluisan tarinan siitä, miten Samuel löysi Daavidin Iisain poikien joukosta etsiessään Israelille uutta kuningasta. On hassua, miten ajatus suuren kätkeytymisestä pieneen löytyy Raamatusta kerta toisensa jälkeen: Daavid oli veljeksistä vaatimattomin, ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi, Jeesus syntyi talliin, puhe rististä on hulluutta jne. Mitä tämä voisi kertoa meidän ajallemme? Mieleeni tulee esimerkiksi se, että monet meistä toivoisivat megalomaanista herätystä, jossa ihmiset tulisivat näyttävästi uskoon. Mutta entä jos Jumala voisi ainakin toisinaan tehdä työtään myös hiljaisesti? Ehkäpä se voisi ollakin juuri sitä, mitä jotkut ihmiset tarvitsisivat. Ehkä Jumala voisi luoda heräystä hellästi ja hiljaisesti ihmisten sydämissä tuhansien eri kohtaamisten avulla, vaikka se saattaakin inhimillisesti katsoen kuulostaa puuduttavalta ja tylsältä. Pidemmässä juoksussa sopivasti puuduttava ja tylsä voi kuitenkin olla kestävämpää. Tietenkään en kiellä, etteikö herätys voisi olla inhimillisesti katsoen näyttävää ja upeaa, en tietenkään. Voihan se sitäkin olla. Mutta ehkä meidän on hyvä miettiä toisinaan sitä, voiko inhimillinen kaipauksemme suureen ja komeaan hiipiä salaa ja hiljaisesti myös osaksi uskonelämäämme.

Apt. 8

Apostolien tekojen kahdeksannessa luvussa on yksi lempijakeitani Uudesta testamentista, uskokaa tai älkää: ”Kaupungin täytti ilo ja riemu”. Jae on hyvin simppeli, mutta pitää mielestäni sisällään niin paljon. Juuri tätä toivoisin näkeväni, kun ihmiset saavat kuulla Jeesuksesta. Mitä sinä ja minä voisimme tänään tehdä, jotta Jumalan rakkaus ja hyvyys pääsisi loistamaan ihmisten elämään? Voisimmeko rukoilla ihmisten puolesta? Tarjota heille kahvia? Kuunnella? Keskustella? Auttaa käytännön asioissa? Tapoja on yhtä monta kuin tilannettakin! Mutta mitä voisimme tehdä juuri tänään?

Esteri

1. Sam. 15

”Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva.” Kuinka hieno onkaan tämä lausahdus, joka löytyy päivän Vanhan testamentin kohdasta! Mielestäni tämä summaa kristinuskosta ja kristinuskon Jumalasta jotakin hyvin keskeistä. Muissa uskonnoissa voikin ehkä tehdä niin, että jumalilta ostaa suosiota ja hyväksyntää erilaisilla rituaaleilla, kuten uhreilla, rukouksilla ja almuilla, mutta kristinuskossa tämä ei ole mahdollista silloin kun kristinusko tulkitaan oikein. Kristinuskon Jumala haluaa ihmisten kääntyvän Hänen puoleensa ja tottelevan Häntä siksi, että he kaipaavat ja rakastavat Häntä. Ei siksi, että ihminen voisi rastittaa yhden asian pois to-do-listaltaan. Mitä tämä voisi tarkoittaa nyky-Suomessa? Meillä muodollisuus on vähentynyt melko paljon, mutta tietenkään se ei koskaan katoa kokonaan. Voisiko tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ei ole mitään väliä sillä, kuinka säntillisesti mies riisuu lakkinsa kirkossa, miten paljon karismaattinen kristitty kohottaa käsiään sunnuntaikokouksessa tai miten suomalainen maksaa kirkollisveroja, jos samaan aikaan sydämessä on räikeä kapina Jumalaa vastaan? Meidän Jumalamme on niin voimallinen, ettei Häntä voi huijata. Hän näkee kaiken ja Hänen edessään nimenomaan se, mitä on sydämessämme, on ratkaisevan tärkeää.

