Tekijä: Heli

Jes. 35 Joh. 17

Ikuinen elämä kuulostaa kovin uskonnolliselta ja monelle meille nykyihmiselle vieraalta sanalta. Jos tekisi katugallupin siitä, kuinka moni haluaa iankaikkiseen elämään, moni voisi vastata kieltävästi. Sen sijaan nykyisin puhutaan valtavan paljon hyvästä elämästä, hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Tiedämme sen, että kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu niin psyykkisestä, fyysisestä kuin henkisestä/hengellisestä hyvinvoinnista.

Iso osa onnellisuutta ja hyvinvointia on se, koemmeko elämän merkitykselliseksi ja onko elämällämme jatkuvuutta. Mitä merkitsen muille ihmisille; jääkö minusta jälki, kun joskus astun tästä ”elämän huoneesta” pois? Vai unohdetaanko minut kokonaan?

Jeesus sanoi, että ikuinen elämä on sitä, että me tunnemme Isän, ainoan todellisen Jumalan sekä Jeesuksen Kristuksen (Joh. 17:3). Minä kun luulin, että ikuinen elämä on harpun soittelua pilven reunalla, kristallivirtoja ja kultaisia katuja, ja mitä muuta hengellisissä lauluissa ja Ilmestyskirjassa puhutaankaan!

Johanneksen evankeliumi kuvaa ikuista elämää rakastavana suhteena Jumalan kanssa. Rakastettuna oleminen tuo hyvinvointia ja merkitystä elämään.  Saamme jo nyt elää Jeesuksen seurassa.  Elämme siis ikuisen elämän alkueriä.

Ikuisuus tuo elämään jatkuvuutta ja toivon. Jäähyväisrukouksessaan Jeesus oli hyvin lähellä siirtymistä ikuiseen elämään. Voimme joutua kohtaamaan sairautta, kärsimystä ja kuolemaa samoin kuin Jeesus. Iankaikkinen elämä kuitenkin odottaa. Siellä saamme olla vapaita kaikista niistä ongelmista.

Usko ikuisuuteen ei ole luulottelua. Se on looginen seuraus siitä, mitä Jeesukselle tapahtui hänen kuolemansa jälkeen. ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä. Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet.” (1. Kor. 15:19–20.)

Heli

Jes. 34 Joh. 16

Jeesuksen kuolema, ylösnouseminen ja taivaaseen siirtyminen on ollut parasta, mitä meille ihmiskuntana on tapahtunut. Maan päällä Jeesus pystyi olemaan läsnä vain yhdessä paikassa kerrallaan. Hän taittoi matkaa hitaasti jalan tai veneellä ja ehti kohdata elämänsä aikana joitakin tuhansia ihmisiä. Sairas ihminen tarvitsi Jeesuksen kosketuksen tai sanan häneltä, jotta voi parantua. Ja rukouskin näytti toimivan parhaiten niin, että ihmiset tulivat kertomaan pyyntönsä Jeesukselle, joka kääntyi kohti taivasta ja esitti tarvitsevien ihmisten puolesta rukouksen Jumalalle (vrt. esim. viisi leipää ja kaksi kalaa, Joh. 16:26)

Nyt kaikki on toisin. Jeesus sanoi: ”Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä teitä…” (Joh. 16:26–27) ja ”Mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen hän antaa teille.” (Joh. 16:23).

Meillä on jatkuvasti pätkimätön ja nopea langaton yhteys taivaaseen Kaikkivaltiaalle Isälle. Voimme vuodattaa hänelle kaiken, mikä sydäntämme painaa ja pyytää apua. Voimme olla täysin varmoja, että Jumala kuulee jokaisen tarpeemme ja toiveemme.

”…vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil 4:6–7).

Jumala ei vastaa jokaiseen rukoukseen niin kuin toivoisimme, mutta hän antaa enemmän: rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Yhteydessä Jeesukseen rukouksemme alkavat muotoutua sellaisiksi, jotka Jeesus ”allekirjoittaa”. Alamme pyytää asioita Jeesuksen nimissä. Ja niihin myös vastataan.

Onko sinulla nyt jokin rukousaihe, tai ihminen, jolle erityisesti pyydät apua? Sano se ääneen ja pyydä vaikka tuttavaa tai ystävää myös rukoilemaan kanssasi tuon asian puolesta. Odotetaan sitten, miten Jumala alkaa toimia.

Heli

Jes. 33 Joh. 15

Kun jumalanpalveluksiin kokoontuminen on koronarajoitusten vuoksi välillä mahdotonta, Jeesuksen viinipuu ja oksat –vertaus on saanut uutta syvyyttä. Kirkkoon ei olekaan saanut mennä, eikä toisia uskovia tavata kuin arastellen ja tautia peläten. Ainakin minulle yksin uskominen ja toiveikkaana pysyminen on ollut vaikeaa nettikirkoista ja kavereiden kanssa soitetuista WhatsApp-puheluista huolimatta. Vaikka onneksi niitä on ollut!

Jos uskomme ja toivomme perustuvat johonkin muuhun kuin Jeesukseen, meille käy kuin puusta katkaistulle oksalle, joka kuivuu ja kuolee pian. Yhdessä toisten kanssa uskoessa usko pysyy lämpimänä ja elävänä helpommin kuin yksin. Se on kuin mehiläisyhdyskunta, joka selviää kylmän talven yli vain pesässä tiiviinä parvena, niin, että reunalla olevat mehiläiset vaihtavat vuorostaan parven keskelle, jossa lämpöä voi yli 20 astetta, vaikka ulkona oli kova pakkanen.

Hedelmän tuottaminen on myös jännittävä paradoksi. Hedelmä kypsyy vain yhteydessä Jeesukseen. Ilman Jeesusta emme saa aikaan mitään pysyvää. Hedelmää ovat muun muassa galatalaiskirjeessä listatut Hengen hedelmät rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Hedelmää syntyy myös, kun kohtaamme toistemme hätää ja tarpeita. Jumala vaikuttaa meissä sekä tahtomisen että tekemisen (Fil. 3:13). Hän antaa meille myös sanat ja voimaa auttaa ja palvella:

”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa.” (1. Piet. 4:11.)

Meillä jokaisella on Jumalalta saatuja erilaisia persoonallisia ominaisuuksia, kiinnostuksia, taitoja ja intohimoja. Ne saavat meidät suuntautumaan erilaisiin asioihin ja kohtaamaan ihmisiä eri tavoin. Kuljetaan tänäänkin Jeesukselta kysellen, missä ja miten meidän on hyvä energiaamme ja aikaamme käyttää.

Heli