Tekijä: Heli

5. Moos. 23

Hepr. 6

Heprealaiskirjettä kannattaa lukea rinnakkain Vanhan testamentin kanssa. Jumala lupasi siunata Aabrahamia ja antaa hänelle runsaasti jälkeläisiä (Hepr. 6:14), niin kuin tähtiä taivaalla tai hiekanjyviä meren rannalla (1. Moos 22:16). Omana elinaikanaan (yli 2000 vuotta ennen eaa.) Aabraham sai vain aavistuksen Jumalan lupauksen täyttymisestä. Noin tuhat vuotta myöhemmin hän olisi päässyt ihmettelemään Salomon temppelin kultakautta ja sitä kuinka suureksi Israelin kansa olikaan kasvanut. Siitä noin tuhat vuotta eteenpäin alkukirkon aikaan Aabraham olisi saanut haukkoa henkeä nähdessään, kuinka paljon uskon jälkeläisiä hänellä onkaan.

Usko Jeesukseen ja Jumalan kaikkivaltiuteen saa erilaista sijaa yhteiskunnassa ja on välillä hyvinkin ahtaalla. Välillä se on maanalainen virta ja sitten taas nousee maan pinnalle valtoimenaan kuohuvaksi koskeksi, joka on kaikkien nähtävissä.

Ajasta riippumatta sama Aabrahamille annettu lupaus ja toivo kantaa meitä edelleen. Se on elämämme varma ja luja ankkuri, joka ulottuu väliverhon, kuoleman rajan, toiselle puolelle (j. 19). Jeesus on jo mennyt rajan toiselle puolelle valmistamaan meille majapaikkaa (vrt. Joh. 14).

Heli

5. Moos. 22

Hepr. 5

Heprealaiskirjettä kannattaa lukea rinnakkain niihden Vanhan testamentin kohtien kanssa, joita heprealaiskirje selittää. Jeesus oli ja on toisenlainen ylimmäinen pappi kuin israelilaisten ylimmät papit ikinä ennen. Tavallinen pappi joutui uhraamaan ensin omien, sitten vasta palvelemansa kansan syntien sovituksen puolesta. Tavallinen pappi joutui uhraamaan joka päivä ja hänen kuollessaan toinen henkilö otti hänen paikkansa.

Jeesus sen sijaan uhrasi Jumalalle yhden ainoan uhrin, itsensä. Muuta ei tarvittu. Sen kautta Jeesuksesta tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja. Tämän pelastuksen saavat kaikki häneen uskovat, sinä ja minäkin! (vrt. Room 1:15 uskonkuuliaisuus). 

Jeesus ei kuitenkaan ollut yli-inhimillinen. Hän joutui itsekin kärsimään ja rukoili itkien Jumalaa. Getsemanen puutarhassa Jeesus pyysi Isää säästämään hänet kuolemalta. ”Ei kuitenkaan minun tahtoni vaan sinun”, hän myöntyi. Jeesuksen uhrirukous kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon (Hepr. 5:7). Jeesuksen rukouksen jälkimmäinen osa ”vaan sinun” todellakin toteutui. Jeesus joutui kuolemaan ja kärsimään.

Mutta niin toteutui myös rukouksen alkuosa, jossa Jeesus tunnusti: ”Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista.” Kuka olisi uskonut, että Jeesus herää kolmantena päivänä kuolleista? Raamattu kertoo, että Jeesus oli ensimmäinen, esikoinen kuolleista heränneistä ja saman ihmeen saamme kokea myös me häneen uskovat. Perspektiivi tähän elämään muuttuu täysin, kun ”kiikarit” näyttävät elämää myös kuoleman rajan toiselle puolelle. 

Heli

5. Moos. 21

Hepr. 4

Vanhan testamentin heprealaisille Jumalan lupausten kuulemisesta ei ollut mitään hyötyä, koska he eivät uskoneet niihin. Usko ei alkanut elää ja luvattu maa jäi näkemättä.

Luvattu maa Israel oli sekin vain välivaihe Jumalan lupaamasta sapattijuhlasta ja levon maasta (j. 9–10), jossa kaikki on valmista ja täydellistä ja jossa pääsee lepäämään kaikesta vaivannäöstä ja työstä. Tämä raamatunkohta tuo erityistä lohtua nyt, kun lähipiirissä on menehtynyt useampi iäkäs ihminen ja rakas 94-vuotias mummoni myös haurastuu vähän kerrassaan.

Heprealaiskirje kehottaa pyrkimään Jumalan lepoon kaikin voimin, jotta emme jäisi matkalle. Epäonnistumiset ja synti ei voi lannistaa meitä, sillä ylipappimme Jeesus ymmärtää vajavuuksiamme. Hänelle mikään koettelemus ei ole vieras, eikä kukaan ihminen niin alhaalla, ettei hän voisi auttaa.

Lait parhaimmillaankin vain suitsivat ihmisen pahuutta mutta eivät estäneet sitä. Lisäksi lakipykälissä oli paljon aukkoja ja oli hyvin mahdollista, että syytön ihminen tuomittiin jopa kuolemaan väärien todisteiden nojalla. Mooseksen lakeja lukiessa tajuaa, miten suuri lahja pelastus uskon kautta Jeesukseen on.

Heli