Tekijä: Heli

Jer. 27

Matt. 27

Tärkein merkki

Jeesuksen kohtalon hetket alkoivat olla käsillä ja hänen ympärillään olevat ihmiset Pilatus, kansan johtajat ja murhanhimoiseksi villitty kansa saivat hetkeksi pääosan. Jeesus on vaitelias ja kuin tapahtumien vietävänä. Jeesus oli varmasti inhimillisesti aivan äärirajoilla. Nyt ei ollut enää opetusten aika. Nyt Jeesus vain kärsi. Kuolemansa hetkellä hän joutui ei vain ihmisten, vaan myös Jumalan hylkäämäksi. Matteus tallentaa kuolemaansa kohti kulkevalta Jeesukselta vain muutaman sanan, joihin tiivistyy koko Jeesuksen elämän tarkoitus: ”Sinä sen sanoit. Olen sitä mitä väitetään, olen juutalaisten kuningas, olen Messias, olen Jumala” vrt. Matt. 27:11). Ristillä Jeesus ei enää jaksanut väitellä. Hän vastannut edes hengellisten johtajien syytteeseen ”Muita hän on kyllä auttanut, itseään hän ei pysty auttamaan. — Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan – pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.” (Matt. 27:43–44).

Ylipappien lausumasta syytteestä tulee mieleen toinen kohta, jossa Jeesus vastasi merkkiä pyytäville fariseuksille ja saddukeuksille, että muuta merkkiä heille ei anneta kuin Joonan merkki (Matt. 16:1–4). Jälkikäteen on helppo selittää, että Joonan merkillä Jeesus tarkoitti kolmea päivää, jotka hän tulisi olemaan haudattuna kuolemansa jälkeen samalla tavoin kuin Joona oli kolme päivää ja yötä valaan vatsassa. Ja varmasti näin onkin.

Joonan merkki voi tarkoittaa muutakin. Joona oli profeettana varsinainen antisankari. Hän kieltäytyi saamastaan tehtävästä ja pakeni päinvastaiseen suuntaan, kuin mihin Jumala häntä kutsui. Hän pilasi ihmissuhteensa ja valehteli pakolaivan miehistölle ja eristäytyi laivalla omiin oloihinsa. Joona puhui profeetallisia sanoja mutta väärään aikaan, valaan vatsassa, jossa kukaan ei ollut häntä kuulemassa. Lopulta Joona taipui Jumalan tahtoon ja lähti saarnaamaan parannusta Niiniven kaupunkiin. Kun Niiniven asukkaat katuivat ja kokivat elämänmuutoksen, Joona loukkaantui ja valitti siitäkin Jumalalle. Kaiken keskellä Jumala ei hylännyt Joonaa eikä Niiniveä. Joonan kirja onkin ennen kaikkea kertomus armosta, joka on suurempi kuin ihminen ymmärtää. Armosta, joka koko ajan yllättää ihmisen.

Jeesuksen koko elämä ja kuolema tähtäsivät siihen, että me saamme kokea saman armon kuin Joona. Jeesuksen kautta voimme saada elämän ja yhteyden Luojaamme ja Jumalaamme.

Siitä puhuu myös koko profeetta Jeremian kirja.

Heli

Jes. 36 Joh. 18

Öljymäen rinteellä Jeesus antautui itse vangitsijoidensa armoille. Hän meni häntä vangitsemaan tulleita miehiä vastaan ja kysyi heiltä, ketä he etsivät. Etsijät vastasivat: ”Jeesusta, sitä nasaretilaista.” Jeesus vastasi: ”Minä se olen.” (Joh. 18:4–5).

Jeesusta etsimään tulleet henkilöt eivät uskoneet Jeesuksen olevan Messias. Tämä käy ilmi siitä, että he kutsuivat Jeesusta nimellä Jeesus Nasaretilainen.  Jeesus vastasi heille ”Minä se olen.” Hän käytti sanoja, joita kukaan juutalainen ei lausunut ääneen, koska pelkäsi lausuvansa Jumalan nimen turhaan. Jeesus ilmaisi sanoillaan, että hän on Messias.

Seuraavissa jakeissa näemme, mitä tapahtui. ”Kun Jeesus sanoi: ”Minä se olen”, kaikki perääntyivät ja kaatuivat maahan. (j. 6). Hetkeksi raavaat miehet järkyttyivät ja kaatuivat, mitä ilmeisimmin Jumalan voimasta. Hetkeksi heille paljastui, että Jeesus todella oli Jumala.

Tilanne kesti vain hetken, ilmestys työnnettiin syrjään ja vangitseminen eteni kohtalokkain seurauksin. Kaikki mitä Jeesukselle tapahtui, tapahtui kuitenkin Jeesuksen ja Jumalan tahdosta.

Rukoillaan, että näitä ”Minä se olen” -oivalluksia ja ilmestyksiä alkaisi tapahtua monille ympärillämme eläville ihmisille ja että ne johtaisivat elämänmuutokseen. Elämän merkitys ja todellinen hyvinvointi syntyvät, kun tunnemme itsemme ja Luojamme. Rukoillaan, että saamme itsekin kokea ja ymmärtää Jeesuksen rakkauden ja voiman yhä uudestaan.

Heli

Jes. 35 Joh. 17

Ikuinen elämä kuulostaa kovin uskonnolliselta ja monelle meille nykyihmiselle vieraalta sanalta. Jos tekisi katugallupin siitä, kuinka moni haluaa iankaikkiseen elämään, moni voisi vastata kieltävästi. Sen sijaan nykyisin puhutaan valtavan paljon hyvästä elämästä, hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Tiedämme sen, että kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu niin psyykkisestä, fyysisestä kuin henkisestä/hengellisestä hyvinvoinnista.

Iso osa onnellisuutta ja hyvinvointia on se, koemmeko elämän merkitykselliseksi ja onko elämällämme jatkuvuutta. Mitä merkitsen muille ihmisille; jääkö minusta jälki, kun joskus astun tästä ”elämän huoneesta” pois? Vai unohdetaanko minut kokonaan?

Jeesus sanoi, että ikuinen elämä on sitä, että me tunnemme Isän, ainoan todellisen Jumalan sekä Jeesuksen Kristuksen (Joh. 17:3). Minä kun luulin, että ikuinen elämä on harpun soittelua pilven reunalla, kristallivirtoja ja kultaisia katuja, ja mitä muuta hengellisissä lauluissa ja Ilmestyskirjassa puhutaankaan!

Johanneksen evankeliumi kuvaa ikuista elämää rakastavana suhteena Jumalan kanssa. Rakastettuna oleminen tuo hyvinvointia ja merkitystä elämään.  Saamme jo nyt elää Jeesuksen seurassa.  Elämme siis ikuisen elämän alkueriä.

Ikuisuus tuo elämään jatkuvuutta ja toivon. Jäähyväisrukouksessaan Jeesus oli hyvin lähellä siirtymistä ikuiseen elämään. Voimme joutua kohtaamaan sairautta, kärsimystä ja kuolemaa samoin kuin Jeesus. Iankaikkinen elämä kuitenkin odottaa. Siellä saamme olla vapaita kaikista niistä ongelmista.

Usko ikuisuuteen ei ole luulottelua. Se on looginen seuraus siitä, mitä Jeesukselle tapahtui hänen kuolemansa jälkeen. ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä. Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet.” (1. Kor. 15:19–20.)

Heli