Tekijä: Heli

Jer. 29

Apt. 1

Aivan uusi tilanne

Kun Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäisestä shokkivaiheesta oli selvitty, alkoi sopeutuminen uuteen muuttuneeseen tilanteeseen ja ojentautuminen, eli eläminen ja toimiminen sen mukaan. Apostolien tekojen 1. luku kertoo, kuinka Jeesus osoitti monin kiistattomin todistein olevansa elossa, näyttäytyi opetuslapsilleen usein ja opetti heitä Jumalan valtakunnasta (Atp. 1:1–3).

Apostolien tekojen tapahtumat etenevät niin hengästyttävällä tahdilla, että tämä asia on jäänyt minulta huomaamatta. Jeesus huolehti omistaan pitkäjänteisesti ja kärsivällisesti ja auttoi heitä sopeutumaan ylösnousemuksensa jälkeiseen tilanteeseen. Jeesus varusti ja valtuutti opetuslapsiaan aikaan, jolloin hän on taivaassa ja Pyhä Henki ohjaa uskovia. Näin Jeesus huolehtii meistä tänäänkin. Hän tuo totuuttaan elämäämme kärsivällisesti toistaen ja muuttaa ja rakentaa meitä Raamatun sanan, toisten ihmisten, elämäntilanteiden ja tapahtumien kautta.

Israelin ja Juudan kansat siirrettiin pakolla siirtolaisiksi Assyriaan ja Babyloniaan. Kun muuta tuttua ja turvallista ei enää ole jäljellä, Jumalan sanoille ja lohdutukselle oli tilaa. Hän muistutti, ettei ollut hylännyt kansaansa, vaan hänellä oli hyvä tahto ja suunnitelma heidän varalleen:

”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11–12).

Jumalalla on varattuna myös nyt tulevaisuutensa menettäneille tulevaisuus ja toivo. Luotetaan tähän lupaukseen ja välitetään sitä eteenpäin.

Heli

Jer. 28

Matt. 28

Totuus järkyttää – ja vapauttaa

Kun tapahtuu jotain käsittämätöntä ja oman järjen vastaista, järkytymme. Voimme joutua jopa shokkiin. Niin tapahtui todennäköisestä Jeesuksen haudalle tulleille naisille. He kohtasivat Jeesuksen ruumiin sijasta hohtavan sotaisan enkelin ja kuolleista ylös nousseen Jeesuksen (Matt. 28: 2 -5, 9). Käsittämätöntä!

Jeremian sanoma oli myös niin ahdistavaa kuultavaa, että kukaan ei kyennyt ottamaan sitä vastaan. Jeremia toisti Jumalalta saamaansa varoituksen, kehotuksen ja kääntymyksen sanomaa Juudan kolmen hallitsijan ja usean vuosikymmenen ajan (jo Jer. 25:3 luvussa oli kulunut 25 vuotta) mutta lopputulos oli sama. Jeremiaa ei uskottu.

”Eihän meiltä puutu pappien opetuksia, viisaiden neuvoja eikä profeettojen sanoja. Annetaan hänelle sana sanasta eikä välitetä siitä, mitä hän puhuu!” (Jer. 18:18).

Jeremiaa kirottiin, lyötiin, hänet laitettiin jalkapuuhun ja hänet uhattiin tappaa (Jer. 15:10, 20:2, 26:11). Mieluummin kuunneltiin toisia profeettoja kuten Hananjaa, joka lupasi Juudalle ja Jerusalemille vapautusta Babylonian orjuudesta. (Jer. 28:2–3).

Totuus voi tehdä kipeää ja järkyttää. Voi olla helpompaa kieltää totuus silloin, kun se vaatii meitä tai yhteisöämme tai kansaamme muuttumaan. Totuus myös vapauttaa (Joh. 8:32).

”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room. 8:2).

Rukoillaan, että sodan, pakolaisuuden ja pelkojen keskelläkin Jumala saa tilaa ja moni löytää vapauden Jeesuksessa.

Heli

Jer. 27

Matt. 27

Tärkein merkki

Jeesuksen kohtalon hetket alkoivat olla käsillä ja hänen ympärillään olevat ihmiset Pilatus, kansan johtajat ja murhanhimoiseksi villitty kansa saivat hetkeksi pääosan. Jeesus on vaitelias ja kuin tapahtumien vietävänä. Jeesus oli varmasti inhimillisesti aivan äärirajoilla. Nyt ei ollut enää opetusten aika. Nyt Jeesus vain kärsi. Kuolemansa hetkellä hän joutui ei vain ihmisten, vaan myös Jumalan hylkäämäksi. Matteus tallentaa kuolemaansa kohti kulkevalta Jeesukselta vain muutaman sanan, joihin tiivistyy koko Jeesuksen elämän tarkoitus: ”Sinä sen sanoit. Olen sitä mitä väitetään, olen juutalaisten kuningas, olen Messias, olen Jumala” vrt. Matt. 27:11). Ristillä Jeesus ei enää jaksanut väitellä. Hän vastannut edes hengellisten johtajien syytteeseen ”Muita hän on kyllä auttanut, itseään hän ei pysty auttamaan. — Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan – pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.” (Matt. 27:43–44).

Ylipappien lausumasta syytteestä tulee mieleen toinen kohta, jossa Jeesus vastasi merkkiä pyytäville fariseuksille ja saddukeuksille, että muuta merkkiä heille ei anneta kuin Joonan merkki (Matt. 16:1–4). Jälkikäteen on helppo selittää, että Joonan merkillä Jeesus tarkoitti kolmea päivää, jotka hän tulisi olemaan haudattuna kuolemansa jälkeen samalla tavoin kuin Joona oli kolme päivää ja yötä valaan vatsassa. Ja varmasti näin onkin.

Joonan merkki voi tarkoittaa muutakin. Joona oli profeettana varsinainen antisankari. Hän kieltäytyi saamastaan tehtävästä ja pakeni päinvastaiseen suuntaan, kuin mihin Jumala häntä kutsui. Hän pilasi ihmissuhteensa ja valehteli pakolaivan miehistölle ja eristäytyi laivalla omiin oloihinsa. Joona puhui profeetallisia sanoja mutta väärään aikaan, valaan vatsassa, jossa kukaan ei ollut häntä kuulemassa. Lopulta Joona taipui Jumalan tahtoon ja lähti saarnaamaan parannusta Niiniven kaupunkiin. Kun Niiniven asukkaat katuivat ja kokivat elämänmuutoksen, Joona loukkaantui ja valitti siitäkin Jumalalle. Kaiken keskellä Jumala ei hylännyt Joonaa eikä Niiniveä. Joonan kirja onkin ennen kaikkea kertomus armosta, joka on suurempi kuin ihminen ymmärtää. Armosta, joka koko ajan yllättää ihmisen.

Jeesuksen koko elämä ja kuolema tähtäsivät siihen, että me saamme kokea saman armon kuin Joona. Jeesuksen kautta voimme saada elämän ja yhteyden Luojaamme ja Jumalaamme.

Siitä puhuu myös koko profeetta Jeremian kirja.

Heli