Tekijä: Heli

Hoos. 1

1. Tess. 2

Mihin Pyhä Henki meitä kutsuu? Apostolien tekojen 16. ja 17. luvuissa kerrotaan, kuinka sanoma Jeesuksesta tuli Tessalonikaan. Vainot ja ahdinko pakottivat Uuden testamentin uskovat monessa kohtaa siirtymään paikasta toiseen. Samalla ilosanoma Jeesuksesta levisi uskovien mukana. Samoin kävi Paavalille lähetysmatkoillaan useampaan otteeseen. Filippissä Paavali ja Silas ruoskittiin ja vangittiin. Vankilassa Paavalin ja Silaksen rukoillessa ja ylistäessä Jumalaa tuli maanjäristys, joka avasi vankilan ovet selkoselälleen. Tuossa rytäkässä vanginvartija perhekuntineen tuli uskoon ja kastettiin pika-aikataululla. Aamulla Paavali ja Silas vapautettiin. Filippistä Paavali ja Silas jatkoivat Tessalonikaan.

Paavalin sanoista paistaa valtava lämpö ja rakkaus tessalonikalaisia kohtaan (1. Tess. 2:7–8). Ahdinko ja uskon vuoksi kärsiminen yhdistivät Paavalia ja tessalonikalaisia. Emme luonnostaan halua vaikeuksia. Mutta kun meillä on vaikeaa, rukous syntyy kuin itsestään ja pyydämme vaikeuksien hellittämistä. Vaikeuksissa olen oppinut kysymään Jeesukselta myös sitä, mitä hän oikein haluaa tehdä minussa tai jossakin toisessa ihmisessä.

Voi olla, että juuri vaikeudet tekivät tessalonikalaisista niin vastaanottavaisia Jumalan sanalle (2:13). Vaikeudet voivatkin olla Pyhän Hengen puhetta meille. Emme ihannoi emmekä tavoittele kärsimystä. Jumala voi kuitenkin osoittaa, missä tai keitä Jumala kutsuu meitä auttamaan ja palvelemaan. Jeesuksen kutsumus kiteytyi tähän:

”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita vaan syntisiä.” (Matt. 9:12–13)

Mihin Pyhä Henki kutsuu sinua ja minua tänään?

Heli

Dan. 12

Jumalan tuntemisen iloa. Danielin kirjan 12. luku on Vanhan testamentin selkeimpiä kuvauksia viimeistä tuomiosta, kadotuksesta sekä ikuisesta elämästä (12:2). Kohdasta käy ilmi myös se, miten tärkeää ja palkitsevaa on opettaa Jumalan totuuksia ja johtaa toisia ihmisiä Jumalan tuntemiseen.

”Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.” (12:3).

1. Tess. 1

Ilman Pyhää Henkeä ei ole kristittyjä. Paavali iloitsee siitä, että evankeliumi ei tullut kolossalaisten luo vain sanoina, vaan myös Pyhän Hengen voimana (1. Tess. 1:5). Tätä Raamatunpaikan lukiessani mietin aina, miten Pyhän Hengen voima Tessalonikassa ilmeni. Ainakin se näkyi niin, että ihmiset ottivat Jumalan sanan vastaan ahdingon keskellä riemulla (1. Tess. 1:6). Usko Jumalaan ei synny eikä se kestä ilman Pyhää Henkeä (vrt.1. Kor. 2:5). Samasta puhui Jeesus, kun hän lupasi lähettää seuraajilleen puolustajan, Pyhän Hengen: ”Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.” (Joh. 15:26.)

Ilman Jumalan Pyhää Henkeä kukaan ei voi uskoa Jumalaan eikä varsinkaan Jeesukseen. Ilman Henkeä ei ole kristittyjä. Myös 1. Kor. 12. luvussa Paavali mainitsee uskon syntymisen Pyhän Hengen lahjana (jae 3) mutta myös monen monta muuta lahjaa.

Ja kun meistä on tullut kristittyjä, saamme Pyhän Hengen voimaksi Jumalan palvelemiseen eli uskon elämään. Tessalonikassa usko vaikutti rakkautta toisia uskovia kohtaan (1: 4).

Pyhän Hengen voima ilmeni todennäköisesti myös Tessalonikassakin tunnustekoina ja ihmeinä kuten Apostolien teoissa:

”He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta.”? (Apt. 14:3).

Pyhä Henki osoittaa aina Jeesukseen ja johtaa hänen luokseen. Pyydetään ja etsitään siis Pyhän Hengen voimaa. Ja harjoitellaan Pyhän Hengen ohjauksessa elämistä tänäänkin. 

Heli

Dan. 11

Kaikella on rajansa, pahallakin. Danielin kirjan loppunäky osoittaa, että suuretkin sotasankarit kukistuvat ja menettävät voimansa. Välillä näyttää siltä, että häikäilemätön hyökkääjä tekee mitä tahtoo ja tuhoaa mielin määrin. Pian hän kuitenkin sortuu, eikä häntä enää ole (jakeet 16,19). Joku onkin sanonut, että historian kuluessa vain nimet ovat vaihtuneet, eivät kohtalot. Pahalla on rajansa ja vain se tapahtuu, mikä on päätetty (Dan. 11:36).
Meille on kutsu ja lupaus: ”Ne jotka tuntevat Jumalan, pysyvät lujina ja täyttävät tehtävänsä.” (Dan. 12:32)

Kol. 4

Rukousta kaikki. Pietari oppi tuntemaan Jeesuksen sydänjuuriaan myöten yhdessä elämisen, intoilemisen, kieltämisen ja Tiberiaanjärven rannalla käydyn parantavan kohtaamisen kautta (Joh 21), jossa Jeesus vahvisti Pietarin elämäntehtävän. Gennesaretinjärven kalastajasta tuli alkukirkon seurakunnan johtaja ja monen uskovan esikuva. Meidän kutsumuksemme voi olla muuta kuin Pietarilla mutta Jumalan rakkaus meitä kohtaan on yhtä syvää ja lempeää ja voimakasta, kuin Jeesuksen järven rannalla Pietaria kohtaan osoittama rakkaus. Etsitään sitä, ja löydämme myös oman kutsumuksemme.
Paavalin ohjeet kristityn uudesta elämästä päättyvät kehotukseen rukoilla hellittämättä (Kol. 4:2–3). Taidan tajuta rukouksesta vain ripauksen, kun olen niin laiska rukoilemaan. Jos ymmärrän rukouksen vain sanoina, olo voi olla tämä. Koko elämästä voi tulla rukousta, kun tajuamme, että hänessä me elämme, liikumme ja olemme (Apt. 17:28). Koko olemuksemme rukoilee, kun Pyhä Henki täyttää meitä.

Pyhä Henki antaa viisautta suhtautua ei-uskoviinkin viisaasti, ystävällisesti ja sanamme suolalla (Jeesuksella) höystäen (Kol. 3:5–6).

Heli