Tekijä: Esteri

2. Kun. 8

2. Kor. 1

”Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet.” (Jae 9) Paavali kertoo päivän Uuden testamentin kohdassa lähetysmatkoilla koetuista vaikeuksista, lohdutuksesta sekä Korintin matkan lykkääntymisestä. Kiinnitin tänään huomioni jakeeseen 9. Jae on lyhyt ja ytimekäs ja se sisältää paljon syvyyttä.

Elämässä on toisinaan tärkeää kokea se, miten pieni ja avuton ihminen on jopa kaikista vahvimmillaan. Faktahan on se, että jokainen multimiljonääreistä laitapuolenkulkijoihin tarvitsee Jumalaa herätäkseen uuteen päivään tai käydäkseen kaupassa, mutta fakta on myös se, että ihminen on mestari unohtamaan tämän. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ihmisen kuuluisi uskoa omiin talentteihinsa ja käyttää niitä, mutta ajoittaiset muistutukset omasta pienuudesta ovat tärkeitä, jotta perpsektiivimme pysyy kunnossa. Jos elämme siinä illuusiossa, että olemme kaikkivoipaisia ja täydellisiä, olemme pidemmän päälle ylimielistä ja kuluttavaa seuraa. Emme osaa antaa Paavalin kuvaamaa lohdutusta tai asettua kärsivän rinnalle. Mikä vielä tärkeämpää, jos elämme kaikkivoipaisuuden illuusiossa, emme tarvitse Jumalaa.

Haluaisin itse uskoa siihen, ettei Jumala halua herätellä meitä kärsimyksillä. Mutta ehkä haluan uskoa siihen, että vaikeudet voivat olla siunaamassa meitä, kun meillä kerran on taipumus unohtaa Jumala niin helposti. Olen aina saanut kylmiä väreitä, joskus jopa tirauttanut kyyneleitä, Laura Storyn sanoituksista kappaleessa Blessings: ”What if my greatest disappointments / all the aching of this life / is the revealing of the greater thirst / this world can’t satisfy.”

Esteri

2. Kun. 7

1. Kor. 16

”Rakkaat terveiseni teille kaikille, te Kristuksen Jeesuksen omat.” Näihin sanoihin päättyy Korinttilaiskirje. Jos kohdan lukee nopeasti, se voi tuntua hyvinkin yhdentekevältä. Jos kuitenkin pysähtyy miettimään sitä, miten Paavali on sättinyt korinttilaisia kirjeen aikana mm. kristittyjen keskinäisten riita-asioiden ratkomisesta maallisessa tuomioistumeissa, siveettömyydestä, heikon veljen saattamisesta lankeemukseen sekä paheksuttavasta tavasta viettää jumalanpalveluksia, tuntuu kohta aika erilaiselta. Ensinnäkin Paavali lähettää seurakuntalaisille rakkaita terveisiä: he ovat rakkaita, vaikka he ovatkin välillä hakoteillä. Ja toisekseen Paavali kutsuu heitä ”Kristuksen Jeesuksen omiksi”. Voisiko tämä olla terapeuttinen lähestymistapa niihin hetkiin, kun koemme itsemme täysin umpisurkeiksi kristityiksi? Kun lankeamme tai olemme laiskoja ja arkoja, voimme antaa itsellemme halauksen Jeesuksen nimeen, ja todeta: ”Tällainenkin saa olla Kristuksen Jeesuksen oma.” Se, jos mikä, on armoa.

Esteri

2. Kun. 6

1. Kor. 15

Jos ylösnousemus ei ole totta, voimme kaikki lähteä kotiin. Eikä tämä tiivistäisi jotakuinkin päivän Uuden testamentin kohdan? Korintissa vaikuttaa olleen ihmisiä, joiden on ollut vaikeaa uskoa ylösnousemukseen. Tämä voi olla monille sikäli lohdullista, että yliluonnollisten asioiden epäileminen ei ole vain meidän aikamme ihmisten ongelma. Eiköhän aina ole ollut ihmisiä, jotka ovat esittäneet jatkokysymyksiä. Se on aivan luonnollista, eikä siinä ole mitään väärää. Paavali ottaa päivän Uuden testamentin kohdassa kuitenkin tiukan linjan siihen, että ylösnousemukseen uskomisesta emme saa luopua. Jos Jeesus ei ole kuollut ja ylösnoussut, on uskomme ydin poissa. Niin tiukkaa kuin se onkin, on hyvä huomata, että se kirkastaa asioita: jos luovumme tästä, olemme turhaan tulleet uskoviksi (jae 2).

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa kolmen kehän malli, joka kuvastaa kristittyjen erilaisuutta. Keskellä ovat luovuttamattomat asiat, kuten ylösnousemus ja kolminaisuus. Jos ihminen ei allekirjoita näitä, ei hän ole määritelmällisesti kristitty. Toisella kehällä ovat opilliset kysymykset, kuten kaste ja ehtoollinen. Kolmannella kehällä ovat tapakulttuuriin liittyvät asiat, kuten kirkoissa soitettava musiikki. On selvää, että kristittyjen kesken on paljon eroja, mutta kenenkään on turha väittää, että kristinusko voisi olla aivan mitä tahansa. Erimielisyyksienkin eri tasot on tärkeää ymmärtää. Ylösnousemus kuuluu asioihin, joihin täytyy uskoa ollakseen kristitty inhimillisten määritelmien mukaan.

Esteri