Tekijä: Esteri

Joos. 24

Joh. 15

Johanneksen evankeliumin viidestoista luku jatkaa vielä Jeesuksen jäähyväispuhetta luomalla katsetta Jeesuksen kuoleman jälkeiseen tulevaisuuteen. Luvussa puhutaan viiniköynnöksen kautta hyvän hedelmän tekemisestä, keskinäisen rakkauden osoittamisesta sekä vainoista, joita Jeesuksen omat joutuvat kokemaan. Jakeessa 13 Jeesus sanoo, että ”suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta”. Tämä on tärkeä nosto paitsi siksi, että se osoittaa meille, miten meidän tulisi toisiamme rakastaa, niin myös siksi, että asiayhteys Jumalan rakkauteen on varsin selvä. Jumala on antanut henkensä meidän puolestamme ja osoittanut näin suurinta olemassaolevaa rakkautta. Tätä olisi hyvä miettiä aika ajoin. Varsinkin nykyaikana Jumala nähdään helposti ylhäältäpäin katsovana, vihaisena jääränä, joka juuri ja juuri voi hyväksyä ihmisen yhteyteensä (jos ihminen ylipäätään tämän mielikuvan johdattelemana haluaa minkäänlaiseen yhteyteen). Kuitenkin Raamattu kertoo meille Jumalasta, joka luopui omastaan, tuli osaksi kärsivää maailmaa, eli täyden ihmiselämän ja lopulta antoi henkensä meidän puolestamme. Kuinka tällainen Jumala voisi viestiä kenellekään etäisyyttä, välinpitämättömyyttä tai ylimielisyyttä? On tietenkin totta, että Jeesuksesta puhumisen ohella on välttämätöntä puhua ihmisen syntisyydestä (viitaten luvun loppuun), mutta emme koskaan, ikinä saisi lakata puhumasta Jeesuksesta. Vain Jeesuksessa asiat asettuvat oikeaan prioriteettijärjestykseen.

Esteri

Joos. 23

Joh. 14

Johanneksen evankeliumin neljästoista luku pitää sisällään Jeesuksen kuuluisan jäähyväispuheen. Keskeisiä teemoja ovat mm. kolminaisuus, Jeesuksen toinen tuleminen sekä Jeesuksen kuoleman jälkeen elävien kristittyjen rohkaiseminen. Tänään mieleni takertui yksityiskohtaan, jonka olemassaolosta jokainen on taatusti varsin tietoinen, mutta jota en ainakaan itse ole pysähtynyt sen tarkemmin miettimään. Puhuessaan siitä, kuinka Hän menee valmistamaan opetuslapsille asuinsijaa, Jeesus sanoo, että ”minun Isäni kodissa on monta huonetta”. Mitähän tämä tarkoittaa? Jeesus puhuu samassa yhteydessä siitä, miten meidän ei tarvitse olla levottomia: voisiko kyse olla siitä, että Jeesus rohkaisee meitä ajattelemaan konkreettisesti, että Taivaassa kaikki on lopulta hyvin, ja että sinne mahtuvat aivan kaikki, ketkä sinne haluavat? Jos ajattelemme tilannetta, jossa Jeesus on poistumassa ihmisten keskuudesta, voimme varmasti uskoa, että jotkut ovat olleet peloissaan siitä, että nyt emme ainakaan enää voita ketään puolellemme tai kykene seuraamaan Jumalan tahtoa. Voisimmeko ajatella, että tässä tilanteessa Jeesuksen sanat ”minun Isäni kodissa on monta huonetta”, viittaisivat siihen, että vaikka Hän on poissa, Hän ei taatusti tee yhtään vähemmän työtä kuin maan päällä ollessaan? Ja että aivan jokaiselle, joka vähänkin uskoo, on varattuna Isän luona huone?

Esteri

Hei kaikille! Esteri tässä aloittelee uutta viikkoa. Haluan heti alkuun sanoa tärkeän asian. Olen tähän asti pystynyt pitämään kiinni siitä, että kirjoitan vastuuviikoillani sekä Vanhan että Uuden testamentin kohdista. Nyt kuitenkin valitettavasti jouduin myöntämään itselleni, etten ehdi paneutua tehtävään riittävästi pitääkseni tutusta tavasta kiinni. Niinpä kommentoin tällä viikolla ainoastaan Uuden testamentin tekstit, mutta rohkaisen kaikkia lukemaan ehdottomasti myös Vanhan testamentin tekstejä. Molemmat ovat tärkeitä, tämä ei ole missään tapauksessa väheksymistä Vanhan testamentin suuntaan!

Joos. 22

Joh. 13

Päivän Uuden testamentin kohdassa kerrotaan ainutlaatuisesta ja kauniista tapahtumasta, kun Jeesus pesi opetuslasten jalat. Jeesus toteaa täysin suoraan, että tämä on meille esimerkkinä siitä, miten meidän tulisi kohdella toisiamme. Ihminen on taipuvainen haluamaan mainetta ja vaikutusvaltaa, ja usein näitä saatuaan ihminen haluaa orjuuttaa ja alistaa muita. Tästä esimerkkinä voisi olla esimerkiksi ihmisen ja luonnon suhde tai väärinymmärretty ajatus siitä, että miehen vastuu perheessä oikeuttaisi kohtelemaan vaimoa huonosti. Jeesus pistää tälle täyden stopin: todellista johtajuutta ja lähimmäisyyttä on se, että rakastaa, uhrautuu ja kantaa vastuun. Tätä täydentävät Jeesuksen sanat jakeissa 34-35: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Näihin raameihin ei mahdu millään tapaa se, että hyväksikäyttää muita oman asemansa pönkittämiseksi. Kristityn tehtävä on olla kuin Kristus itse ja rakastaa niin, että tekee sitten vaikka vähän likaisiakin töitä pitääkseen muista huolta.

Esteri