Tekijä: Heli

Ps. 58

Psalmissa 58 vuodatetaan syvä turhautuminen valtaa pitävien epäoikeudenmukaisuutta ja oman edun tavoittelua vastaan. Jumalaa pyydetään pysäyttämään väärintekijöiden toiminta. Rukoilija on niin sydämistynyt, että haluaa itsekin nähdä todisteita siitä, että paha saa palkkansa. Vai miten muuten uskallan lukea tämän pyynnön: ”Vanhurskas saa iloita, sillä hän näkee koston hetken, hän saa huuhtoa jalkansa jumalattomien veressä.” (Psa 58:11).

Matt. 6

Jeesuksen vuorisaarna jatkaa totuttujen ajattelutapojen alas ampumista.

Uskoa ei tarvitse esittää, suorittaa, eikä hyviä tekoja tule esitellä tekopyhien tavoin (jakeet 1–8). Meillä on lupa tuoda kaikki mitä tarvitsemme Jumalan eteen ja pyytää häneltä apua kaikkeen. Isä meidän –rukous on siitä oivallinen esimerkki (jakeet 9–13).

Jeesus latoo rikkauksia ja rikastumista tavoitteleville totuuden: aarteita kannattaa koota taivaaseen, sillä maan päälle kerätyt rikkaudet syö ruoste ja koi.

Huolehtiminen ja Jumalan huolenpito laitetaan vastakkain (jakeet 25–34). Jumala huolehtii meistä, ja sen vuoksi meidän ei tarvitse murehtia ylen määrin toimeentulostamme. Muutama vuosi sitten pääsin käymään Israelissa. Kävelimme Gennesaret-järven yläpuolisilla vuorilla, joiden rinteet olivat muuttuneet kevään sateiden ja lämmön vaikutuksesta värikkääksi kukkakedoksi. Kun kerran Jumala huolehtii pienistä kedon kukistakin, hän aivan varmasti muistaa meidän tarpeemme ja vastaamaan niihin. Aina huolenpito ei tule heti. Joudumme itsekin näkemään paljon vaivaa toimeen tulomme eteen. Jumala ei kuitenkaan hetkeksikään unohda meidän tarpeitamme.

Samalla, kun luen Jeesuksen opetusta Jumalaan luottamisesta, sydämessä pistelee Jaakobin kirjeen kohta, jossa Jaakob muistuttaa pitämään huolta puutteessa olevista veljistä ja siskoista. Usko Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa tulee osoittaa teoin ja toiminnassa, ei vain sanoin ja siunauksin (Jaak. 2:14–16). Jos olemme hyvin toimeen tulevia, omasta antaminen osoittaa luottamusta Jumalan huolenpitoon. Antaessamme tunnustamme, että Jumala on jokaisen euromme ja kaiken saamamme hyvän lähde. Antaessamme, välillä itsellemme merkittäviäkin summia, joudumme myös miettimään omaa kulutustamme tarkasti ja tajuamme riippuvuutemme Jumalasta.   

Heli

Ps. 57

Daavidin psalmeissa pidän Daavidin rehellisyydestä ja kaunopuheisuudesta. Tämänkin psalmin kirjoittamisen aikaan Daavid oli todellisessa hengenvaarassa ja joutunut pakenemaan mustasukkaista ja murhanhimoista Saulia luolaan.

Daavid tunnustaa kaunistelematta, että kuningas Saul sotilaineen on kuin ihmislihaa himoitsevat leijonat (Psa 57:5). Tilanteesta huolimatta Daavid muistaa ja tuntee Jumalan:

”Sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun uskollisuutesi ylös pilviin.” (Psa 57:11) — Miksi ei siis minuun, vähäpätöiseen Jumalan lapseen.

Matt. 5

Jeesuksen vuoren rinteellä pitämä saarna, on yksi historian tunnetuimpia suurten opettajien puheita ja nimetty vuorisaarnaksi. Matteus kertoo, että Jeesus puhui sen opetuslapsilleen eli niille, jotka jo seurasivat häntä ja halusivat oppia Jeesukselta lisää (ks. Matt. 5:1–2).