Apt. 7

Päivän Uuden testamentin kohdassa Stefanos pitää puheen, jonka johdosta hänet kivitetään. Tapahtumien myötä Stefanoksesta tulee ensimmäinen marttyyri, ja muistammekin Stefanosta ja kaikkia muita marttyyrejä aina tapaninpäivänä. Tulin pohtineeksi päivän kohdan äärellä sitä, mitä monen monta kertaa muulloinkin Apostolien tekojen puheiden äärellä: Vanhan testamentin tuntemus on kristitylle aivan äärimmäisen tärkeää. Vanha testamentti kattaa suurimman osan Raamatusta ja pelastushistoriasta, ja oikestaan voisi ajatella, että Uusi testementti onkin jossain määrin Vanhan testamentin kommentaari. Mitä voisimme tehdä, että tuntisimme Vanhan testamentin paremmin? Olen itse pohtinut, että koska Vanha testamentti on sekä historiallisesti, kielellisesti että opillisesti hyvin vaikeaa luettavaa, on välttämätöntä, ettemme jätä sen tutkimista yksittäisten ihmisten projektiksi. Tarvitsemme raamattuopetuksia ja raamattupiirejä, jotka käsittelevät nimenomaan Vanhan testamentin teemoja ja kirjoja. Tarvitsemme selkokielistä hengellistä opetuskirjallisuutta, jossa osataan ilmaista asioita riittävän tiiviisti niidenkin kannalta, jotka eivät miellä itseään lukutoukiksi. Mitäs sanotte? Haluasimmeko tätä lisää?

Esteri

1. Sam. 14

Päivän Vanhan testamentin kohdassa kerrotaan, miten israelilaiset pääsivät niskan päälle taistelussa filistealaisia vastaan. Jonatan kuitenkin rikkoi taistelun temmellyksessä Saulin valan siitä, että kukaan ei saisi syödä ennen iltaa. Tämä oli koitua Jonatanin kohtaloksi, kun alettiin selvittää, mistä Jumalan hiljaisuus johtui. Jäin miettimään tänään sitä, oliko Saulin vala Jumalan mielen mukainen vai ei. Toisaalta sillä oli selvästi väliä, koska Jumala oli hiljaa Jonatanin rikottua valan. Mutta toisaalta Jonatan sai ilmeisen helposti anteeksi, kun sotilaat vaativat Jonatanille armahdusta. Samoin Jonatan itse myös perusteli vakuuttavasti tekemistään: ”Isäni on tuottanut tälle maalle onnettomuuden. Näettehän, miten silmäni kirkastuivat, kun vain vähän maistoin tätä hunajaa. Jos sotilaatkin saisivat syödä ruokaa, joka on jäänyt vihollisilta saaliiksi, millaisen tappion me nyt tuottaisimmekaan filistealaisille!” Mitä itse luulet? Oliko vala Jumalan mielen mukainen? Miksi kyllä tai miksi ei?

Apt. 6

”Valitkaa siis, veljet, keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä, niin me asetamme heidät tähän tehtävään. Silloin me voimme omistautua rukoukseen ja Jumalan sanan jakamiseen.” (Jakeet 3-4) Päivän Uuden testamentin kohdassa on hyvä esimerkki siitä, miten tärkeää työnjako on. Apostolit asettivat seurakunnalle seitsemän taloudellista avustajaa, jotta apostolit itse voisivat keskittyä apostolin työhön. Seurakunnassa ja elämässä tarvitaan ihmisiä laidasta laitaan: koordinaattoreita, visionäärejä, duunareita, johtajia, strategikkoja jne.  On vapauttavaa tietää, että meidän kaikkien ei tarvitse osata samoja asioita, vaan saamme rauhassa keskittyä siihen, mikä meitä kiinnostaa ja missä me olemme hyviä. Toisaalta on kuitenkin tärkeää muistaa myös se, että harvoin olemme lahjojemme kanssa täysin ainutlaatuisia. On monia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet kanssamme samoista asioista ja samalla alueella lahjakkaita. Tällöin lienee hyvä ajatella asia niin, että onkin hyvä, että meitä on jonkin verran myös samaan junaan, jotta voimme yhdessä oppia ja miettiä. Tiimissä on voimaa!

Esteri