Tekijä: Esteri

Ps. 87

1. Piet. 1

Olen kuullut joidenkin fiksujen raamattuopettajien sanovan, että yksi tärkeimpiä Raamatun tulkinnan periaatteita on tulkita Raamattua Raamatulla. Päivän Uuden testamentin kohta lienee tästä hyvä esimerkki, kun Pietarin kirje alkaa evankeliumin kattavalla kuvauksella profeetoista alkaen. ”Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta.” (Jakeet 11-12) Lisäksi jae 16 kuuluu opillista yhtenäisyyttä alleviivaavaan tapaan: ”Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.””

Jos Uudessa testamentissa ei vedettäisi vahvoja yhtäläisyysmerkkejä Vanhan ja Uuden testamentin välille, kuka tietää, ymmärtäisimmekö ollenkaan Jeesuksen merkitystä. Vastaavasti lienee syytä ajatella, että myös muut dogmaattiset ja teologiset kysymykset olisivat meille huomattavasti epäselvempiä, jos meillä ei olisi koko Raamattua. Raamattua, joka kattaa useita eri aikakausia ja erilaisia kulttuureja. Kun siis luemme Raamattua, niin lukekaamme sitä kokonaisuutena. Toki toisinaan on tärkeää pysähtyä miettimään ihan vaikka yhtäkin jaetta. Mutta jos haluamme saada selkoa tärkeisiin teologisiin kysymyksiin, meidän tulisi tarkastella koko Raamatun sanomaa. Kysyä, miten Raamattu itse selittää itseään. 

Esteri

Ps. 86

Jaak. 5

Päivän Uuden testamentin kohdassa on viisi isoa teemaa, joista kaikista olisi tärkeää puhua paljon. Koska palstatila on kuitenkin rajallinen, otan käsittelyyn vain yhden teeman, ja se sattuukin olemaan jaemäärällisesti kaikista lyhin osio: ”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen ohjaa hänet takaisin, niin tietäkää tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä, pelastaa hänet kuolemasta ja peittää paljotkin synnit.” (Jakeet 19-20) Varmasti suurin osa meistä tuntee jonkun, joka on luopunut uskosta. Kokemukseni mukaan suurimmalle osalle se herättää myös suuren, kipeän kysymyksen: mitä minun pitäisi tehdä? Voinko jotenkin auttaa häntä?

Ensimmäinen ja tärkein pointti on tietysti se, että me emme itse voi saada kenessäkään uskoa aikaan. Usko on Jumalan työ, jonka syntymisessä me voimme olla ainoastaan välikappaleina. Mitä sitten voisi olla tuo harhateiltä palauttaminen? Miten sitä voisi toteuttaa niin, ettei ainakaan saisi enempää vahinkoa aikaiseksi, ihmiset kun eivät yleensä pidä tyrkyttämisestä tai käännyttämisestä? Itse uskon, että kyse on ennen kaikkea rakkauden osoittamisesta, ei teologisista väittelyistä, vaikka niillekin voi olla paikkansa.

Luopunut ihminen tarvitsee kokemukseni mukaan ennen kaikkea kokemuksen siitä, että häntä rakastetaan ehdoitta. Vaikka se voi olla vaikeaa ja henkilökohtaisesti koettelevaa, anna hänen kysymyksilleen ja kokemuksilleen tilaa. Älä selitä niitä pois, vaan näe hänet, kuule häntä ja osoita hänelle, että Jumalan luo saa tulla myös kysymysten ja ahdistuksen kanssa. Tietysti voit kertoa hänelle omia näkemyksiäsi ja suositella esimerkiksi kirjallisuutta, mutta vasta sitten, kun hän on saanut kokemuksen siitä, että hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Ihminen ei muutu paineesta vaan vapaudesta käsin. Ole hänestä kiinnostunut muissakin kuin vakaumukseen liittyvissä asioissa. Näe hänessä Jumalan kuva ja Jumalan Hänelle osoittama arvostus, sen sijaan, että lähtisit katsomaan häntä keskeneräisenä projektina.

Lopuksi mainitsen asian, jota kaikki varmasti miettivät: rukoile hänen puolestaan. Rukoilemalla ei minun nähdäkseni voi saada toista kohtaan kylmää ja ylimielistä asennetta, vaan se vahvistaa kaikkea aiemmin mainittua, ja heittää pallon Hänelle, jolla todella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Esteri

Ps. 85

Jaak. 4

Jaakobin kirjeen neljäs luku näyttää keskittyvän pääasiassa siihen, miten vääristä motiiveista ja väärällä asenteella ihmiset saattavat elämässään toimia. Ihmisellä on usein taipumus riitaisuuteen (jakeet 1-2), itsekeskeisyyteen (jae 3), sitoutumattomuuteen (jae 8), tuomitsevuuteen (jakeet 11-12) ja väärään itsevarmuuteen (jakeet 13-16). Luvussa on myös hämmentävältä kuulostava kehotus: ”Tuntekaa kurjuutenne, surkaa ja itkekää! Kääntyköön naurunne murheeksi, ilonne masennukseksi.” (Jae 9) Mitä tapahtui sille, että Hengen hedelmää ovat positiiviset asiat, kuten ilo ja rauha?

Uskoisin, että tässä on kyse siitä, miten Raamatulla on sanottavaa lähes jokaiseen kuviteltavissa olevaan inhimilliseen tilanteeseen. Ehkä monilla meistä ei ole ongelmaa sen kanssa, ettemme tuntisi katumusta synneistämme tai kantaisi Jumalan edessä tervettä huolta parannuksen tekemisestä. Tuskin tätä tekstiä on siis suunnattu kuvatun kaltaisille ihmisille. Mutta on myös olemassa tilanteita, joissa ihmiset suhtautuvat Jumalaan, elämään ja uskoon ilman tervettä nöyryyttä ja herkkyyttä. Ennen pitkää tämä tietysti kantaa huonoa hedelmää niin uskon kuin myös käytännön elämän kannalta. Jaakob varoittaa niitä, jotka ovat tällaiseen taipuvaisia.

Jos tunnistat tämän ilmiön itsessäsi tänään, minulla on sinulle kuitenkin hyviä uutisia jakeesta kuusi: ”Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: – Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Enkä usko, että ”nöyrä” tarkoittaa tässä kohden nöyristelyä tai nöyryyttämistä, vaan yksinkertaisesti sitä, että jokainen joka tunnustaa Jeesuksen ja kaipaa Häntä, on Jumalalle aina mitä lämpimimmin tervetullut.

Esteri