Tekijä: Heli

Ps. 137

1. Kor. 3

Ihmisinä emme luonnostaan usko emmekä elä niin kuin meille olisi terveellisintä ja parasta. Emme myöskään luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta (vrt. 1. Kor. 14). Usko Jumalaan ja Jumalan avuksi huutaminen ovat nekin Jumalan Hengen vaikutusta. Usko Jumalaan on sekin Jumalan työ!

Pieni vauva saa alkunsa ilman omaa aktiivista rooliaan. Vauva tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa, rakkautta ja ravintoa vanhemmiltaan kasvaakseen ja kehittyäkseen. Hengellinen olemuksemmekin on kuin vauva. Se syntyy Taivaallisen Isän tahdosta. Se myös tarvitsee jatkuvaa hengellistä ravintoa ja opastusta, jotta voisi kasvaa aikuiseksi.

Olemme Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu meissä (1. Kor. 3:16). Tämä on todella ihana ja rauhoittava uutinen! Korinttilaisten kohdalla Paavali kuitenkin huolehti siitä, että korinttilaiset olivat jääneet hengellisesti lapsiksi ja he pystyivät sulattamaan vain hengellisen vauvan ruokaa. Jumalan Henki ei ollut saanut korinttilaisissa tilaa ja inhimillinen puoli hallitsi heidän elämäänsä. Korintin seurakuntalaisten parissa oli paljon keskinäistä kateutta, riitoja ja erilaisia ryhmittymiä, jota puolustivat kiivaasti omaa näkökantaansa. Rakkaus ja toisten huomioiminen unohtui.

Se, olemmeko hengellisesti lapsia vai aikuisia, ei vaikuta pelastumiseemme (1. Kor. 3:16). Lapsi kuitenkin käyttäytyy kuten lapsi ja hänen vaikutuksensa ympäristöönsä ja yhteiskuntaan jää toisenlaiseksi kuin aikuisen.

Millä tavoin Jumalan Henki haluaa kasvattaa sinua ja minua kohti hengellistä aikuisuutta? Ehkä jotkin kipeätkin asiat elämässämme liittyvät tähän kasvuun. Otetaan ne vastaan Jumalan rakastavana kasvatuksena meitä kohtaan.

Heli

Ps. 136

1. Kor. 2

Opiskelu- ja työpaikkoihin valitaan pätevimmät ja kyvykkäimmät henkilöt. Jumala sen sijaan valitsee usein ulkoisesti heikon. Jumala valitsi sen mikä on ihmisten silmissä hulluutta, saattaakseen viisaat häpeään. (1. Kor. 2:27). Jumala toteutti pelastussuunnitelmankin tulemalla itse ihmiseksi vaatimattomaan perheeseen. Inhimillisesti katsoen Jeesus ei ollut Messias-ainesta, vaikka olikin Daavidin sukua eli kuningassukua. Hän sai alkunsa epämääräisesti avioliiton ulkopuolella, tuli köyhästä perheestä, hänellä ei ollut nimekästä lähipiiriä eikä suhteita valtaa pitäviin.

Jumalan voima pääsee toimimaan vasta siitä, mihin meidän oma voimamme päättyy. Ehkä joudumme monta kertaa heikoille sen vuoksi, että voiman nähtäisiin tulevan Jumalasta eikä ihmisestä.

Myös päivän psalmi palauttaa meidät oikeaan perspektiiviin Jumalan ja ympäristömme kanssa. Kun kerran Jumala on luonut taivaat ja maan, auringon, kuun ja koko maailmankaikkeuden, ja vieläpä auttanut yhden kokonaisen kansan selviytymään yksi toistaan vaikeammista tilanteista hengissä, miksi hän ei auttaisi minuakin? Kaikkien vaiheiden läpi yksi pysyy muuttumattomana ja se on Jumalan armo. Vaikka me kävisimme läpi mitä tahansa, Jumalan armo on läsnä nytkin. Siitä riittää meillekin: Ansaitsematonta Rakkautta Meidän Osaksemme.

”Iäti kestää hänen armonsa.”

Heli

Jer. 33

Apt. 5

Ketä pelätä ja totella?

Pelko on ikävä tunne. Se ahdistaa, kutistaa ja rajoittaa tekemisiämme. Haluamme siitä pian eroon. Jumalanpelko on toista maata. Se on myönteinen asia ja näkyy siihen liittyvissä runsaissa lupauksissa*. Niille, jotka eivät piittaa Jumalasta, Raamatussa on toki on myös muistutus Jumalan rangaistuksen pelkäämisestä (esim. Luuk. 12:5).

Apostolien teoissa monissa ihmisissä heräsi jumalanpelko (Apt. 2:43; 4:29). Ananiaksen ja Safiran kuolema herätti jopa kauhua, eikä ihme! (Apt. 5:11). Tästä pelosta oli kuitenkin hyviä seurauksia. Raamatun termein jumalanpelko synnytti ”hyvää hedelmää.” Monet Ihmiset uskoivat Jeesukseen, sairaita parani ja monia ihmeitä tapahtui (Apt. 4:4; 3:8; 5:12). Kun Israelin johtajat uhkailivat ja pelottelivat Pietaria ja Johannesta, Jumalan pelko sai uskovien rivit tiivistymään. He rukoilivat rohkeutta julistaa Jeesuksen ylösnousemusta ja Jumalan voimaa (Apt. 4:29–30).

Vanhassa vuoden 1938 raamatunkäännöksessä käytetty Jumalan pelko -termi on käännetty vuoden 1992 raamatunkäännöksessä monessa kohtaa Jumalan palvelemiseksi. Sitä Jumalan pelko tiivistettynä onkin: hänen palvelemistaan ja kunnioittamistaan. Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. (Apt. 5:29, 32).

Jumalaa kunnioittava pelko ei ahdista. Jumalanpelko saa meidät lähestymään Jumalaa. Silloin pyrimme kulkemaan hänen teitään, rakastamaan ja palvelemaan häntä koko sydämestämme. (5. Moos. 10:12-13).

Jatka lukemista ”Jer. 33, Apt. 5”