Tekijä: Heli

Ps. 61

Matt. 9

Kumpi on isompi juttu, sana vai teko? Jeesus sekä sanoi että teki. Hän puhui halvaantuneelle miehen elämään syntien anteeksi annon. Sitten hän vielä paransi miehen.

Parantaminen kuulostaa ensi alkuun isommalta asialta. Helppohan sanoja on ladella. Mutta kun ajattelen millaisen ”taustatyön” lupaus syntien anteeksi antamisesta tuli Jeesukselta vaatimaan, ajatukseni muuttuu.

Sairauden paraneminen oli vain ajallista ja parantunut mieskin vanheni, heikkeni ja ajallaan kuoli. Jeesuksen lupaus syntien anteeksi antamisesta sen sijaan kantoi koko miehen elämän ajan ja iankaikkisuuteen. Se ei ollut helppoja sanoja vaan lupaus, jonka Jeesus lunasti teollaan ristillä. Sovinto Jumalan kanssa on kauneinta ja parasta mitä ihminen voi saada. Mitä se sinulle merkitsee?

Sanat ja teot kuuluvat Jumalan todellisuudessa yhteen. Sen mitä Jumala sanoo, hän pitää. Mitä hän lupaa, se toteutuu. Eilen kirjoitin oivalluksesta, että Jumalalle on tärkeää mitä tahdomme. Minkä Jumalan lupauksen sinä haluat ottaa todesta?

Heli

Ps. 60

Matt. 8

Jeesus osaa yllättää. Olen mukana New wine -kesätapahtumassa Himoksella ja tänään yksi asia nousi erityisesti sekä Matteuksen evankeliumin kohta että opetus Himoksella. Jeesukselle on tärkeää se, mitä sinä ja minä tahdomme. Jeesus kysyi monelta ihmiseltä: ”Mitä sinä tahdot, että minä sinulle tekisin?” Tässä luvussa spitaalinen kertoi Jeesukselle, mitä hän Jeesukselta tahtoo. Ja Jeesus kuuli ja vastasi. 

Aina emme saa Jumalalta sitä, mitä tahdomme.  Saamme pyytää, etsiä, kolkuttaa, ja meille annetaan, me löydämme ja meille avataan. Vaikkakaan ei välttämättä juuri sitä, mitä toivoimme. Vaan Jumalan hyvää.

Jeesus, pyydän, että anna meille parasta mahdollista. 

Heli

Ps. 59

Tiukkaa tekstiä tässä psalmissa ja aivan oikeutettua – vai onko? Tähän uskontunnustukseen ja toiveeseen ainakin voin yhtyä:

”Uskollinen Jumalani, sinä kuljet edelläni ja annat minun nähdä, mikä on vihollisteni kohtalo.” (jae 11).

Jumala on aina uskollinen, kävi miten kävi, ja hän kulkee edelläni joka paikkaan.

Matt. 7

Jeesus kääntelee jälleen päälaelleen luutuneita ajatuksiamme ja käsityksiämme. On ihmeen helppoa nähdä virheitä ja syyteltävää muissa ja niin vaikea huomata, että toisaalla olemme itse yhtä pahoja, kapeakatseisia ja armottomia. Syvälle arvoihin käyvät erimielisyydet ovat kaikkein vaikeimpia.

Rakastamista on ainakin se, että en torju apuani sitä tarvitsevalta silloinkin, kun hän elää ja ajattelee aivan eri tavalla kuin minä, ehkä jopa minua loukkaavallakin tavalla. Vaikka näyttää, että olisimme kahdesta aivan eri maailmasta. Jeesuksen rakkaus riittää sekä minulle että hänelle.

”Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää. Älä sano lähimmäisellesi: ”Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan!” – kun sinulla kuitenkin on mitä antaa. (San. 3:27–28). 

Heli