Tekijä: Heli

Jer. 33

Apt. 5

Ketä pelätä ja totella?

Pelko on ikävä tunne. Se ahdistaa, kutistaa ja rajoittaa tekemisiämme. Haluamme siitä pian eroon. Jumalanpelko on toista maata. Se on myönteinen asia ja näkyy siihen liittyvissä runsaissa lupauksissa*. Niille, jotka eivät piittaa Jumalasta, Raamatussa on toki on myös muistutus Jumalan rangaistuksen pelkäämisestä (esim. Luuk. 12:5).

Apostolien teoissa monissa ihmisissä heräsi jumalanpelko (Apt. 2:43; 4:29). Ananiaksen ja Safiran kuolema herätti jopa kauhua, eikä ihme! (Apt. 5:11). Tästä pelosta oli kuitenkin hyviä seurauksia. Raamatun termein jumalanpelko synnytti ”hyvää hedelmää.” Monet Ihmiset uskoivat Jeesukseen, sairaita parani ja monia ihmeitä tapahtui (Apt. 4:4; 3:8; 5:12). Kun Israelin johtajat uhkailivat ja pelottelivat Pietaria ja Johannesta, Jumalan pelko sai uskovien rivit tiivistymään. He rukoilivat rohkeutta julistaa Jeesuksen ylösnousemusta ja Jumalan voimaa (Apt. 4:29–30).

Vanhassa vuoden 1938 raamatunkäännöksessä käytetty Jumalan pelko -termi on käännetty vuoden 1992 raamatunkäännöksessä monessa kohtaa Jumalan palvelemiseksi. Sitä Jumalan pelko tiivistettynä onkin: hänen palvelemistaan ja kunnioittamistaan. Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. (Apt. 5:29, 32).

Jumalaa kunnioittava pelko ei ahdista. Jumalanpelko saa meidät lähestymään Jumalaa. Silloin pyrimme kulkemaan hänen teitään, rakastamaan ja palvelemaan häntä koko sydämestämme. (5. Moos. 10:12-13).

Jatka lukemista ”Jer. 33, Apt. 5”

Jer. 32

Apt. 4

Kun järjetön onkin järkevää

Elämän rakentaminen Jumalan varaan ja Jumalan neuvojen kuuleminen sekä niiden mukaan eläminen on kallioperustalle rakentamista (vrt. Matt. 7:24–27). On eri asia nyökytellä, myötäillä ja hymistellä Jumalan suuntaan sosiaalisen sopivaisuuden rajoissa ja tiputtaa keräyslippaaseen rahaa. Aivan toinen asia on tarrautua ja nojata kaikella voimallaan tai epätoivollaan Jeesukseen, kun mitään muuta, mikä kannattelee, ei ole:

”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole annettu koko taivaankannen alla.” (Apt. 4:12)

Ilman Jumalaa emme voi mitään. Emme ymmärrä edes pyytää häntä avuksi. Ja kun uskomme häneen, hän johdattaa tekemään meitä asioita uskon varassa. Jeremian yksi uskon varassa tekemä teko oli ostaa pelto kaupungista, jopa oli joutumassa viholliskansan valtaan ja tuhottavaksi. Jumala muistutti Jeremiaa (vapaasti käännettynä), että ”Osta sinä poika vain pelto. Tiedäthän sinä, että minä olen Jumala. Minulle mikään ei ole mahdotonta.” (Jer. 32:27–).

Jumalalla voi olla meillekin varattuna askelia ja tekoja, jotka näyttävät ihmisten silmiin järjettömiltä, mutta Jumalan näkövinkkelistä niissä on paljonkin järkeä. Jos meitä pelottaa, ja minua ainakin pelottaa, voimme pyytää ”Jeesus auta” ja silti rukoilla niin kuin ensimmäiset uskovat seurakunnassa:

”Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat…” (Apt. 4:29–30).

Heli

Jer. 31

Apt. 3

Asian ytimessä

Pietarissa ei ole jälkeäkään siitä ylpeilystä ja omasta ponnistelusta, josta hänet evankeliumeissa tunnettiin. Apostolien teot kertoo Pietarista, joka on saanut Jeesuksen voiman. Siitä voimasta tietoisena ja siihen luottaen Pietari sanoo syntymästään saakka rammalle miehelle:

”—mutta sitä mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä: nouse ja kävele.” (Apt. 3:6).

Ja koska kyse on Jeesuksen, ei Pietarin voimasta, rampa kävelee. Järki meissä puistelee päätään, eikä voi ymmärtää tapahtunutta. Mutta toisaalta, mikä olisi luonnollisempi seuraus kuin sairaan paraneminen henkilöltä, joka itse on vähän aikaa aiemmin noussut kuolleista!

Meille voi piankin olla edessä tilanteita, joissa testataan, mihin loppujen lopuksi luotamme: itseemme ja omaan auttamiskykyymme, vai Jeesukseen, joka voi kaiken?

Jumala haluaa ja toivoo meiltä kaikkein eniten sitä, että uskomme Jeesukseen ja annamme Jumalan olla Jumala. Jumala on aina rakastanut meitä. (Jer. 31:1, 3).

Heli