Tekijä: Heli

Job 37 Gal. 1

Kun Job kärsii, hänen ystäviensä hyvää tarkoittavat sanat pikemminkin ahdistavat Jobia sen sijaan että auttaisivat häntä. Elihu on Jobin ystävistä viimeinen, joka puhuu, ja nuorin. Voimattomuuden ja vihan vallassa Elihu lopulta avaa suunsa. Ensin hänkin syyttää Jobia siitä, että Job uskaltautui haastamaan Jumalan. Jobhan väittää, että Jumala on väärässä ja Job oikeassa (Job 35:1). Sitten Elihu herkeää perustelemaan, että Jumala ei välitä siitä, elääkö Job hyvin ja oikein, vai tekeekö pahaa (Job 35:6 – 7). Vähitellen Elihu rauhoittuu ja hänen puheensa ja katseensa kääntyivät kohti Jumalaa. Jobin luvussa 37 hän alkaa itsekin ihmettelemään Jumalan suuruutta. Samalla hän lopettaa kärsivän Jobin syyllistämisen. Luvun 37 lopussa Elihu päätyy siihen, että Jumala on käsittämättömän suuri ja että ”Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.” (Job. 37:22).

Tuntuu, että ensimmäistä kertaa ystävät ovatkin samalla puolella Jobin kanssa: he alkavat kaikki ihmetellä Jumalan suuruutta, ja heidän omat kysymyksensä alkavat vaieta. Olisiko tässä meillekin hyvä esimerkki siitä, kuinka kohdata kärsivä lähimmäinen?

Heli

Job 36 2. Kor. 13

Jumala ei toteuta meidän ajatuksiamme jumalasta. Meidän ajatuksissamme Jumala on helposti voimakas ja kaiken tietävä, kaikkivaltias. Jeesus sopi huonosti ihmisten kuvaan Jumalasta, eikä hän suostunut pukemaan ylleen ihmisten odotuksia. Hän kielsi ihmisiä ylistämästä ja palvomasta häntä. Hän ei suostunut ottamaan kuninkuudesta ja vallasta kertovia ulkoisia merkkejä, vaan ratsasti palmusunnuntaina Jerusalemiin pienellä aasin varsalla. Hän ei julistanut kuninkuuttaan ja jumaluuttaan suureen ääneen. Hänen epäsuorat viittauksensa saivat silti fariseukset ja kirjanoppineet raivoihinsa siitä, että Jeesus piti itseään Jumalan Poikana ja Jumalana. Lopulta Jeesus kärsi kuolemaan tuomitun rikollisen häpeällisen ristiinnaulitsemisen. Korinttilaiskirje kertoo, että Jeesus nousi ylös kuolleista Jumalan voimasta (2. Kor. 13:4).

Korinttilaiskirje sanoo myös, että koska olemme yhtä Jeesuksen kanssa, mekin olemme heikkoja. Talossa ei voi olla kahta herraa. Kun Jeesus on Herramme, oman tahtomme ja omien ajatustemme on taivuttava Jeesuksen alaisuuteen. Myös monet ulkoiset olosuhteet tekevät meistä heikkoja.

Erinomainen uutinen on se, että heikkoina meistä tulee täysin riippuvaisia Jeesuksesta. Silloin elämämme talossa on vain yksi Herra. Yhdessä Jeesuksen kanssa saamme elää nyt ja myös ajan rajan toisella puolella.

Heli

Job 35 2. Kor. 12

Harva haluaa luonnostaan olla täysin toisista riippuvainen ja heikko. Toisin sanoen säälittävä ja surkuteltava. Niin ajattelemme helposti ihmisistä, jotka eivät pysyt pitämään itsestään huolta ja hoitamaan omia asioitaan.

Vauva on täysin riippuvainen vanhemmistaan, samoin vanhus hoitajistaan. Siihen väliin mahtuu monia vaiheita, jolloin omat voimamme eivät riitä tai ne ehtyvät kokonaan. Silloin meistä tulee heikkoja ja joudumme toisten armoille.

Paavali sai oman elämänsä kipukohtien kautta syvän opetuksen meille välitettäväksi: Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. (2. Kor. 12:8–9). Jumalan armossa on meille kylliksi. Sitä ennen Paavali puhui voimakkaista ilmestyksistä, joita hän oli päässyt näkemään.

Yliluonnolliset kokemukset, viisaus tai etuoikeutettu asema eivät ole lopulta mitään verrattuna Jumalan armoon heikkoutemme keskellä.

Heli