Tekijä: Esteri

1. Moos. 23 1. Tess. 3

”Ystävällisyyttä on vaikea antaa, sillä sen saa useimmiten takaisin.” En muista, kuka tämän lausahduksen on sanonut, mutta Ensimmäisen Mooseksen kirjan 23. luku toteuttaa periaatetta mitä suurimmassa määrin. Itse asiassa minua melkein nauratti lukea tekstiä, kun olin koko menneen päivän perehtynyt sosionomin opinnoissani kulttuurien yhteentörmäyksiin ja maahanmuuton ongelmiin. Abraham ja hänen ympäröivä yhteisönsä ovat todella sisäistäneet kaikki ne periaatteet, joissa vielä nykyäänkin on hiomista: miten ihminen on ihmiselle ihminen, ja miten omasta edusta luopuminen saa nopeasti aikaan yhteistä hyvää. Lisäksi teksti on kaunis lopetus Saaran monipuoliselle elämäntielle, jonka suurimmat käänteet Iisakin syntymän kanssa toimivat meille kaikille lupauksena siinä, että ”kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee” (Job. 23:13).

Ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen kolmas luku kertoo siitä, miten Paavali on ilahtunut ahdinkonsa keskellä Tessalonikan seurakunnan uskosta ja rakkaudesta, ja se antaa hänelle suorastaan voimaa elää. Voi kunpa omatkin prioriteettini olisivat edes vähän samanlaiset! Niin usein ajattelen, että elämän mielekkyys syntyy urasta, matkustelusta tai hauskanpidosta, vaikka ylivoimaisesti eniten merkitsevät kuitenkin ihmiset ja se, mitä heidän eteensä voi tehdä, se mitä Jeesus on heidän eteensä tehnyt.

Esteri

1. Moos. 22 1. Tess. 2

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 22. luku kertoo tunnetun tarinan siitä, miten Jumala koetteli Abrahamia pyytämällä tätä uhraamaan ainoan poikansa Iisakin. Abraham oli valmis suostumaan Jumalan tahtoon, vaikka se olikin hänelle raskasta, ja lopulta Jumala antoi Iisakin elää. En varmaan pystyisi itse samaan, joten Abrahamille totisesti täytyy nostaa hattua. Kuitenkin huolimatta siitä, miten toiveikkaiksi tai toivottomiksi tunnemme itsemme koettelemusten edessä, opettaa tämä tarina sen, että Jumala tietää, mitä tekee, ja että joskus voimme tuntea Hänen siunauksensa ja uskollisuutensa nimenomaan vaikeiden asioiden kautta. Mieleeni nousevat Laura Storyn kappaleen Blessings sanat: ”What if your blessings come through raindrops, what if your healing comes through tears, what if a thousand sleepless nights are what it takes to know your near.” (Sivuhuomautus: Jos tarina Iisakin uhraamisesta herättää ahdistusta ja hämmenystä, on Paul Copanin kirjassa Onko Jumala moraalihirviö? kyseistä tarinasta kokonainen luku, joka avaa selkokielellä kertomuksen laajempaa kontekstia.)

Tessalonikalaiskirjeen toisessa luvussa Paavali peräänkuuluttaa evankelioimistyön vastuullisuutta. Totuudesta ei tingitä, rakkautta osoitetaan kaikin mahdollisin tavoin, sydämen tulee olla vilpitön. Uskon, että tämän esimerkin voisi laajentaa koskemaan myös arkielämän tilanteita. Teenkö hyvää saadakseni itselleni kunniaa tai vastapalveluksia? Olenko epärehellinen tai vilpillinen kohdatessani toisen ihmisen vai tuonko hänelle turvaa? On toki ymmärrettävää haluta kuulla esimerkiksi sana kiitos tai vetää rajat siihen, miten paljon itsestään on valmis toisille antamaan, siinä ei ole mitään pahaa. Mutta selkeä itsensä korottaminen sotii seurakunnan toimintaa vastaan rikkomalla ihmisten aidon yhteyden toisiinsa ja pahimmillaan jopa vääristelemällä Jumalan Sanaa.

Esteri

1. Moos. 21 1. Tess. 1

Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 21 Iisak saapuu vihdoin maailmaan. Saara on selkeästi ollut onnesta aivan suunniltaan, kun monet erilaiset ilonilmaukset ovat päätyneet Raamattuun saakka: ”jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani”. Raamattua tulee monesti ehkä luettua niin, että ihmeet tuntuvat arkipäiväisiltä ja tavallisilta asioilta, mutta takuulla jokainen ihme on silloinkin saanut aikaan positiivista hämminkiä, sillä ihan yhtä lailla Raamatun aikoina ihmiset ovat olleet vain ihmisiä. Myöhemmin luvussa Hagar ja Ismael lähtevät autiomaahan ja ovat jo nääntymäisillään, mutta Jumala ilmestyy kauniilla tavalla ja lupaa pitää heistä niin hyvää huolta kuin vain Jumala voi pitää.

Tänään alkaa myös Tessalonikalaiskirje. Paavali kirjoittaa ensimmäisessä luvussa siitä, miten kiitollinen hän on Jumalalle herätyksestä, joka Tessalonikassa alkoi. Tessalonikalaiset ”panivat toivonsa kärsivällisesti Herraamme Jeesukseen”, ”ottivat sanan vastaan täynnä riemua, jonka Pyhä Henki antoi” ja ”hylkäsivät väärät jumalat ja kääntyivät palvelemaan elävää, todellista Jumalaa”. Näitä ihania asioita voimme nähdä edelleen, kun ihmiset löytävät tiensä Jeesuksen luo. Tuoretta uskoa hallitsevat usein voimakkaat tunteet ja vastaansanomaton into, jotka ovat erinomaisen hyviä asioita. Vuosien mittaan usko tulee kuitenkin rakentaa nimenomaan Jumalan Sanan, ei tunteiden, ympärille. Toivon paneminen Jumalaan, sanan vastaanottaminen ja väärien ”jumalien” hylkääminen tuottavat joskus elämäämme ankaria taisteluita, emmekä tunteiden tasolla ole välttämättä halukkaita toimimaan Jumalan tahdon mukaan. Onneksi Jumala on kuitenkin se, joka synnyttää meissä uskon, ja Jeesus tiivistää tärkeimmän: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.”

Esteri