On kuin Jeesus katselisi torin laidalta tai kesäterassilta ihmiselämän kirjoa ja kaikenlaista hyörinää, hyväksyen ja rakastaen. Autuaita, siunattuja eli niitä, joista Jumala on kiinnostunut, ovat eri tavoin tarvitsevat ja köyhät sekä ne, jotka tavoittelevat rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja niin edelleen. 

Autuaaksi julistuksen jälkeen Jeesus alkaa ampua alas vakiintuneita, uskonnollisten ihmisten ja maalliseen oikeuteen nojaavien yhteiskuntien oletuksia ja periaatteita. Maallinen laki rajoittaa pahaa ja rankaisee rikoksista. Täydellisyyden silmissä jokainen hyvä teko jää kuitenkin auttamattomasti torsoksi ja puutteelliseksi. Ei riitä, että rakastaa lähimmäistään ja itselle hyvää tekeviä ihmisiä. Tulisi kyetä paljon enempään, rakastamaan jopa pahimpia vihamiehiä.

Heli

Ps. 56

Daavidin psalmeissa pidän Daavidin rehellisyydestä ja kaunopuheisuudesta. Daavid pelkäsi monesti ja rukouksessa hän tunnusti sen rohkeasti. Pelon keskellä hän kuitenkin käänsi huomion sinne, mistä apu tulee:

”Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun. Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän, sinuun minä luotan, en pelkää mitään.” (Psa 56: 4–5).

Matt. 4

Yksinäisenä, väsyneenä ja turhautuneena, ihmissuhdesotkujen ja taloudellisten ongelmien keskellä koemme monenlaisia epäilyksiä. Pitääkö Jumala meistä oikeasti huolta? Välittääkö hän? Onko häntä edes olemassa, kun hän antaa tapahtua sitä ja tuota?

Jeesustakin kiusattiin monella tavalla. Hänellä oli nälkä ja Paholainen yritti houkutella Jeesusta käyttämään yliluonnollista voimaa omaksi hyväkseen. Jeesus voisi yhdellä käskyllä muuttaa erämaan kivet leiviksi. Vaikka nälkä kurni suolissa, Jeesus valitsi riippuvuuden Jumalasta. Jeesus säästi yliluonnolliset ihmeet hetkiin, joissa sairaat ja hädässä olevat ihmiset saivat avun ja todistuksen Jumalan olemassa olosta ja huolenpidosta.

Seuraavaksi Paholainen kutitteli Jeesuksen turhamaisuutta ja näyttämisen halua ja kehotti hyppäämään temppelimuurin harjalta. Tottahan Jumalan enkelit Jumalan pojan pelastaisivat (vrt. Psa 91:11)! Jeesus tunsi Jumalan ja raamattunsa Paholaista paremmin. Jumala kyllä varjelee omansa kaikkialla, mihin joudumme, kuolemassakin mutta ei aina kuolemalta. Meidän ei kuitenkaan tule koetella Jumalaa eikä testata eikä kiusata häntä (5. Moos. 6:17; Matt. 4:7). Jumala auttaa omalla ajallaan ja tavallaan.

Kolmanneksi Paholainen tarjosi Jeesukselle pikavoittoa. Jeesus saisi valtaansa koko maailman, kun vain kumartaisi Paholaista. Jumalan tie oli kuitenkin toinen: kärsimyksen ja kuoleman kautta Jeesus lunastaisi jokaisen ihmisen ja voittaisi Paholaisen vallan maailmassa.

Epäilykset ja kiusaukset ovat usein niin hienovaraisia, että emme tunnista niiden aiheuttajaksi Paholaista. Pyhä Henki kuitenkin ohjaa ja auttaa meitä erottamaan Jeesuksen äänen muista äänistä. Pyhä Henki myös lohduttaa ja opastaa, jos emme kykene vastustamaan kiusauksia, kuten Jeesus kykeni.

”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.” (Hepr. 4:15)

Heli